keinoja korvatulehduksen tunnistamiseen??
elikkä mulla on 10kk:n ikäinen lapsi,jolla on kuukausi sitten todettu ensimmäistäkertaa korvatulehdus ja seki huomattiin vahingossa. Lapsi on aina ollu aika ajoin pirranen, nyt epäilen ettei se ole ollu ensimmäinen korvatulehdus. Nyt lapsi taas kirraa ja mikään ei ole hyvin, saa sellaisia itku puuskia. Tosin nyt on tulossa myös hampaita, mutta mä epäilen että olisko sillä taas korvatulehdus. Ja mulla on niin hyvä tämä paikallinen arvauskeskus ettei saa päivystysaikaa ko aikasintaan huomiselle ja silloinki pitäis olla melko varma että se on korvatulehdus ko nyt on niin ruuhkainen aika.... kiva arvauskeskus=)
Kommentit (5)
...mutta totuus on se että meidän neidin korvissa oli aina tulehdus kun mentiin lääkäriin, ihan sama minkä syyn takia. Ja sitä ei todellakaan tiennyt. Alkoi 5,5kk ikäisenä ja putkitettiin (liimakorva molemmin puolin vaikka tk:n mukaan ei suinkaan liimakorvaa täällä lapsella ole)vuoden ikäisenä. Neiti on ollut uskomattoman helppo vauva eikä ole oirehtinut paljonkaan korviaan. Kuumetta nousi muutaman kerran, mutta yleensä maha meni sekaisin ja siitä aloin odotella korvien haromista. Samoihin aikoihin meni päiväunet 15-30min mittaisiin jaksoihin kun yleensä nukkui 3-4h. Loppuaikana ennen putkitusta antibiootit ei enää auttaneet (sen liimakorvan takia kai) ja lapsella oli jatkuva tulehdus pari kuukautta, ei ehtinyt parantua kontrolleihin mennessä. Putkituksen jälkeen ei ole koko kesänä ollut yhtään tulehdusta!!
Keskimmäinen on nyt 3-vuotias ja viimeksi pari kuukautta sitten kun oli korvatulehdus, niin ei sanonut että mihinkään sattuisi, vaikka oikein kysyin. Viikon ajan kuume nousi aina illalla ollen yöllä lähellä 40 ja päivällä taas olo oli hyvä ja jaksoi leikkiä. Vein sitten lääkäriin näytille ja ihan tulehtunut oli korva!
Meidän pienimmällä miehellä (11kk tällä hetkellä) on ollut korvatulehdus kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla sitä ei huomannut oikeastaan mistään. Aina kun on korviaan haronut, niin on viety näytille ja tärykalvot on olleet oikein nätit, vaaleat ja heijasteiset. Mutta yksi mistä on arvattu korvien olevan tulehtuneen on se, että syödessä alkaa ikään kuin oksentaan. Söisi ja olisi ruokahalua, mutta nieleminen ei onnistukaan hyvin.Sitten olen painanut korvien edestä varovasti sormenpäällä, kuten lääkärimme neuvoi, sitä on poika aristellut ja sitten on menty lääkäriin ja ollut märkäinen tulehdus päällä!
Esikoinen sen sijaan osasi aina tosi pienenäkin sanoa, että sattuu, tosin koskaan ei kipua tuntenut korvassa, vaan leuassa, kaulalla ja poskissa.
Neuvoksi voin sanoa, että äiti lapsensa tuntee ja huomaa kyllä jos jotakin outoa on meneillään. Monet lapset menevät hiljaiseksi ja ovat rauhallisempia, mutta eivät sano minnekään sattuvan, monet taas eivät tosiaan reagoi oikein mitenkään, kuten tämä meidän pikkukuopuksemme. Mutta aina on lääkäri sanonut, että äiti lapsensa tuntee ja ettei sellaista ole olemassakaan lapsen ollessa kyseessä kuin turha lääkärikäynti.
