Vainkeskiluokkajutut! Kerätään tähän ketjuun statussymboleita

Keskiluokan elämää kirjoitti:

Köyhä akateeminen kirjoitti:

miten sitten köyhä ja työtön akateemisella koulutuksella, pääsee sinne parempaan luokkaan tai edes pois köyhyydestä, siihen seuraavaan luokkaan, mikä se sitten onkaan (ala/keski/alempikeski/we)? JA VIELÄ ENEMPI TÄMÄ: ILMAN SUHTEITA?

Työllä ja sijoituksilla pääsee. Itse olen rutiköyhästä perheestä, jossa ei välillä meinannut olla rahaa edes ruokaan ja sossu elätti. Olennaista on kehittää itsensä niin hyväksi jossain asiassa että työllistyt siihen ja lopulta sinulle jopa tarjotaan kyseisen alan töitä ilman että edes haet.

Mitä sijoituksiin tulee, kannattaa pitää mieli avoinna ja ryhtyä rohkeasti sellaisiinin mihin muut eivät uskalla. Itse ostin lukuisia kryptovaluuttoja kymmenisen vuotta sitten, tuolloin ihan pikkusummilla eli muutamalla kympillä joka tilistä. Suhtauduin siten että aivan sama miten käy, sijoitin niin vähän että olin valmistautunut menettämään vaikka kaiken.

Näiden arvo on kuitenkin tänä päivänä sadoissa tuhansissa ja hauskinta on se että vaikka myyn niitä pois ostaakseni asioita meidän elämään niin puolen vuoden päästä lompakon arvo on jo suurempi kuin oli ennen myyntiä. Suurin osa varallisuudesta on tullut näistä, mutta muitakin sijoituksia (mm. osakkeita) on ollut jo yli 20 vuotta. Osakkeita tuli aikoinaan mm. työsuhde-etuna henkilöstöohjelman kautta, ne ei olleet ilmaisia vaan otin jopa pankkilainan että sain ostetua niitä, markka-aikana taisi olla reilut 30 tuhatta. Se kannatti, kun firma meni pörssiin niin osakkeiden arvo nelinkertaistui ja möin ne silloin pois. Toki tuo nelinkertaistuminen on ihan pikkujuttu verrattuna kryptovaluuttasijoitusten lähes 1000-kertaistumiseen.

Eli kyllä todella rupuisesta alaluokasta (mitä meidän perhe lapsena edusti) on mahdollista päästä paljon paljon ylemmäs.

Suomi on siitä hieno maa, että luokkanousuja on paljon helpompi tehdä kuin useimmissa verrokkimaissa. Tosin luokkalaskujakin tapahtuu, erityisesti jos lasten kouluttaminen ulkoistettu yhteiskunnan tehtäväksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Voi että rakastan näitä niin keskiluokkaisia keskusteluita jotka kertovat keskustelijoiden kuulumisesta keskiluokan syvään ytimeen. Jos käyttäisitte aikaanne johonkin järkevään, teillä voisi olla mahdollisuus nousta.

Nousta minne? Ei keskiluokasta ole mitään suuntaa, minne mennä. Ei koulutettu keskiluokkainen ihminen muutu työväenluokkaiseksi mitenkään, mutta ei keskiluokkainen toisaalta voi muuttua yläluokkaiseksi millään keinolla, joten keskiluokkaisen on parempi viihtyä elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Voi että rakastan näitä niin keskiluokkaisia keskusteluita jotka kertovat keskustelijoiden kuulumisesta keskiluokan syvään ytimeen. Jos käyttäisitte aikaanne johonkin järkevään, teillä voisi olla mahdollisuus nousta.

Nousta minne? Ei keskiluokasta ole mitään suuntaa, minne mennä. Ei koulutettu keskiluokkainen ihminen muutu työväenluokkaiseksi mitenkään, mutta ei keskiluokkainen toisaalta voi muuttua yläluokkaiseksi millään keinolla, joten keskiluokkaisen on parempi viihtyä elämässään.

