Hesarin juttu jari sinkkosesta

Huomenta huomenta!! Täällä tuuraaja ope. Palstan aito nukkuu vielä.

Kirjoita nimet Iiisoilla kirjaimilla. Kjäh kjäh kjäh

HELSINGIN SANOMAT julkaisi huhtikuun alussa pääkirjoituksen, jossa eroteltiin ”tieteen ydin” yhteiskunnallisista, humanistisista ja taiteellisista aloista. Niissä empirian väitettiin monesti korvautuvan ideologialla.

Kirjoitus nosti äläkän sosiaalisessa mediassa. Monien mielestä teksti kyseenalaisti yhteiskunnallisten ja humanististen tieteiden arvon.

”Eihän siinä siitä ollut kyse”, Jari Sinkkonen sanoo.

”Edustan itsekin pehmeää tiedettä, eivätkä oman alani tutkimustulokset ole koskaan täysin eksakteja. On päivänselvää, että luonnontieteet eroavat vaikkapa lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen tutkimisesta.”

Lue lisää: Tutkijat tyrmäävät HS:n pääkirjoituksen tiedekäsityksen – ”Asia on oikeastaan päinvastoin”

SINKKOSEN mielestä käydyssä tiededebatissa kyse on ajalleen tyypillisestä huutomyrskystä, jossa intohimot kuohuvat puolin ja toisin ja herneitä vedetään neniin ennätystahtia.

Vastapuolen ymmärtämisen sijaan noustaan saman tien takajaloille, pahoitetaan mieli ja asettaudutaan huutelemaan omista poteroista.

”Vallalla on loukkaantumisen ja mielen pahoittamisen kulttuuri, ja jokainen ajattelematon tai tökerö kommentti koetaan ’mikro­aggressiona’, josta on oikeus nostaa meteli”, Sinkkonen toteaa.

Erityisen valitettavana hän pitää tapaa, jolla ihmisiä leimataan nykyisin yksittäisten lauseiden perusteella.

Sellaisissa tasa-arvon toteutumiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen tähtäävissä liikkeissä kuten #metoo tai Black Lives Matter on Sinkkosen mielestä valtavan paljon hyvää ja arvokasta, mutta niissäkin lipsahdetaan helposti fanaattisuuteen.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)

ENITEN Sinkkosta riepoo, että lapsen kehitystä ja kasvatusta koskevaa keskustelua käydään nykyisin konservatiivisuus–edistyksellisyys-akselilla. Sukupuolesta, parisuhteesta ja perhe-elämästä on tullut hänen mielestään ideologisia pelikenttiä, joissa vain tietyt oikeaoppiset mielipiteet hyväksytään.

Hän kutsuu ilmiötä ei-uskonnolliseksi hurskaudeksi.

Muutama vuosi sitten Sinkkonen joutui itsekin kohun keskelle, kun hän vastasi sukupuolineutraaliudesta ja sukupuolten moninaisuudesta kysyneelle toimittajalle, että sukupuolia on kaksi: pojilla on pippeli ja tytöillä pimppi.

Lausahduksen vuoksi Sinkkonen leimattiin mediassa vanhakantaiseksi jääräksi ja jopa homofoobikoksi, vaikka hän ei ollut maininnut haastattelussa homoseksuaalisuudesta mitään.

Sinkkosen mielestä kyse oli sekaannuksesta. Hän sanoo puhuneensa ainoastaan biologisesta sukupuolesta, ei psykoseksuaalisen kehityksen monimuotoisuudesta ja sen yksilöllisestä lopputuloksesta.

”Suomen kielessä on vain yksi sana eli ’sukupuoli’, kun englannissa on kaksi, ’sex’ ja ’gender’. Kuka keksisi hyvän suomenkielisen vastineen ’gender’-sanalle?”

Keskusteluun hän sanoo olevansa aina valmis.

”En loukkaannu tai ole murheissani siitä, jos kanssani ollaan eri mieltä. Se kuuluu hyvään keskusteluun ja auttaa näkemään asioita useasta näkökulmasta”, Sinkkonen sanoo.

”Mutta sitä pidän harmillisena, että minua on pidetty konservatiivisten perhearvojen pönkittäjänä sen vuoksi, että olen sanonut, että vauva kestää vain rajallinen määrän ihmissuhteita, joista yksi on yleensä ylitse muiden. Kyseessä ei ole haikailu muinaiseen maalaisidylliin, jos sellaista nyt olikaan, eikä ylipäätään mistään mielipiteestä. Näkemykselle on vankka tieteellinen perusta esimerkiksi kiintymyssuhteen tutkimuksesta. Adoptiotutkijana tiedän, että asia on oikeasti näin.”

