adhd-piirteet taaperolla?

Oletko tutustunut http://www.adhd-liitto.fi/ ja sieltä kysyttyä kohta.

mutta vahvasti adhd on. Ihan sikiöstä asti hän oli hyvin vilkas. Hän halusi vauvana olla aina sylissä tai itki kovasti. Vuoden vanhana hän kiipeili, karkaili rattaista ihan yhtenään, oli keittiön pöydällä päivittäin heti, kun selkänsä käänsi ja teki sitä varmasti yli 10 kertaa herkästi. Rauhoittui siinä 1,5 vuoden iässä selvästi mutta silloin alkoi hahmottua se omaehtoisuuden taso selvemmin. Kun lapsi on luonteeltaan selvästi kaiken alla kiltti mutta saa silti jatkuvasti toistella hänelle asioita, ennen kuin menevät perille, omaehtoisesti asioita voi oppia hyvinkin paljon ja nopeastikin ja osaa tehdä kaikenlaisia asioita- jos haluaa, adhd tulee ainoana mieleeni. Autistisuus tulisi myös, ellei lapsi olisi sosiaalinen luonne, mitä tosin autistitkin voivat olla. Aggressiivisuutta ei esiinny, tällä hetkellä nyt uhmaa, monet arkiasiat tapahtuvat ihan o.k lapsen kanssa, pitkät matkustelutkin ja kulkemiset, karkaamisia ei ole ja tottelee useimmiten ihan o.k, mutta selvästi valitsee mieluiten omaehtoisesti tekemisensä, eroaa normaaleista ikätovereistaan. Kuulostaako yhtään tutulle? Lapsi ei ole mitenkään mahdottoman levotonkaan, ei dokumenttien vaikeita tapauksia. On melko empaattinen lapsikin. Mutta adhd-tytöt usein ovat. Onko sinulla tyttö vai poikalapsi? Heidän adhd:nsa ovat erilaisia. Pojat ovat kuulema usein vähemmän empaattisia (useinhan ovat kuulema muutenkin) ja vähän aggressiivisempia tyypillisesti. Kai sekin kuitenkin ihan tapauskohtaista. Ainahan pojat leikkivät rajummin (useimmiten) kuin tytöt muutenkin.

Niitä kriteereitä itsekin haeskelin kauan. Adhd-liitosta en saanut paljonkaan apua. Samat tiedot löysin jo netistäkin. Tukihenkilöitä ei ole. Vertaistukiryhmiä, jonne lapsia ei saisi ottaa mukaan, on, mutta sinne en pääse. Ne tutkimuskriteerit, jotka löysin netistä tästä oireyhtymästä, eivät mittaa taaperoiden adhd:ta, joten niiden täyttäminen on turhaa. Juttelin tästä asiaa paljon tutkineen neurologin kanssa. Taaperoiden diagnosoiminen voidaan aloittaa lastenneurologian osastolla silti ja jotain sieltä sanotaan arvioksi, on lapsi minkä ikäinen tahansa. Mutta sinne mekin vasta jonotamme eikä tiedä yhtään, milloin päästään. Sinne päästiin hyvin paljon vaatimalla sinnekin. Perheneuvolassa on ilmeisesti myös jonkinlaista psykologista arviointia saatavilla tähän ja ilmeisesti sieltäkin voisi saada lähetteen sitten eteenpäin tuonne lastenneurologian osastolle.

Yrittäkää jaksaa! Adhd:n kanssakin voi elää- ilman tukiverkostoa, siis ilman niitä asiantuntijoiden apua ja yhtään mitään kunnon neuvoja, on vaikeaa selvitä. Ai niin, päiväkodeilla kiertää erityislastenhoitaja, joka voi tulla koteihinkin tekemään arviointeja, antamaan vinkkejä lasten pärjäämisestä. En tiedä sen tasosta. Meille kyselyyn vastattiin, etten silti saisi tätä apua. Kysyn uudestaan kyllä.



Ihanaa syksynalkua silti, ap! Tässä yksi lopen uupunut aikuisten kanssa lapsen terveysasioista taistelemiseen mutta jatkan kyllä taistelua, kuka muukaan sen tekisi! Tsemppiä!



Heinätuuli