Mulla ei ole kavereita

Kaiket ajat menee yksin. Jopa mummoillani 80v on kavereita jotka käy kylässä toisillaan.

Kyllähän se varmaan kivalta tuntuisi että joskus hyväksytään porukkaan ja tähän yhteisöön. Mutta sitä ei tuu tapahtumaan.

Yhdet sukulaiset lupasivat ottaa tallille mukaan mut ei ikinä ottanukaan. Sanoivat vaan jonkun tekosyyn.

Eihän tämä kivalta tunnu olla hylkiönä mutta minkäs teet. Ihmiset ei tykkää niin ei tykkää. Jään aina täysin yksin

Jos olisin normaali enkä erilainen saisinko kavereita? Siinäpä vasta kysymys. Erilaisuutta eli kehitysvammaisia syrjitään rajusti.

Itse aloin miettimään Olenko sellainen kun tuntuu ettei kukaan tykkää.

Nykyään kyllä löytää jonkun jos vähän vain yrittää. Oletko oikeasti yrittänyt?

Sinun pitää laajentaa porukkaa, missä liikut. Nirsoilla ei kannata, vaan esimerkiksi vanhuksista löytyy hyvin paljon yksinäisiä ja ihania ihmisiä, joiden kanssa voisit olla ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kyllä löytää jonkun jos vähän vain yrittää. Oletko oikeasti yrittänyt?

Tämä se on aina ongelma, kotoa pitäisi tulla hakemaan ja tarjota kaikki iloisena pakettina. Yrittämistä ei oikein löydy ja valittamisella ei pitkälle pääse. Myöskään itsensä haukkuminen ei ole kovin viehättävä asia toisessa.

Voin antaa omani sinulle, itse en jaksaisi tapailla kavereita.

Sekin karkottaa jos on kovin negatiivinen asenne. Pitää yrittää näyttää hyväntuuliselta ja positiviselta.

Meidän perhe ja lapsi on myös yksin. Et ole todellakaan ainut. Se tuntuu niin pahalta mutta olen ajatellut että tämä on vain yksi ongelma. On muitakin pahoja asioita, sairauksia, työttömyys, huumeet, lapsettomuus ym. Et ole outo kun jäät yksin, sinulle on vain annettu tuo risti kannettavaksi. Sinussa ei ole mitään vikaa. Otettais mielellään sinut meidän kaveriksi jos nähtäis ja voidaan tässä nyt ollakin kavereita sinulle. Et siis ole ainoa jota yksinäisyys kalvaa, meitä on vaikka kuinka paljon. Ja Jeesus on meidän kaikkien paras ystävä. Hän on sinunkin kanssasi vaikka ei muita olisikaan. Sen olen omallekin lapselle opettanut. Rukoilet ja luotat niin jollain lailla saat ongelmaasi apua ylhäältä. Minun puolisoni oli myös lapsena yksinäinen. Hänet kolmen porukasta jätettiin yksin ym. Mutta hänhän sai puolisokseen minut, joka olen mitä parhain ystävä. Aina paikalla. Kannattaa katsella laajasti ympärilleen niin jotain voisi löytyä. Ja muista että olet hyvä juuri tuollaisena. Sinussa ei ole mitään vikaa. Mutta elämä maan päällä on valitettavasti aina ongelmia ja murheita pullollaan. Kun yksi ongelma poistuu, toinen tulee tilalle. Tämä on vaikea matka meille kaikille.

Kaverit on yliarvostettuja. Tai ehkä sellaiset kaverit ei, jotka eivät turhista viestittele/soittele ja nähdään 5-10 vuoden välein.

Oletko asperger? Aspergerit jumittaa samoissa asioissa ja ovat raivostuttavia. Veljeni on asperger ja täysin yksin, koska on persoonaton, jankuttaja ja monotooninen.