Lapsen demoniraivarit

Olen kuullut paljon uhmaiästä ja nähnyt erinäisiä raivareita muilla lapsilla esim. kaupoissa ja lähipiirin taaperoilla. Silti en vielä ole nähnyt tätä, millaiseksi meidän 2v. taaperomme (varmaan turha sanoa, että on esikoinen) muuttuu. Eli: millaisia raivareita teidän lapsille on ollut uhmaiässä, onko meidän siihen nähden mitenkään normaali tapaus?

Riippuu ihan päivästä, mistä lapsi kilahtaa: milloin haluaa pukea kengät itse ja sitten ei haluakaan, milloin ei halua mitään ja raivoaa kun ei saa mitä juuri ei halunnutkaan. Tai raivoaa, vaikka sitten lopulta saikin sen. Ja raivoaminen ei ole vain pelkkää "eieieieieiei" mantraa jossa vähän poljetaan jalkaa, vaan voisi tapauksen kuvitella olevan demonilapsi suoraan helvetistä: huutaa täyttä kurkkua pää punaisena demonihuutoaan "AAAAA-AAAARRRRR--GGHAAAAAA---AAAAAAGGGGH!!!!!!!" jatkuvalla syötöllä. Kohtaus kestää n. 20-30min ja saadaan loppumaan vasta, kun lapsi on itse siihen valmis (saa lopulta jonkin sanan aikaiseksi kuten "äiti"). Ja kyllä: siellä se huutaa yleensä seisten sen 20min täysin putkeen ilman taukoja. Ei ole väkivaltainen ja tilanteen jälkeen pystymme keskustelemaan asian läpi. Yksikään kohtaus ei ole kestänyt esim. 5 tai 10min, vaan ne ovat AINA pitkiä. Näitä on nykyään lähes joka päivä, joskus jopa parikin päivässä. Tilanne on uvuttava ja aiheuttaa luonnollisesti riittämättömyyden tunteen, kun ei oikein pysty auttamaan toista tilanteessa - eikä itseään.