Suunniteltu sektio huomenna, ahdistunut ja turta olo. Vertaistukea?

Kerta se on ensimmäinenkin. Itse joutunut kaikennäköisiin toimenpiteisiin terveyden puolella, ajattelen nykyään asiaa niin, että ensiviikolla se on jo ohi ja elämä jatkuu, ei kestä aikaansa pidempään. Tyyliin että kärsitään tässä nyt tämä hetki, niin saa asian pois päiväjärjestyksestä. Tottakai se jännittää, mutta yritä ajatella kroppaasi tilanteessa vain esineenä, mielesi saa olla jossain ihan muualla, tästä olen itse saanut voimaa.

No mulla on niitä kolme takana. Esim kuopuksen syntymä: aamulla klo 10 leikattiin, heräämöön muutamaksi tunniksi, lapsi oli isänsä kanssa sen aikaa. Iltapäivällä nousin ylös, illalla olin jo hakemassa itse ruokaa keittiöstä. Imetys lähti käyntiin sairaalassa ihan normaalin kolmen päivän jälkeen. Muutama neuvo: syö särkylääkkeitä ihan sen mukaan mitä niitä sulle kannetaan, eli ekat 3-4 päivää maksimiannoksilla. Kun jaksat liikkua, jaksat syödä, maito nousee ja vatsa lähtee toimimaan. Tuuleta sitä haavaa niin paljon kuin pystyt. Älä suihkuttele sitä yhtään turhaan.  Ja syö helppoja ruokia ekat päivät, puuroa ja muuta helposti sulavaa. Hereillä olet sen leikkauksen ajan eli mukana olet tapahtumissa koko ajan. Hyvin se menee, tsemppiä ja onnittelut vauvasta!   

Kiitos teille molemmille vastauksista :)

Ykkönen, tuo kuvailu siitä että mieli saa olla muualla jotenkin auttoi. En ollut saanut jäsenneltyä tuollaista ajatusta itselleni aiemmin, aion pitää mielessä.

Kakkonen, mitä mieltä olit sairaalan ruuista? Luin jostain että kannattaa ottaa mukaan omia välipaloja ja mahdollisesti jotain vatsaa pehmittävää, esim luumuja, onko näin? Kiitos onnitteluista <3

Jos ajatellaan teoreettisesti, niin suunniteltu sektio on kaikkein turvallisin tapa sen vauvan syntyä. Jos saisin itse ottaa synnytyksen uusiksi, niin valitsisin tuon.

Ei haittaa vaikka jännittää ja on turta olo. Ihan hyvin se kuitenkin menee ja operaatio on turvallinen. Henkilökunnalle tilanne on tuttu.

Kuten edellä neuvottiin, kannattaa ottaa kipulääkkeet ajallaan. Ei ole mitään syytä kärsiä leikkauksen jälkeen kivuista ja ellei kipulääkettä ota ajoissa ennen kivuntunnetta, se ei tehoa kunnolla. Kipulääkitys auttaa toipumisessa.

Onnea vauvasta. Sillä ei ole merkitystä millä keinolla vauva syntyy. Sinusta tulee äiti vaikka et joudu kokemaan synnytyskipuja.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille molemmille vastauksista :)

Ykkönen, tuo kuvailu siitä että mieli saa olla muualla jotenkin auttoi. En ollut saanut jäsenneltyä tuollaista ajatusta itselleni aiemmin, aion pitää mielessä.

Kakkonen, mitä mieltä olit sairaalan ruuista? Luin jostain että kannattaa ottaa mukaan omia välipaloja ja mahdollisesti jotain vatsaa pehmittävää, esim luumuja, onko näin? Kiitos onnitteluista <3

No mulla on kokemusta vaan Jorvista ja NKL:stä, molemmissa oli kyllä erittäin kattava setti perusruokia josta kyllä löysi syötävää. Luumumehua oli tarjolla molemmissa, ja jos oikein huonoksi tilanne menee, saa siellä ihan lääkkeitä siihen ummetukseen. Kolmannen kohdalla osasin jo mennä sinne käytännössä kahta kättä kantaen, mukana oli vaan samppoo, pesuaine, hiusharja, hammasharja + tahna, dödö ja naamarasva. Ja noistakin osa olisi löytynyt sieltä, jos olisi unohtunut. Vauvan kamat voi isä tuoda tullessaan, kun tulee hakemaan teitä kotiin. Ja pääset siis liikkeelle jo samana päivänä eli sairaalan kahviosta pääset hakemaan muutakin ja saahan sinne isä tuotua sulle jotain tiettyä ruokaa sitten leikkauksen jälkeen tarvittaessa.

