Päteviä opettajia "vasta" 5-vuotiaille

Tämä ope-vouhotus menee jo aivan liian pitkälle. On tärkeää että päiväkodissa on koulutettua henkilökuntaa, mutta ei siellä tarvitse nykyistä määrää yliopistokoulutettua väkeä olla. En edes ymmärrä miten voidaan tehdä nykyisenlaista koulutuspolitiikkaa, kun resursseja ei ole nostettu vaatimusten tasolle enää vuosikymmeniin. Lapset tarvitsevat ennenkaikkea turvalliset ja läsnäolevat aikuiset, pienet lapsiryhmät ja terveelliset ja turvalliset toimintatilat. Sillä ENNALTAEHKÄISTÄÄN monet ongelmat. Lasten hoito ja kasvatus ei missään nimessä ole mitään ydinfysiikkaa mihin tarvitaan kasa erityisasiantuntijoita - kunhan lapsi saa kasvaa turvassa ja rauhassa ihan sieltä pienestä pitäen. Nykyinen varhaiskasvatus pahimmillaan itsessään aiheuttaa lapsille ne ongelmat, kun pieni lapsi joutuu täpötäydessä lapsiryhmässä aivan liian haastaviin tilanteisiin jo taaperosta lähtien, ja aikuiset ympärillä vaihtuu kuin pyörö-ovista konsanaan. Siitä seuraa mm. tunne-elämän häiriöitä, kiusaamista, ulkopuolisuuden tunnetta, epävarmuutta, huonoja sosiaalisia taitoja (vahvat pärjää heikot ei) ja lasten haasteet jää tunnistamatta- ei suinkaan siksi että hoitaja ei ollut yliopistokoulutettu, vaan siksi että hoitajalla ei ollut aikaa havainnoida ja tukea lasta tarpeeksi. Pahimmillaan lapsen ryhmän aikuiset vaihtuu vuosittain tai kesken toimintakauden. Kukaan ei opi tuntemaan lasta riittävästi vuodessa, isossa lapsiryhmässä, voidakseen kunnolla tunnistaa lapsen vahvuuksia ja haasteita, voidakseen tehdä ja toteuttaa lapselle oikeasti yksilöllisen vasun. Lapsia on ryhmässä kuitenkin 12-21 kpl iästä riippuen ja kaikki on otettava huomioon.

T. Lastenhoitaja

En voi myöskään käsittää tätä meuhkaamista. Alle 5v riittää vallan hyvin se että on tarpeeksi päteviä hoitajia. Aivan turhaan kulutetaan rahaa noin pienillä opettajiin. Jos on jotain erityistä huolta, voi erityisope tulla seuraamaan

Eihän kotihoidossa tai pph:llä lapset saa opettajaa, eikä ole mitään syytä olettaa että nämä lapset pärjäisi huonommin elämässä.

Säästetään opettajat sinne missä heitä oikeasti tarvitaan

Vierailija kirjoitti:

Tämä ope-vouhotus menee jo aivan liian pitkälle. On tärkeää että päiväkodissa on koulutettua henkilökuntaa, mutta ei siellä tarvitse nykyistä määrää yliopistokoulutettua väkeä olla. En edes ymmärrä miten voidaan tehdä nykyisenlaista koulutuspolitiikkaa, kun resursseja ei ole nostettu vaatimusten tasolle enää vuosikymmeniin. Lapset tarvitsevat ennenkaikkea turvalliset ja läsnäolevat aikuiset, pienet lapsiryhmät ja terveelliset ja turvalliset toimintatilat. Sillä ENNALTAEHKÄISTÄÄN monet ongelmat. Lasten hoito ja kasvatus ei missään nimessä ole mitään ydinfysiikkaa mihin tarvitaan kasa erityisasiantuntijoita - kunhan lapsi saa kasvaa turvassa ja rauhassa ihan sieltä pienestä pitäen. Nykyinen varhaiskasvatus pahimmillaan itsessään aiheuttaa lapsille ne ongelmat, kun pieni lapsi joutuu täpötäydessä lapsiryhmässä aivan liian haastaviin tilanteisiin jo taaperosta lähtien, ja aikuiset ympärillä vaihtuu kuin pyörö-ovista konsanaan. Siitä seuraa mm. tunne-elämän häiriöitä, kiusaamista, ulkopuolisuuden tunnetta, epävarmuutta, huonoja sosiaalisia taitoja (vahvat pärjää heikot ei) ja lasten haasteet jää tunnistamatta- ei suinkaan siksi että hoitaja ei ollut yliopistokoulutettu, vaan siksi että hoitajalla ei ollut aikaa havainnoida ja tukea lasta tarpeeksi. Pahimmillaan lapsen ryhmän aikuiset vaihtuu vuosittain tai kesken toimintakauden. Kukaan ei opi tuntemaan lasta riittävästi vuodessa, isossa lapsiryhmässä, voidakseen kunnolla tunnistaa lapsen vahvuuksia ja haasteita, voidakseen tehdä ja toteuttaa lapselle oikeasti yksilöllisen vasun. Lapsia on ryhmässä kuitenkin 12-21 kpl iästä riippuen ja kaikki on otettava huomioon.

T. Lastenhoitaja

Jos olisit oikeasti lastenhoitaja, tietäisit, että enintään puolet varhaiskasvatuksen opettajista on yliopistokoulutettuja, loput sosionomeja (AMK).

Äitinä olen aika kauhuissani tästä nykysuuntauksesta. Kun tuntuu että päivähoito (anteeksi varhaiskasvatus) on vianetsintää niin lapsista kuin niiden vanhemmista. Ja samaan aikaan todellisuus on tätä:

Oma kuopus on ollut palloteltavana eri päiväkodeissa ihan siitä lähtien kun meni hoitoon, kun ei kaupunki pystynyt lähipäiväkodista paikkaa osoittamaan. Eikä oikein mistään. Jonotettiin pari vuotta ja kun viimein pääsi, on nyt eskariin mennessä ryhmän aikuiset vaihtuneet 7 kertaa. Tuo odotusaika itsessään oli stressaavaa, ajanjakso jolloin vietiin kahta lasta eri paikkoihin jne. Puhumattakaan lapsen stressistä. Pelkästään viime syksystä on kolmesti talon sisällä vaihtunut henkilökunta, siis ryhmistä toiseen. On tosi kova luotto että lapsista oikeasti joku välittää.

Vanhempainilta tänä vuonna oli teemalla tunnekasvatus. Poissa on siis ne esikoisen aikaan tutut asiat jolloin vanhemmat kerääntyi päiväkodille kuulemaan asioita sen päiväkodin toiminnasta ja lapsen päivän kulusta - nyt ohjataan ja neuvotaan vanhempia vaikka nämä ei ole apua kasvatukseen pyytäneetkään. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan normaaleja, osaamme pyytää apua silloin kun sitä tarvitsemme.

Ja kaikella kunnioituksella - tämä äiti tekee töitä ja opiskelee, en tarvitse lisästressiä siitä että lastenhoitaja antaa monistenipun käteen ja tuumaa ”tässä äidille kotitehtäviä”! Koska teem vuorotöitä, haluan että lapseni on vapaapäivinäni kanssani kotona, eikä päiväkodissa. Haluan että tuette perheitä pitämällä ryhmäkoot pieninä mahdollisimman tutuilla hoitajilla ja mahdollistamalla siten vanhempien työssäkäynnin. Ihan kiva olisi jos ei hiillostettaisi jatkuvilla lomalistoilla (onhan tottakai jokaisella perheellä mahdollisuus lomailla koulujen loma-ajat jo lapsen syntymästä lähtien). Ihan kiva olisi maksuhyvitykset, mistään muusta ”palvelusta” ei maksut juokse vaikkei niitä käytä. Ihan kiva olisi, jos ottaisitte myös isät huomioon tasavertaisina kasvattajina.

