Kun parisuhteessa on virtahepo - miten puhua asiasta josta ei saa keskustella??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on sellainen virtahepo, että mieheni suvussa kulkee sairaus, joka on perinnöllinen ja jos on perinyt sen niin kuolema tulee vääjäämättä 50-60-vuotiaana. monet mieheni sukulaiset ovat kuolleet sairauteen. Olemme jonkin verran mieheni kanssa puhuneet asiasta, mutta ei tarpeeksi. Asia on miehelleni todella arka ja vaikea. Hän ei halua mennä geenitestiin, koska ei halua tietää onko hänen parasta ennen päiväys 50-60-vuotiaana ja ymmärrän tämän kyllä. Minua arveluttaa hankkia lapsia, koska jos mieheni on perinyt sairauden niin on mahdollista, että tulevat lapsemme perivät sen myös ja se on tietenkin asia joka painaa minua. Adoptio siis voisi olla järkevää. Asiasta on kuitenkin tosi vaikea puhua kun se on miehelleni niin raskas ja vaikea paikka. Ymmärrän tietysti, että niin on ja olenkin ollut hienotunteinen enkä ole pakottanut häntä puhumaan. Mielestäni on siis asioita, jotka ovat niin kipeitä ja vaikeita, että toista ei voi pakottaa puhumaan. Jos teillä on kyse jostakin vähän pienemmästä asiasta niin kehottaisin sinua miettimään, että onko asia sen arvoinen, että sinun kannattaa menettää hermosi miehen puhumattomuudesta. Jos asia oleellisesti koskee sinua ja teidän elämäänne niin tietysti olisi hyvä saada asia puhuttua, mutta jos siihen liittyy todella kipeitä asioita niin kuin meillä, niin anna toiselle aikaa ja rauhaa.

Mikä on tarpeeksi? Että mies tietää kuolinpäivänsä?

Tuttu kävi tuollaisessa geenitestissä, sen mukaan ei ko. geeniä. Kaksi vuotta myöhemmin hän kuoli syöpään 38v iässä.

Pidän tuota sinun kysymystäsi vähän törkeänä, koska asia on tosiaankin raskas ja vaikea. En tässä erittele sinulle mikä on tarpeeksi puhumista ja mikä ei koska meidän tilanteeseen liittyy niin monta asiaa eikä se kuulu kyllä sinulle yhtään. Itse otin asian esille, koska ajattelin antaa ap:lle perspektiiviä, mutta yhtään enempää minun ei tarvitse asiaa avata.

Meidän suhteessa oli juuri tuollainen asia. Mies kielsi asian eikä halunnut puhua siitä. Useampi kuitenkin vahvisti asian eli faktat puhuivat sen puolesta. Annoin asian olla. Erosimme ja aluksi luulin eron syynä olleen muut asiat, mutta jälkeenpäin tajusin tuon vaikuttaneen taustalla.

Mieheni on herkästi suuttuvaa lajia... Siis kuin dynamiittia , ilman sytytyslankaa. Hänen kanssaan ei voi keskustella MISTÄÄN asiasta loppuun ja päätökseen saakka, ei varsinkaan sellaisista asioista joista hän on erimieltä. Sitä karjumista ei kestä naapurin Erkkikään .

Luvin aikoinaan juttua vai olikohan ihan elämänkerrat Lippe Suomalaisesta, hänen miehensä pilapiietäjä Kari Suomalainen oli ainakin sen jutun perusteella täysin kuin minun mieheni.

Samoin näistä julkkiksista myös Timo Sarpaneva on kuulumma ollut samankaltainen, vaimo Marjatta Svennevig.

Kai heillö saattoi olla jokin luonteen oikku. Miehelläni ainakin on. Hän itse on se sarvikuono meidän olohuoneessa.

Hirveän ahdistava aloitus. Jos minua painostettaisiin tai vaadittaisiin edes epäsuorasti avautumaan silloin, kun en itse koe siihen tarvetta tai syytä, menisin täysin lukkoon. Alkaisin todennäköisesti vältellä ihmistä, joka odottaisi minulta "puhumista". Kerron ja puhun kyllä kun olen siihen valmis tai koen sen itse ajankohtaiseksi, mutta esim. menneisyyteni vaikeista kokemuksista tai menetyksistä en tuosta vaan puhu kenellekään. Vaikenemiseni ei ole vallankäyttöä enkä tee sitä kiusatakseni muita, mutta minulla on tapana käsitellä asioita itsekseni. Pakkopuhuminen ei todellakaan auta enkä sellaiseen ala väkisin. 