SINKKONEN sanoo olevansa lapsen asialla. Siksi hän ei kainostele sanoa omia mielipiteitään, vaikka ne eivät olisikaan ajan hengen mukaisia.

Hänen mielestään on esimerkiksi käsittämätöntä, että koulussa lasten luontaista kilpailuhenkisyyttä halutaan hillitä tai että arvosanaan vaikuttavat urheilusuorituksen lisäksi oppilaan sosiaaliset kyvyt.

Tai että puutöissä tehty tarjotin on kympin arvoinen, mutta arvosana on kahdeksikko, koska aiheesta kirjoitettu essee ei ole ansiokas.

Sinkkosesta tällainen on teennäistä ja perustuu aikuisten kasvatusnäkemyksiin. Niin sanotussa sukupuolineutraalissa ideassa ei oteta hänen mielestään huomioon lapsen omia kehitystarpeita ja sitä prosessia, jonka tuloksena sukupuolesta tulee osa laajempaa identiteettiä.

Hän kertoo lukeneensa tunnetun näyttelijän haastattelun, jossa mietittiin, ovatko viisivuotiaan tytön prinsessaleikit ”konservatiivisia”.

”Siis kenen näkövinkkelistä katsottuna? Ajatteleeko viisivuotias tyttö, että leikinpä tässä nyt perinteisiä tyttöjen leikkejä, vaikka oikeastaan minun kai pitäisi huitoa pyssyllä?” Sinkkonen kysyy.

”Monet pikkutytöt haluavat olla hurmaavia ja ihania ja pukevat joskus hörhelöitä päälleen. Ei se silti merkitse sitä, että he ajautuisivat myöhemmin perinteiseen naisen rooliin. Toiset pikkutytöt ovat rasavillejä eivätkä piittaa prinsessaleikeistä. Se olkoon heidän oikeutensa.”

OVAT Sinkkosen mielipiteet keränneet valtavasti ylistystäkin. Sinkkonen on kirjoittanut ja toimittanut 1990-luvun alusta lähes kaksikymmentä lapsen kehitystä käsittelevää tietokirjaa, joiden myötä hän on saanut maineen valtakunnan epävirallisena kasvatusguruna.

Esimerkiksi Facebookin suositulla Poikien äidit -sivustolla hänen kasvatusoppejaan siteerataan lähes päivittäin. Sinkkonen toivoo kuitenkin itse, ettei häntä muistettaisi ”kasvatuskirjojen” laatijana, sillä yhtään sellaista hän ei ole mielestään kirjoittanut.

Kuinka niin?

”No, kasvatus tarkoittaa mielestäni jotain yläviistosta tulevaa. Siinä lapsi nähdään aikuisen toiminnan kohteena. Olen mielestäni kirjoittanut teoksia, jotka auttavat ymmärtämään lapsen kehitysvaiheita. Varsinaisia käskyjä oikeanlaisesta kasvattamisesta en ole koskaan halunnut antaa.”

Jari Sinkkoselle hatun nosto. Puhuu asiaa tässä hulluksi menevässä postmodernissa maailmassa, missä lapsista tehdään ideologian pelinappuloita.

Jari Sinkkonen

■ Syntynyt 1951 Kontiolahdella.

■ Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja tietokirjailija.

■ Julkaissut parikymmentä teosta. Muun muassa Pienistä pojista kunnon miehiä (1990), Elämäni poikana (2005), Isäksi ensikertaa (2012) ja Onnellinen lapsi (2020).

■ Saanut mm. vuoden 2008 Kirkon tiedonvälityspalkinnon ja vuonna 2009 Suomen tietokirjailijat ry:n Tietokirjailijapalkinnon ja arkkiatri Risto Pelkosen palkinnon 2011.

■ Perheeseen kuuluu puoliso ja kolme aikuista lasta.

■ Täyttää 70 vuotta tiistaina 27. huhtikuuta.

Ja tuo näyttelijä, joka huolestui tyttärensä prinsessaleikeistä on Krista Kosonen

Kiitos. Tiedän, että nimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Anteeksi tohkeissani tekemäni huolimaton aloitus. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo näyttelijä, joka huolestui tyttärensä prinsessaleikeistä on Krista Kosonen

Olisi voinut arvata.