Itse teen sijaisuuksia päiväkodeissa ja valitettavasti joudun toteamaan, että kyllä sen huomaa, jos ryhmässä ei ole pätevää opettajaa tai opettajaa ollenkaan. Vaikea selittää, mutta jonkinlaista ajelehtimista se meno tuppaa silloin olemaan, ketään ei kiinnosta tarpeeksi luoda ryhtiä päiviin jne. Ilman opettajan ammattitaitoa myös lapsen etu ja lasten yksilölliset tarpeet tuntuvat jäävän massojen liikuttelun alle.

Keskiverto vanhempi, joka ei itse toimi kasvatusalalla, tuskin ihan ymmärtää varhaiskasvatuksen opettajan roolia ja tehtäväkenttää. Ei se opettajuus ole sellaista opettamista kuin koulussa. Vaka-ope on myös tiimivastaava ja esimerkki tiiminsä hoitajille. Ilman opettajaa kukaan ei ole vastuussa ryhmän pedagogisesta toiminnasta.

On oikeasti tärkeää, että lapsiryhmässä on pätevä varhaiskasvatuksen opettaja. Mutta vielä sitäkin tärkeämpää on se, että varhaiskasvattajia (opettaja/hoitaja) on jokaisessa ryhmässä ja joka päivä riittävästi! Vanhemmat, ottakaa selvää, onko kasvattajia tarpeeksi eli kysykää! Ja vaatikaa! Alle 3-vuotiailla 1 kasvattaja neljää lasta kohden, ja yli 3-vuotiailla 1 kasvattaja seitsemää lasta kohden.

Mutta kun ne koulutetut varh.k opet ei välttämättä ole yhtään sen parempia. Riippuu hyvin paljon persoonasta miten jonkun ryhmän homma hoituu.

Työ on sen laatuista etä persoona ratkaisee. Koulutus on vain lisämauste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ope-vouhotus menee jo aivan liian pitkälle. On tärkeää että päiväkodissa on koulutettua henkilökuntaa, mutta ei siellä tarvitse nykyistä määrää yliopistokoulutettua väkeä olla. En edes ymmärrä miten voidaan tehdä nykyisenlaista koulutuspolitiikkaa, kun resursseja ei ole nostettu vaatimusten tasolle enää vuosikymmeniin. Lapset tarvitsevat ennenkaikkea turvalliset ja läsnäolevat aikuiset, pienet lapsiryhmät ja terveelliset ja turvalliset toimintatilat. Sillä ENNALTAEHKÄISTÄÄN monet ongelmat. Lasten hoito ja kasvatus ei missään nimessä ole mitään ydinfysiikkaa mihin tarvitaan kasa erityisasiantuntijoita - kunhan lapsi saa kasvaa turvassa ja rauhassa ihan sieltä pienestä pitäen. Nykyinen varhaiskasvatus pahimmillaan itsessään aiheuttaa lapsille ne ongelmat, kun pieni lapsi joutuu täpötäydessä lapsiryhmässä aivan liian haastaviin tilanteisiin jo taaperosta lähtien, ja aikuiset ympärillä vaihtuu kuin pyörö-ovista konsanaan. Siitä seuraa mm. tunne-elämän häiriöitä, kiusaamista, ulkopuolisuuden tunnetta, epävarmuutta, huonoja sosiaalisia taitoja (vahvat pärjää heikot ei) ja lasten haasteet jää tunnistamatta- ei suinkaan siksi että hoitaja ei ollut yliopistokoulutettu, vaan siksi että hoitajalla ei ollut aikaa havainnoida ja tukea lasta tarpeeksi. Pahimmillaan lapsen ryhmän aikuiset vaihtuu vuosittain tai kesken toimintakauden. Kukaan ei opi tuntemaan lasta riittävästi vuodessa, isossa lapsiryhmässä, voidakseen kunnolla tunnistaa lapsen vahvuuksia ja haasteita, voidakseen tehdä ja toteuttaa lapselle oikeasti yksilöllisen vasun. Lapsia on ryhmässä kuitenkin 12-21 kpl iästä riippuen ja kaikki on otettava huomioon.