T. Nainen, joka ei erityisesti tykkää puhua asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on sellainen virtahepo, että mieheni suvussa kulkee sairaus, joka on perinnöllinen ja jos on perinyt sen niin kuolema tulee vääjäämättä 50-60-vuotiaana. monet mieheni sukulaiset ovat kuolleet sairauteen. Olemme jonkin verran mieheni kanssa puhuneet asiasta, mutta ei tarpeeksi. Asia on miehelleni todella arka ja vaikea. Hän ei halua mennä geenitestiin, koska ei halua tietää onko hänen parasta ennen päiväys 50-60-vuotiaana ja ymmärrän tämän kyllä. Minua arveluttaa hankkia lapsia, koska jos mieheni on perinyt sairauden niin on mahdollista, että tulevat lapsemme perivät sen myös ja se on tietenkin asia joka painaa minua. Adoptio siis voisi olla järkevää. Asiasta on kuitenkin tosi vaikea puhua kun se on miehelleni niin raskas ja vaikea paikka. Ymmärrän tietysti, että niin on ja olenkin ollut hienotunteinen enkä ole pakottanut häntä puhumaan. Mielestäni on siis asioita, jotka ovat niin kipeitä ja vaikeita, että toista ei voi pakottaa puhumaan. Jos teillä on kyse jostakin vähän pienemmästä asiasta niin kehottaisin sinua miettimään, että onko asia sen arvoinen, että sinun kannattaa menettää hermosi miehen puhumattomuudesta. Jos asia oleellisesti koskee sinua ja teidän elämäänne niin tietysti olisi hyvä saada asia puhuttua, mutta jos siihen liittyy todella kipeitä asioita niin kuin meillä, niin anna toiselle aikaa ja rauhaa.

Mikä on tarpeeksi? Että mies tietää kuolinpäivänsä?

Tuttu kävi tuollaisessa geenitestissä, sen mukaan ei ko. geeniä. Kaksi vuotta myöhemmin hän kuoli syöpään 38v iässä.

Pidän tuota sinun kysymystäsi vähän törkeänä, koska asia on tosiaankin raskas ja vaikea. En tässä erittele sinulle mikä on tarpeeksi puhumista ja mikä ei koska meidän tilanteeseen liittyy niin monta asiaa eikä se kuulu kyllä sinulle yhtään. Itse otin asian esille, koska ajattelin antaa ap:lle perspektiiviä, mutta yhtään enempää minun ei tarvitse asiaa avata.

Kirjoitit itse näin "Olemme jonkin verran mieheni kanssa puhuneet asiasta, mutta ei tarpeeksi."

Sinulle on olemassa joku tarpeeksi, jonka verran koet tarvetta puhua asiasta, miehellesi se on joku toisenlainen määrä. Asia ei kuulu minulle, mutta älä nosta asiaa tuollaisilla lauseilla esille, jos et  kykene kertomaan sinulle riittävää määrää. Voihan se olla sekin, että asiasta on puhuttu tarpeeksi, kun mies menee geenitestiin ja saa tietää, että todennäköisesti kuolee nuorena. Siinä on sitten sen miehen loppuelämä aika lailla rajattu, vaikka eläisi vielä 50 vuotta.

Kiitos niille keiltä olen saanut tukea ja ymmärrystä.

"Hirveän ahdistava aloitus. Jos minua painostettaisiin tai vaadittaisiin.." En painosta miestä missään nimessä puhumaan vasten tahtoaan, puhuu sitten kun tuntuu siltä. Mutta asia on taustalla eikä tee meille kummallekaan hyvää, kun siitä ei puhuta, ymmärrätkö? Se ei yhtäkkiä häviä minnekkään, kyllä se pitäisi jotenkin käsitellä. 

Ei kait tässä voi taas sitä ihmistä syyttää, joka haluaa tehdä parisuhteen eteen jotain? Se on syytön joka ei ota vastuuta, ei halua puhua??

ap

Älä hermoile, vauvapalstalla on syyllinen JOKA kerta se, joka hakee vinkkejä, haluaa pelastaa suhteen.  Sä olet miettinyt asioita ja toivottavasti saat vastauksen, mutta en usko että tältä palstalta.

Voiko teille siis tulla ero sen takia, että mies ei suostu käsittelemään yhtä asiaa?

Eksällä oli traumaattinen asia eikä siitä oikeastaan puhuttu sen jälkeen, kun se oli kerran kerrottu. Pari kertaa sitä sivuttiin jossain sivulauseissa. Minulla ei ollut tarvetta tonkia asiaa, mutta suhteen edetessä kävi ilmiselväksi, että mies on edelleen traumatisoitunut ja se heijastuu hänen käytökseensä todella ongelmallisesti myös minua kohtaan. 

