Tuntuuko sinustakin ettet kuulu joukkoon?

10v palkatöissä, aina jotenkin ulkopuolinen olo.

1. ystävä jäi tuolta ajalta, hänkin on aika erakko.

Nyt parikynnentä vuotta takana toiminimeä, tunnen itseni tosi ulkopuoliseksi.

Kyllä ja tää johtuu varmaan siitä, koska mulla on diagnosoitu asperger. Opiskelen vielä aika sosiaalista alaa eli ranskan kieltä pääaineenani sekä tällä hetkellä viroa sivuaineenani. Oon tykännyt vieraiden kielten opiskelusta ja mulla on hyvä kielipää, mutta mua ärsyttää vähän noi paritehtävät luentojen aikana. Ja tiedostan kyllä erittäin hyvin, että niiden tavoitteena on kielitaidon parantaminen, mutta kieltä voi oppia myös itsenäisesti omassa rauhassa ilman mitään parikeskusteluja. Kunhan on vain tarpeeksi motivaatiota kielenopiskeluun. Mua kyllä kiinnostaa muutkin asiat kuin vain eri kielet, mutta haluaisin silti lähteä ulkomaille yliopistovaihtoon, sillä haluun kokea asua ulkomailla ja vaihtaa maisemaa pois Suomesta hetkeksi. Ja haluaisin oppia lisää omissa määrin lisää sosiaalisia taitoja tulevaisuudessa sillä en oo 100 % erakko. Kyllä mäkin viihdyn omanlaisten ihmisten seurassa. T:-M27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi tänään. Vedin henkeä kuntosalilla raskaan sarjaan jälkeen ja katselin toisilleen juttelevia ihmisiä. Vaikuttivat niin sosiaalisilta ja iloisilta. Tajusin kuinka eri maailmasta olenkaan. Ohi kulkevat ihmiset ovat minulle värejä ja ääniä. Hiukkasten värähtelyä ja sähkömagneettista säteilyä. Kaikki se tuska mitä kannan sisälläni erottaa minut muista tai ainakin näin kuvittelen.

Kuvailitpa osuvasti sen mitä sisälläni koen. Kerro lisää jos suinkin haluat, kuulisin mielelläni.

No tuossapa se tuli kaikki tiivistettyä aikalailla. Ehkä jotain pientä katkeruutta tulee tunnettua silloin tällöin mutta ymmärrän, että eihän tästä voi syyttää ketään ulkopuolista ja en tiedä voinko itseänikään. Olen kyllä yrittänyt olla normaali jo lapsesta asti ja jollain tasolla osaan teeskennellä olevani sitä. Joskus liikkuessani olen muka tunnistavinani itsenikaltaisia ihmisiä. Ihan olemuksesta ja siitä miten he liikkuvat. Ehkä olen joskus nähnyt sinutkin?

Tunnen, että minulla olisi jokin tarkoitus täällä mutta en koe sen olevan mitään normaalia kuten perhe, omakotitalo, loistokas ura tai vaikkapa julkkiksena oleminen. Tuo tunne nakertaa siellä mielen perukoilla päivä päivältä. Jatkan etsimistä.  Tekstini saattaa vaikuttaa jopa hengellisen ihmisen tekstiltä mutta pidän itseäni kyllä ihan vaan tylsän harmaana insinöörinä.

Ihanaa luulin olevani ainut ulkopuolinen, mutta ehkä omat ihmis valintani ovat olleet liian nuoria työkavereita olemme olleet eripaikkakunnilta kotoisin. Jouduin lähtemään 19v Uudeltamaalta 31v Karjalasta syn..miehen vaimona koska oli yhteinen lapsi tähän menee kirja sepittämiseen.joten jatkoja kaikille eriskummallisille

Riippuu joukosta.

Toiset on lätkänpelaajia, toiset intersektionaalisia feministejä.

Kolmannet ei vielä tiedä mitä ne on.

Vapaita sieluja kait.

Olen lähemmäs 50-vuotias, ja minulla on edelleen noita oloja. Siis ettei syvällisellä tavalla kuulu minnekään eikä pohjimmiltaan kukaan ymmärrä, paras ystäväni kuitenkin ihmisistä parhaiten. Ja tämä ilman mitään itsesääliä, toteamuksena. Ystäviä ja kavereita on, ja olen kuulemma sosiaalisesti taitava, mutta silti sisällä on se outo tunne. Vapaus on itselleni tärkeää, mutta joskus mietin, olenko tehnyt vain välttämättömyydestä hyveen. 

Olen kyllä vahvasti itse epäillyt ADHD:tä ja vasta hiljattain oppinut, että siihen kuuluu nimen omaan tuontyyppistäkin. Kuulemma epävakaa persoonallisuus ja asperges synnyttävät myös tuollaisia tuntemuksia. Eli voi liittyä ihan poikkeavaan aivokemiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger, ADHD, oppimisvaikeudet?

Miksi alapeukku? Näillä yleensä sellainen olo ettei kuulu joukkoon?