T. Lastenhoitaja

Jos olisit oikeasti lastenhoitaja, tietäisit, että enintään puolet varhaiskasvatuksen opettajista on yliopistokoulutettuja, loput sosionomeja (AMK).

Sosionomi ei voi enää pätevöityä varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin. Se on nykyistä opevouhotusta. Esiopetuspätevyyttä sosionomit eivät saaneet aiemminkaan enää pitkiin aikoihin, eli jos esim. kaikki 5-vuotiaatkin laitetaan eskariin niin sosionomi ei kelpaa vakaopeksi sinne. Mistä opet??

Samahan se olisi vaikka laittaisivat 5 opea joka ryhmään jos resursseja ja opeja on. Mutta kun ei ole. Pitäisi ottaa myös realiteetit huomioon lakeja uudistaessa. Pienemmät ryhmät ja 3 pätevää hoitajaa on parempi vaihtoehto kuin jättiryhmät jossa on 1 pätevä ope ja loput epäpäteviä - jopa alan ulkopuolisia ihmisiä. Olen tavannut vakaopeina paljon esim. eri aineiden opettajia. Opettajuus ei vaan tee vielä ihmisestä varhaiskasvatuksen asiantuntijaa joka on aivan eri asia kuin aineenopetus ja sen kyllä huomaa.

T: lastenhoitaja

Milä tavoin nämä kaksi eskarivuotta nyt siten eroaa toisistaan.

Ja miten eroaa 5 vuotiaan vuosi päiväkodissa riippuen siitä onko tavan ryhmä vai ns eskari ryhmä.

Veikkaan että vastaus kumpaankin. Ei mitenkään. Tai riippuu paikasta.

Kyllä tämä lakiuudistus haiskahtaa hiukan feminismiltä.

Yritetään saada naiset töihin pakottamalla kakarat laitoksiin.

Ja naisvaltaisen päiväkotiopettajan arvoa pitää yrittää kohottaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse teen sijaisuuksia päiväkodeissa ja valitettavasti joudun toteamaan, että kyllä sen huomaa, jos ryhmässä ei ole pätevää opettajaa tai opettajaa ollenkaan. Vaikea selittää, mutta jonkinlaista ajelehtimista se meno tuppaa silloin olemaan, ketään ei kiinnosta tarpeeksi luoda ryhtiä päiviin jne. Ilman opettajan ammattitaitoa myös lapsen etu ja lasten yksilölliset tarpeet tuntuvat jäävän massojen liikuttelun alle.

Keskiverto vanhempi, joka ei itse toimi kasvatusalalla, tuskin ihan ymmärtää varhaiskasvatuksen opettajan roolia ja tehtäväkenttää. Ei se opettajuus ole sellaista opettamista kuin koulussa. Vaka-ope on myös tiimivastaava ja esimerkki tiiminsä hoitajille. Ilman opettajaa kukaan ei ole vastuussa ryhmän pedagogisesta toiminnasta.

Ei pidä paikkaansa, joku on aina vastuussa ryhmän pedagogisesta toiminnasta. Jos pätevää opea ei ryhmään ole saatu niin usein se on silloin pätevä lastenhoitaja. Sijaisena on ehkä kuitenkin vaikea nähdä ryhmän toimintaa, jos ope puuttuu niin se on vaikeaa hoitajan vetää päivät läpi suunnitellusti - koska suunnitteluaika ja itse suunnitelma on opella. Jos taas menet open pariksi hoitajaa paikkaamaan niin open työhön se ei juuri vaikuta- onhan hänellä ollut aikaa suunnitella ja valmistaa päivän toiminta.