Kyllä Suomessa tapahtuu paljon luokkanousuja ja laskuja, erityisesti siten että seuraava sukupolvi on koulutetumpi ja sivistyneempi. Tuttavapiirissäni on kyllä myös esimerkkejä, missä kähden tohtoritason tutkijan lapsesta tuli kokki eli luokkalasku. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että lapsi olisi epäonnistunut, hän vaan valitsi toisin ja elää hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Voi että rakastan näitä niin keskiluokkaisia keskusteluita jotka kertovat keskustelijoiden kuulumisesta keskiluokan syvään ytimeen. Jos käyttäisitte aikaanne johonkin järkevään, teillä voisi olla mahdollisuus nousta.

Mikä katkera tilitys tämä nyt oli? Jos ihmisillä on aikaa ja rahaa miettiä millaisia viinilaseja ne haluu iltojaan piristämään, niin miten se on sulta pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avuttomuus

Varjotellään liian kevyissä vaatteissa, ei osata vaihtaa tai korjata mitään itse esim vaihtaa pyöränrengasta, jokaiseen juttuun tilataan ammattilainen

Pyh. Se ei liity keskiluokkaan. Jos kotona ei opeteta tai anneta tehdä, niin tuleehan siinä kenestä tahansa uusavuton luokasta riippumatta. Moni haluaa vaan käyttää aikansa johonkin muuhun kun varaa on.

Me tienataan reilusti yli 100k€, mutta ainakin me tehdään paljon itse. On rakennettu ja remontoitu, mutta nykyään teetetään usein ostotyönä, kun aika halutaan käyttää muihin asioihin.

Edelleen korjaan laitteet mielelläni itse silloin kun on aikaa,”. On korjattu pyykkikoneet, astianpesukoneet, ruohonleikkurit, polkupyörät jne. Autoon lähinnä vain renkaan ja polttimonvaihtoja on tehty, kun ei ole tallia missä korjata.

Minullapa on  autotalli, vaikka olen pienituloinen varhaiskasvattaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Voi että rakastan näitä niin keskiluokkaisia keskusteluita jotka kertovat keskustelijoiden kuulumisesta keskiluokan syvään ytimeen. Jos käyttäisitte aikaanne johonkin järkevään, teillä voisi olla mahdollisuus nousta.

Nousta minne? Ei keskiluokasta ole mitään suuntaa, minne mennä. Ei koulutettu keskiluokkainen ihminen muutu työväenluokkaiseksi mitenkään, mutta ei keskiluokkainen toisaalta voi muuttua yläluokkaiseksi millään keinolla, joten keskiluokkaisen on parempi viihtyä elämässään.

Kyllä Suomessa tapahtuu paljon luokkanousuja ja laskuja, erityisesti siten että seuraava sukupolvi on koulutetumpi ja sivistyneempi. Tuttavapiirissäni on kyllä myös esimerkkejä, missä kähden tohtoritason tutkijan lapsesta tuli kokki eli luokkalasku. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että lapsi olisi epäonnistunut, hän vaan valitsi toisin ja elää hyvää elämää.

Niitä luokkanousuja tapahtui paljon 60 -70 -luvuilla, kun kaiken maailman maaseutujen köyhien lapset pääsivät opin tielle jopa yliopistoon ja elivät vauraina virkamiehinä lopun ikänsä. Tänä päivänä luokkanousut ovat harvinaistuneet. Toki niitä edelleen on enemmän kuin esim. Briteissä tai Usassa, mutta käytännössä koulutettujen lapset kouluttautuvat ja duunareiden lapset jäävät duunaritöihin. Tähän on monta syytä. Duunariperheen lapsen on vaikea ajatella itseään vaikkapa lääkärinä, kun suvussa ei sellaisista ole kuvaa ja mennään sitten lähihoitajaksi. Toisaalta lääkäriperheessä lääkäriammatti lapsellekin on tuttua ja turvallista. Tämä näkyy myös alueellisesti. Köyhästä Jakomäestä lähtee edes lukioon huomattavasti pienempi prosentti kuin koulutettujen ja hyväosaisten Lauttasaaresta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Voi että rakastan näitä niin keskiluokkaisia keskusteluita jotka kertovat keskustelijoiden kuulumisesta keskiluokan syvään ytimeen. Jos käyttäisitte aikaanne johonkin järkevään, teillä voisi olla mahdollisuus nousta.

