Etäpäivinä saan todella hyvin asioita eteenpäin, silti tuntuu, että lusmuilen

Korjaus: ettei olisi 1-2 päivää viikossa sohvannurkkaa väärin. 

ap

Samaistuin kirjoitukseesi, vaikka varmasti teemme ihan erilaista työtä.

Teen itse työtä toimihenkilönä etänä nyt työnantajan suosituksesta koronan vuoksi. Ennen koronaa meillä oli myös mahdollisuus tehdä osa työviikosta etänä, mutta tein mieluummin töitä toimistolla juuri siksi, että koin jotenkin "lusmuilevani", kun tein kotona töitä. Kokeilin etätöitä kuukauden ajan ennen koronaa, jonka jälkeen palasin toimsitohommiin. Ja sitten tuli korona.

Työni on hyvin konkreettista, joten työnantaja tietää tasan tarkkaan päivittäisellä tasolla, kuinka paljon teen töitä. Työssäni tulee kuitenkin päivittäin haastavia töitä vastaan, joiden tekemiseen menee aikaa, joka vaikuttaa tottakai määrälliseen tulokseen.

Kun tein töitä toimistolla, niin tällaiset haastavat päivät eivät niinkään aiheuttaneet huonoa omaa tuntoa, koska pystyin konkreettisesti todistamaan olleeni työpaikalla ja tehneeni koko työajan töitä.

Nyt kotona etänä, kun tulee näitä ns. vaikeita keissejä, joihin menee keskimäärin enemmän aikaa, pelkään, että työnantaja luulee, että lusmuilen. Vaikka kyllä esimies pystyy halutessaan tarkastamaan, millaisia töitä olen tehnyt.

Olen myös hyvin huolellinen ja välillä tuntuu, että, jos olisi vähemmän pedantti, saisin enemmän tulosta aikaan. Mutta koen, että tekemällä työni huolellisesti, työni jälkeä ei tarvitse korjata.

Meillä on myös työajan leimaus käytössä etätöissä, eli teen töitä yhtä suurella teholla, kuin toimistolla. Ehkä jopa paremmin, koska ei tule sellaisia keskeytyksiä, kuin toimistolla tulee.

Luulen, että kyse on enemmän omasta päänsisäisestä ristiriidasta. Sain jopa juuri palkankorotuksen hyvin tehdystä työstä, vaikka pelkäsin, että en pysty todistamaan työtehoani ja työskentelymotiiviani kotoa käsin.

Paine suorittamisesta kotona etänä on minulle kuitenkin jollain tasolla suurempi, kuin että olisi siellä toimistolla.

Ja olen tehnyt suurimman osan uraani sellaista työtä, mitä ei voi tehdä etänä eli täysin fyysistä työtä. Ehkä siitä johtuu, että koen olevani nyt vain joku lusmu, joka vaan makaa sohvan nurkassa.