Ja kyse ei nyt ole siitä kuka on parempi vaan siitä mitä resursseja on olemassa ja miten niitä käytetään. Lastenhoitajien osaaminen ja ammattitaito jätettiin varjoon kun lakia uudistettiin, ja se oli huono juttu, koska heidän tilalleen ei ole olemassa eikä varmasti edes tulossa mitään pätevien yliopistokoulutettujen opettajien armeijaa. Uudistus on susi. Valitettavasti. Meidän kunnassa myös lastenhoitajien saatavuus laski, eläköityvien tilalle ei olekkaan tulijoita, koska on kusinen homma olla ainoa lastenhoitaja 21 lapsen ryhmässä. Käytännössä se tarkoittaa paljon yksin vastuussa olemista, koska ne kaksi ryhmän opea viettää ison osan työajastaan muualla kuin lapsiryhmässä. 8h lapsiryhmässä 0 min suunnitteluajalla. Kuka sellaista jaksaa?

T. Lastenhoitaja

Käytännössä tuo 5v kokeilu tarkoittaa helvatasti uusi paperihommia jonka takia nämä ns opet istuvat koneilla entistä enemmän ja lastenhoitaja yksinään hoitaa niitä 5vuotiaita.

Ihan vitsi.

Ongelma tulee siitä, että kokeilun myötä tarvitaan _esiopetuskelpoisia_ varhaiskasvatuksen opettajia. Varhaiskasvatuksen opettaja ei ole automaattisesti kelpoinen esiopettaja, se vaatii erilliset esi- ja alkuopetuksen opinnot.

Esiopettajalta vaaditaan oikeasti tietoja ja taitoja lukitaitojen opetukseen. Vaaditaan pedagogista osaamista saada lapset innostumaan mm. kielestä, matemaattisesta ajattelusta, maailman havainnoimisesta, ryhmässä toimimisesta. Esiopettaja kirjoittaa myös lapsen leops-asiakirjan eli henkilökohtaisen oppimissuunnitelman ja tekee yhteistyötä erityisopettajan ja tulevan koulun kanssa. Esiopetuksessa aloitetaan nykyään myös yhä useammin tukitoimet oppimisen haasteiden suhteen. Tämä voi tuntua jostain vanhemmasta liialliselta, mutta tutkimusten mukaan varhainen puuttuminen on toimivin keino rakentaa lapselle hyvä itseluottamus ja ajatus itsestään oppijana. Moneen asiaan ehtii vielä vaikuttaa tukitoimilla, ennen kuin lapsi jää peruuttamattomasti jälkeen. Nykyjärjestelmä on valitettavasti sellainen, että ilman kirjattuja tarpeita apua ei voi saada. Mitä aiemmin esim. lukivaikeudet, keskittymisen haasteet tai vaikka tunne-elämän häiriöt tuodaan näkyviksi, sitä varmemmin lapsi pääsee pienryhmään, tutkimuksiin tai terapiaan.

Olen itse alkuopettaja, eli työskentelen 1.-2. luokilla. Olen työskennellyt myös eskariopena, sillä luokanopettajan opinnot pätevöittävät siihen automaattisesti. Minun mielestäni esiopetuksen ei pidä alkaa jo viiskareista. Osalle lapsista tämä voi sopia, mutta suurin osa hyötyisi paljon enemmän ihan muunlaisesta toiminnasta. Leikistä ja sen opettamisesta, ryhmän matkassa kasvamisesta, perheiden tukemisesta. Eskarissa tavoitteet ovat kuitenkin vähän toisaalla, sen sananmukainen tarkoitus on olla esikoulu, eli fokus on koululaistaitoihin oppiminen.