Vanha kommentti, mutta menköön. Sen ymmärtäminen auttaa, että ymmärtää ettei korrelaatiosta seuraa kausaliteetti.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kausaliteetti#Korrelaatiosta_ei_seuraa_ka…

Tuntuu ja nyt vielä enemmän kun lapsetkin aikuistuvat ja pitäisi löytää vielä uudelleen ympärilleen muita aikuisia ihmisiä.

Monet sosiaalisiksi ja hauskoiksi väitetyt tilanteet ovat oikeasti mukasosiaalisia ja mukahauskoja luotaantyöntäviä teennäisiä tilanteita, joissa sisäpiiri elämöi keskenään. Kyllä sen sitten tuntee kun jossakin on kaikilla aidosti mukavaa, joten älkää syytelkö itseänne, jos ette viihdy jossakin porukassa.

Olette vain mäntissä seurassa.

Uskon että asioita kyseenalaistavat ihmiset eivät koe kuuluvansa aina joukkoon. Miksi kuuluisivat? Miksi loisivat syviä ihmissuhteita ennen kuin tuntevat ihmiset hyvin ja ovat tehneet heidän kanssaan paljon?

Entä sitten? Ei kai ole mitään oikeaa ongelmaa?

Luottakaa tosiaan siihen, että sen kyllä tuntee kun jossakin porukassa on oikeasti hyvä olla. Ihmisillä voi oikeasti olla aivan uskomattoman typerät jutut ja jotkut juntit mieltävät pelkän turhan metelin tuottamisen puheliaisuudeksi. Arvostakaa sen verran itseänne, ettette syytä itseänne siitä, ettette viihdy kaikenlaisten sivistymättömien typerysten joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että asioita kyseenalaistavat ihmiset eivät koe kuuluvansa aina joukkoon. Miksi kuuluisivat? Miksi loisivat syviä ihmissuhteita ennen kuin tuntevat ihmiset hyvin ja ovat tehneet heidän kanssaan paljon?

Hyvin sanottu. Mutta ajattelevat ja asioita kyseenalaistavat ihmiset usein leimataan mm. foliohattuhörhöiksi. Ilmeisesti äly on outo käsite liian monelle ja siksi liian usein kokee itsensä ulkopuoliseksi. Tämä maailma on rakennettu tasapäille, jotka eivät ajattele. He vain ajelehtivat elämän virrassa ja nielevät kaiken kyseenalaistamatta mitään.

Ymmärsin jossakin vaiheessa, että inhoan istua tuntikausia ja melkein liikkumatta sellaisessa seurassa, jossa kuuntelen vain typerää pälätystä, tyhjää puhetta tai olen vain yleisönä jonkun porukan erinomaisuudelle ja esiintymiselle tai olen jonkun ihmisen piikikkäiden ilkeyksien kohteena - tai tätä kaikkea. On hyvä miettiä, että mitä arvoa tuollaisilla tapaamisilla oikein on vai onko mitään. Aloin sitten tietoisesti välttää tällaisia tilanteita, koska koin ne ajanhukaksi.

Uskon, että monessakaan sellaisessa ihmisessä, joka ei viihdy jossakin porukassa, on mitään ns. vikaa. Kyllä fiksu ja herkkä ihminen aistii, jos jossakin porukassa on huono ja teennäinen ilmapiiri, dominoiva sisäpiiri ja tyhmät jutut.

Se voi olla itsetutkiskelun paikka, jos kokee usein ulkopuolisuutta eikä koe viihtyvänsä jossakin porukassa. Oikeasti voi olla vika siinä porukassa! Tarkemmin ajateltuna siinä porukassa voi olla ilkeitä ja ulossulkevia ihmisiä ja ne jutut voivat olla niin tyhmiä, ettei niitä jaksa kuunnella. Joskus on vaan hyvä etsiä arvoistaan seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ei itsellänikään ole ollut syviä ystävyys suhteita.

Peruskoulu oli mukavaa aikaa ja kavereita oli, mutta ei koulun ulkopuolella oikein hengailtu.

Amiksessa taas mua halveerattiin.

Harrastuksissa kukaan ei ole halunnut ottaa muhun kontaktia, kun heillä on omat kaverit siellä läsnä, joiden kanssa harrastavat.

Mä oon tälläinen tyhjänpäiväinen tyyppi.

M28

Voi kulta, et sinä ole mikään tyhjänpäiväinen tyyppi. Arvosta edes itse itseäsi, sehän onkin tärkeintä.Silloin muutkin asiat alkavat kummasti muuttua parempaan suuntaan. Rakkautta sinulle.

Minustakin tuntuu välillä siltä, etten kuulu joukkoon. Olen introvertti, tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen  mtta harvemmin tutustun syvemmin.  Mulla on onneksi muutamia ystäviä jotka tietää tämän ja hyväksyvät mut  sellaisena kuin oon. Lisäkksi vanhemmat ja sisarukset.

Mitä tarkoitat ettet kuulu joukkoon, mihin joukkoon?

Itse olen aina ollut oman tieni kulkija, en voi sietää turhan päivästä smal talkia, turhaa habitusta ja kaiken maailman merkityksettömiä kissanristiäisiä.

Ne joiden kanssa olen ystävä, ovat todella fiksuja ja eivät todellakaan kuulu tuohon aivottomaan massaan jota 97% ihmisistä on.