Meidän kohta 4v tytöllä on kaksi kertaa todettu korvatulehdus. Molemmilla kerroilla pitkittyneen flunssan jälkeen ainoana oireena oli syömisen ja juomisen täydellinen lopettaminen. Ei kuumetta, eikä valittanut mitään kipua, vaikka jälkimmäisen tulehduksen aikana osasi jo puhua.
Korvatulehdukset loppuivat kesäkuussa putkitukseen. Siihen asti oli todella vaikea erottaa oireita pojan ' muista oireista' . Pojalla (reilu 1v.) siis ruoka-aineallergia, joka oirehtii ruokatorven refluksina (ei oksentelua vaan happojen nousuja).
Päädyimme siihen, että yöllä erotamme korva- ja refluksihuudot toisistaan seuraavasti:
- refluksihuudossa poika väänsi selkää kaarelle eikä meinannut sylissä pysyä. Heti kun olo helpotti, nukahti ja huuto alkoi kyllä pian uudestaan mutta nukkui minuutin/vajaan minuutin pätkiä sylissä.
- korvakipuhuudossa istui nätisti sylissä ja huusi ilman vääntelyä. Eikä nukahtanut oikein millään uudestaan. Välillä näytti nukkuvalta sängyssään, mutta heti kun miehen kanssa irroitettiin kädet pojasta niin kääntyi selälleen ja oli täysin hereillä.
- refluksioireiden ollessa kyseessä tissi kelpasi yöllä lähes koko ajan
- korvakipuisena imaisi kerran tissistä, mutta sitten alkoi huutaa... taisi imeminen/nieleminen sattua...?
No onneksi ei ole ollut korvatulehduksia hetkeen ja ruokavaliokin on kunnossa, joten refluksikaan ei nyt pahemmin vaivaa =)
Suosittelen etsimään kunnon korvalääkärin yksityiseltä.
Onkos muiden lapsilta, jotka syöneet paljon antibiootteja, otettu ulosteviljelyä? Poitsulta otettiin ja hiiva sekä clostridium difficilehän siellä jylläsivät. Aloitettiin niihin tietty maitohappobakteerihoito kesäkuussa ja kakan koostumus muuttui varsin nopeasti normaalimmaksi. Ja tämän jälkeen myös kaikki kokeillut ruoka-aineet ovat sopineet allergikkopojallemme. En tiedä onko sattumaa vai ei, mutta hyvä näin.
- tiklu, masuasukki ja poitsu 1v.
Meillä pojalla oli hurja korvakierre 3 kk:n ikäisestä lähtien. Meidän myös oli hankala tietää oliko korvatulehdus vai ei koska esim. kuume ei noussut koskaan. Meillä viitteitä korvatulehduksesta antoi: korvan harominen, omien hiusten repiminen, syömättömyys/juomattomuus, huono nukkuminen yöllä (yl. nukkui tosi hyvin parin kk:n ikäisestä), yleisimpänä oli kyllä tuo kiukkuisuus. Jos koko päivän aamusta pitäen mikään ei ollut hyvin, oli paras varata aika korvalääkärille. Olisiko 15 kerrasta ollut vain 2 " turhaa käyntiä" korvien kannalta, silloinkin oli tosin kurkkutulehdus.
Suosittelen korvien putkitusta, jos on yli 3 krt korvatulehdus 6kk:n aikana, helpotti kovasti ainakin meidän pikkumiehemme elämää. Se korvatulehdus kun tuli jokaikisen räkätaudin jälkeen (n. kerran kuussa).
Voimia teille, ei ole helppoa tietää mikä pientä vaivaa, kun ei vielä osaa kertoa. Luota kuitenkin omiin vaistoihisi, eikä " turha" käyntikään lääkärillä maata kaada. Onpa levollisempi mieli ainakin itsellä ja jaksaa ehkä vähän paremmin esim. sitä " hammaskiukuttelua" .