Vierailija kirjoitti:

Itse teen sijaisuuksia päiväkodeissa ja valitettavasti joudun toteamaan, että kyllä sen huomaa, jos ryhmässä ei ole pätevää opettajaa tai opettajaa ollenkaan. Vaikea selittää, mutta jonkinlaista ajelehtimista se meno tuppaa silloin olemaan, ketään ei kiinnosta tarpeeksi luoda ryhtiä päiviin jne. Ilman opettajan ammattitaitoa myös lapsen etu ja lasten yksilölliset tarpeet tuntuvat jäävän massojen liikuttelun alle.

Keskiverto vanhempi, joka ei itse toimi kasvatusalalla, tuskin ihan ymmärtää varhaiskasvatuksen opettajan roolia ja tehtäväkenttää. Ei se opettajuus ole sellaista opettamista kuin koulussa. Vaka-ope on myös tiimivastaava ja esimerkki tiiminsä hoitajille. Ilman opettajaa kukaan ei ole vastuussa ryhmän pedagogisesta toiminnasta.

Pitäisikö perhepäivähoito kieltää, kun siellä ei ole opettajia eli toiminta on pelkkää haahuilua ja pegdagogiikka puuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei opi tuntemaan lasta riittävästi vuodessa, isossa lapsiryhmässä, voidakseen kunnolla tunnistaa lapsen vahvuuksia ja haasteita, voidakseen tehdä ja toteuttaa lapselle oikeasti yksilöllisen vasun.

Vasujen teko pitäisi lopettaa. Ajan haaskausta palaveerata ja kirjata paperille jotain sellaista, minkä sopiminen onnistuu hyvin suullisesti arjen lomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei opi tuntemaan lasta riittävästi vuodessa, isossa lapsiryhmässä, voidakseen kunnolla tunnistaa lapsen vahvuuksia ja haasteita, voidakseen tehdä ja toteuttaa lapselle oikeasti yksilöllisen vasun.

Vasujen teko pitäisi lopettaa. Ajan haaskausta palaveerata ja kirjata paperille jotain sellaista, minkä sopiminen onnistuu hyvin suullisesti arjen lomassa.

Käytännössä ne vasut pölyttyvät vaan mappiin, vaikka ne virallisesti ovat "keskeinen työkalu arjessa".

Kyllä mua ahdistaisi, jos lapseni viettäisi useamman vuoden ryhmässä, jossa ei ole yhtään akateemista aikuista. Kuka tahansa käteenpierijä pääsee lastenhoitajaksi.

Kyllä Jani Sievinen voisi tehdä tätäkin

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua ahdistaisi, jos lapseni viettäisi useamman vuoden ryhmässä, jossa ei ole yhtään akateemista aikuista. Kuka tahansa käteenpierijä pääsee lastenhoitajaksi.

Aina päiväkotiryhmissä on ope.

Mutta sitten taas jos ryhmässä olisi vain opeja niin tulisi ongelma, kun heillä on suunnitteluaika, jolloin ovat pois ryhmästä ja lastenhoitajat taas ovat siellä paikalla. Aina tämä tuo vajausta ryhmään näin nykyiselläkin systeemillä, saati jos kaiki olisivat opettajia.

Ja en ole mitenkään opettajavastainen, päinvastoin. Pidän siitä, että ryhmässä on eri ammattikuntia ja voimme tehdä yhteistyötä. Arvostan kovasti esim. sitä kuinka monet varhaiskasvatuksenopettajat ovat heti niin hyviä lapsihavainnoinnissa.  Ja kovasti pitäisi asioiden muuttua että hyvät tyypit saataisiin pidettyä varhaiskasvatuksen puolella , eivätkä turhautuisi siihen mikä tilanne nyt on, kun aika ei vain riitä kaikkeen.

Kuka on keksinyt tämän, että nykyään päiväkodissa kaiken pitää olla "varhaiskasvatus"-jotain? Ihme, ettei koko laitoksenkin nimeä ole muutettu joksinkin varhaiskasvatuskeskukseksi tai vastaavaksi.