Olisin toivonut, että mies olisi halunnut mennä hoidattamaan traumaansa, mutta en osannut sitä mitenkään aktiivisesti vaatia, tosin vaadin muutosta hänen käytökseensä minua kohtaan. Kun käytös muuttui vaan pahemmaksi ja hän alkoi myös itsehoitaa itseään tissuttelemalla, näin ainoaksi ratkaisuksi lopettaa suhteen. 

Meillä on ollut  lapsuuskotona itseäni kuormittavia tabuja ja olen ottanut täysin vastakkaisen lähestymistavan asiaan. Olen valmis puhumaan asioista. Toki on muutama vaikein asia, joista olen avannut suuni vain pari kertaa elämässäni, mutta nyt keski-ikäisenä uskaltaisin tarpeen mukaan puhua niistäkin. 

Kyllä sillä on merkitystä mikä vaiettava asia on. Se nimenomaan vaikuttaa hyvin paljon kommentteihin. Vähintään se pitäisi tietää, onko asialla vaikutusta muuhun perheeseen/ihmisiin/yhteiseen talouteen. Hoitamaton terveysongelma vaikuttaa jokaiseen perheenjäseneen, henkilökohtaisen hygienian laiminlyönti on kaikkien ongelma. Peliongelma vaikuttaa jokaiseen samoin mittavat velat tai ulosotto. Humalassa ajaminen vaikuttaa jokaiseen tielläliikkujaan, ei pelkästään yksilöön itseensä tai lähipiiriin. Työttömyys ei ole pelkästään oma henkilökohtainen asia, toisen naisen kanssa tehdyt lapset vaikuttaa myös nykyiseen perheeseen ja parisuhteeseen. Huorissakäyminen vaikuttaa jne. Aika harvassa on ne asiat jotka ei oikeasti kosketa ketään muuta parisuhteessa. 

Mutta typerä aloitus tää oli, siitä samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa. Jos ap vaan on utelias ja haluaa vääntää jotain vanhaa, ehkä kiepääkin asiaa oman itsensä takia niin sanonpa vaan, että olet huono elinkumppani. Jokaiselta löytynee asioita menneisyydestään mistä ei halua puhua. Asioita, jotka ei näy missään mutta voi olla kipeitä tavalla tai toisella. Mullakin on paljon asioita, mistä en ikinä puhuisi miehelleni. Ei kosketa häntä mitenkään enkä halua korostaa olleeni joskus hölmö ja tehneeni typeriä ratkaisuja. Tärkeintä on mikä olen tänä päivänä, tässä suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos niille keiltä olen saanut tukea ja ymmärrystä.

"Hirveän ahdistava aloitus. Jos minua painostettaisiin tai vaadittaisiin.." En painosta miestä missään nimessä puhumaan vasten tahtoaan, puhuu sitten kun tuntuu siltä. Mutta asia on taustalla eikä tee meille kummallekaan hyvää, kun siitä ei puhuta, ymmärrätkö? Se ei yhtäkkiä häviä minnekkään, kyllä se pitäisi jotenkin käsitellä. 

Ei kait tässä voi taas sitä ihmistä syyttää, joka haluaa tehdä parisuhteen eteen jotain? Se on syytön joka ei ota vastuuta, ei halua puhua??

ap

Kyllä sinä olet neuvoja saanut. Sinua vaivaa asia, joten mene asiantuntijan puheille juttelemaan asiasta. Mies ei halua sinulle puhua, mutta kenties voisit hänellekin antaa saman neuvon? Sinä yrität nyt pakottaa miestä puhumaan asiasta, josta hän ei halua puhua ja joka ei kosketa teitä ja suhdettanne. Mieti nyt itsekin vähän, kuulostaako se "joltain, mitä tehdään parisuhteen eteen". 

Ap, sinun pitäisi kertoa asiasta konkreettisemmin, jos haluat mitään aitoa näkemystä asiaan. Toki sittenkin voi olla, että sinut ymmärretään täysin väärin. 

Jos puhumaton asia vaikuttaa parisuhteeseen niin silloin se pitäisi puhua auki.

Tuolla joku sanoikin, että joku vanha, traumaattinen kokemus saattaa heijastua sen traumatisoituneen ihmisen käytökseen.

Tulee ihan kummallisia tilanteita kun toinen suuttuu tai loukkaantuu jostain odottamattomasta asiasta esimerkiksi.

Toinen on ihan hoomoilasena, mikä tälle nyt tuli.

Minusta tästä asiasta ei tulisi keslustella.