Eka synnytys meni kiireelliseen sektioon 2 vuorokauden tuskallisen käynnistysrumban jälkeen. Olin niiiin helpottunut, kun ammattilaiset vihdoin hoitivat tilanteen nopeasti. Jäi mieleen sektiopäätöstä edeltävä suuri ahdistus ja pelko, että mitä tapahtuu ja kuuluuko sydänäänet ja vaurioituuko vauva tai säilyykö edes hengissä, ja seuraava synnytys päätettiin tehdä suunnitellulla sektiolla. Oli huomattavasti rauhallisempi tapahtuma, enkä ollut ihan lopussa väsymyksestä kun tapasin lapseni. Hyvä mieli jäi.

Ovesta sisään kello 10, vauva sylissä kello 10:20, ulkona salista paikattuna 10:55. Morfiinit suonessa ei ketuttanut mikään synnytyksen jälkeen.

Hyvin se menee, ap! Kun saat vauvan syliin, kaikki muu unohtuu. Komppaan muita siinä, että syö ne särkylääkkeet ja kampea pystyasentoon heti kun jaksat. On ihan luonnollista jännittää sellaista, mitä ei ole ennen kokenut. 

Hyvin minullakin on sujunut. Itse olin pettynyt lähinnä siihen, että olin melko kipeä sektion jälkeen. Tiesin kyllä, että tulen olemaan kipeä (oli tehty aiemminkin sektio). Mutta jotenkin kaikki ne hormonihuurut sai aikaan sen, että mieli oli matalalla. Olisin halunnut aiemmin kotiin ja olin pettynyt, kun en tiettynä päivänä (olisiko ollut neljäs päivä?) päässytkään, kun kunto/vointi ei riittänyt. Toisaalta nopeastihan siitä vointi paranee, eli jo sitten seuraavana päivänä olin kotiutuskelpoinen. 

Ja sektiohaavakipu on todella pientä synnytykseen verrattuna, josta siitäkin on kokemusta, eli lähinnä se oli ne hormonit/baby blues, joka sai mielialan matalalle. Ja kivuton ei ollut huonekaverikaan, joka oli synnyttänyt alakautta (nopealla, mutta ei kuitenkaan ihan syöksysynnytyksen määritelmää täyttävällä tavalla).

Itselläni päätyi myös ensimmäisen lapsen synnytys sektioon, ja siinä oli mielestäni hyvää se, että sain rauhassa opetella imetystä. Silloin minä kuin vauva, kumpikaan emme osanneet imetystä. (Ja tuntui, että osa huoneeseen tulleista kätilöistä ei hekään osanneet; osa taas oli todella taitavia oikean imuotteen auttamisessa). Jos olisin kotiutunut nopeasti, en minä eikä lapsi olisi ehtinyt opetella imetystekniikkaa ja luulen, imetys olisi saattanut jäädä kohdaltani. Kun olin sairaalassa useamman päivän, alkoi maitokin nousta ja sitä myötä imetys sujua.

 Tsemppiä ap! Muista kyllä, että itseänikin jännitti edellisenä päivänä, vaikka oli suunniteltu sektio ja tiesin, mitä on tulossa.

Minulla ei ole kokemusta sektiosta, mutta esikoisen laskettu aika on käsillä. Ajattele vaikka näin positiivisen kautta, että sinä sentään tiedät tarkkaan koska lapsesi syntyy :D minä täällä saan kärvistellä epäsäännöllisissä supistuksissani vielä ehkä päivän, ehkä kaksi viikkoa. Olisin iloinen jos joku minulle kertoisi, koska tämä vauva päättää syntyä!

Tsemppiä synnytykseen!