Kadun tekemiäni valintoja

Toivoin nuoresta alkaen, että tapaisin ihanan miehen, jonka kanssa voisin mennä naimisiin ja perustaa perheen. Saisimme lapsia, hankkisimme yhteisen asunnon, jota remontoisimme yhdessä kotia. Kävisimme töissä. Tapasin mukavan miehen, jonka kanssa haaveet tuntuivat istuvan yhteen. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta vähitellen asiat vain menivät pieleen. Miehestä kuoriutui vuosien kuluessa työssäkäyvä alkoholisti ja sovinisti. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. En olisi koskaan voinut kuvitella, että asiat menevät näin. Kaikki valintani olen tehnyt parhaan tietoni mukaan, mutta näin loppuviimeeksi voin vain todeta, että kaikki on mennyt täysin pieleen. Hävettää niin paljon, että tekemäni valintani ovat johtaneet tähän. Lapsilta on mennyt ydinperhe ja koti. Ex on katkera erosta, vaikka tein paljon ennen eroa, etten hyväksy hänen juomistaan enkä siihen liittyviä lieveilmiöitä. Eron jälkeen hän on tehnyt kaikkensa, että elämäni olisi vaikeaa. Hän kieltäytyi maksamasta elatusmaksuja ja hännen sukunsa alkoi mustamaalaamaan minua.

Kaikki muut tuntuvat elävän ihan tyytyväisinä omissa liitoissaan ja minä mietin, että miten olisin voinut välttää tämän. Miten he ovat onnistuneet pitämään liittonsa kasassa? Tein kaikkeni liittoni eteen, mutta lopulta lapsetkin oireilivat, koska ilmapiiri oli niin tulehtunut. Uskon, että ero oli huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin, mutta silti harmittaa todella paljon, että epäonnistuin täysin. Miten tästä tunteesta pääsee eroon?