Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aloitin uudessa työpaikassa ja aivan ihanaa, kun kaikki eivät keskity tutustumisessa utelemaan vain yksityisasioistani
22.04.2021 |
Edellisessä työpaikassa isoa osaa ihmisistä ei kiinnostanut mikään muu työpaikalla kuin juoruta yksityisasioista. Siellä yksikin tiimikaverini heti ensimmäisen kerran tavatessamme halusi tietää perhetilanteen lisäksi missä asuin, kuinka isossa asunnossa, oliko oma vai vuokralla, paljon olin maksanut siitä, yms.
Tässä uudessa työpaikassa on ihanaa, kun ihmiset ovat mukavia ja ystävällisiä, mutta tutustumisessa ja kanssakäymisessä fokus on työjutuissa ja niihin sekä työyhteisöön tutustumisessa, ei yksityiselämästä utelemisessa. Tasan yksi tehnyt poikkeuksen tähän asti, halusi tietää harrastukset, lemmikit, yms. ja selosti pitkästi kaikesta mitä itse harrasti.
Työpaikalla voi olla mukava, ystävällinen ja sosiaalinen, mutta en itse ainakaan yhtään tykkää, että minulta ryhdytään utelemaan raha-asioistani ja muista yksityisasioistani ja sitten arvostelemaan niitä. Miksi hitossa osa ihmisistä tekee niin työpaikalla?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Jos on itsellä isoja salaisuuksia, ei yleensä halua udella muidenkaan.
Isoja salaisuuksia? Kuka ryhtyy kertomaan tarkasti omaisuudestaan, raha-asioistaan yms. työkavereille? Se on epäasiallista käytöstä ja täydellistä sosiaalisten taitojen puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti henkilökohtaiset asiat työpaikalla on syytä jättää sikseen. Työpaikka on ammattimaisia työtoverisuhteita varten. Yksityisasioita käytetään valitettavasti myös työpaikkakiusaamisen aseina.
Yksityisasiat eivät kuulu työpaikalle. Jokaisella on oikeus työrauhaan. Kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa toisten yksityisyyden rajoja utelemalla asiattomia eikä töissä tarvitse kuunnella myöskään työkavereiden avautumisia.
Tämän pitäisi olla normaali käytäntö mutta ei sitä useilla työpaikoilla valitettavasti ole.
Varsinkin naisenemmistöiset ihmissuhdealat ovat tulvillaan "ihmisläheisiä" ja "sosiaalisia" työntekijöitä, joiden käsitys small talkista on yksityisasioista utelu. Osa lienee rajattomia ja niin pienissä ympyröissä ikänsä pyörineitä, etteivät vain tajua sitä, että uuden työntekijän tai kenenkään muunkaan yksityisasiat eivät ole vapaata riistaa. Toiset taas vain haluavat käyttää valtaa ja parhaiten sitä saa, jos bongaa jonkin heikon kohdan toisen henkilökohtaisesta elämästä.
Ikävää on se, että joissain paikoissa näihin kysymyksiin on kirjoittamattomien sääntöjen mukaan velvollinen vastaamaan, jollei halua tulla leimatuksi epäsosiaaliseksi ja sopeutumattomaksi. Opiskeluaikojen yhdessä harjoittelupaikassa sain moitteet siitä, etten "ottanut kontaktia" riittävästi muihin työntekijöihin. Muuten juttelin kahvipöydässä ym. normaalisti ajankohtaisista aiheista, työkuvioista ja muusta mutta rakkauselämääni en suostunut valottamaan uteluista ja suoranaisista piikittelyistä huolimatta.
Se on totta kai eri asia, mikäli jonkun työkaverin kanssa alkaa synkata hyvin ja molemmista tuntuu luontevalta viedä tutustuminen henkilökohtaisemmalle tasolle. Tähän ei kuitenkaan liity pakonomaista utelua vaan tuttavuus syvenee ikään kuin itsestään, kun molemmat huomaavat olevansa samalla aaltopituudella.
Alue: Aihe vapaa
Jos on itsellä isoja salaisuuksia, ei yleensä halua udella muidenkaan.