Nousta minne? Ei keskiluokasta ole mitään suuntaa, minne mennä. Ei koulutettu keskiluokkainen ihminen muutu työväenluokkaiseksi mitenkään, mutta ei keskiluokkainen toisaalta voi muuttua yläluokkaiseksi millään keinolla, joten keskiluokkaisen on parempi viihtyä elämässään.

Kyllä Suomessa tapahtuu paljon luokkanousuja ja laskuja, erityisesti siten että seuraava sukupolvi on koulutetumpi ja sivistyneempi. Tuttavapiirissäni on kyllä myös esimerkkejä, missä kähden tohtoritason tutkijan lapsesta tuli kokki eli luokkalasku. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että lapsi olisi epäonnistunut, hän vaan valitsi toisin ja elää hyvää elämää.

Niin, keskiluokkaan voi nousta, mutta keskiluokkainen ei voi nousta mihinkään. Kokki ei välttämättä ole luokkalasku, ellei sillä tarkoiteta koulun keittiötä. Moni kokki kouluttautuu paljon ammattikoulua pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avuttomuus

Varjotellään liian kevyissä vaatteissa, ei osata vaihtaa tai korjata mitään itse esim vaihtaa pyöränrengasta, jokaiseen juttuun tilataan ammattilainen

Pyh. Se ei liity keskiluokkaan. Jos kotona ei opeteta tai anneta tehdä, niin tuleehan siinä kenestä tahansa uusavuton luokasta riippumatta. Moni haluaa vaan käyttää aikansa johonkin muuhun kun varaa on.

Me tienataan reilusti yli 100k€, mutta ainakin me tehdään paljon itse. On rakennettu ja remontoitu, mutta nykyään teetetään usein ostotyönä, kun aika halutaan käyttää muihin asioihin.

Edelleen korjaan laitteet mielelläni itse silloin kun on aikaa,”. On korjattu pyykkikoneet, astianpesukoneet, ruohonleikkurit, polkupyörät jne. Autoon lähinnä vain renkaan ja polttimonvaihtoja on tehty, kun ei ole tallia missä korjata.

Minullapa on  autotalli, vaikka olen pienituloinen varhaiskasvattaja.

Opettajana kuulut keskiluokkaan, vaikka olisit pienituloinen.

Keskiluokan elämää kirjoitti:

Köyhä akateeminen kirjoitti:

miten sitten köyhä ja työtön akateemisella koulutuksella, pääsee sinne parempaan luokkaan tai edes pois köyhyydestä, siihen seuraavaan luokkaan, mikä se sitten onkaan (ala/keski/alempikeski/we)? JA VIELÄ ENEMPI TÄMÄ: ILMAN SUHTEITA?

Todella olennainen neuvo unohtui vielä äskeisestä: jos haluat vaurastua niin lopeta nyt ainakin kaikenlainen velaksi eläminen ja pyri minimoimaan kaikki juoksevat kulut. Eli mitään mikä maksaa eur/kk ei pidä hankkia. Jos ostat jotain, maksa se aina kerralla pois! Jos et pysty, älä osta lainkaan.

Ainoa poikkeus em säätöön on oma talo/asunto joka kannattaa ostaa vaikka velaksi, koska vuokralla asuminen on varma tapa pysyä loputtomiin köydyydessä. Korot ovat olleet viime vuosina pohjalukemissa ja saattavat vielä hetken olla. Vuokralla asuessa heität käytännössä vähintään satasia joka kk täysin hukkaan. Omassa, vaikka maksaisit siitä lainan lyhennyksiä niin maksat niitä tavallan itsellesi ja oikeasti kun siitä tulee vähitellen oma niin se on sitten sitä vaurastumista. Kun talo on kokonaan maksettu, ovat elinkustannukset todella pienet ja tällöin mm. palkkarahoista jää suurin osa käytettäväksi/sijoitettavaksi vapaasti. Ja näillä sijoituksilla voit sitten vaurastua yhä vain lisää. Esim. mulla menee asumiskuluihin vähän reilu 10% nettopalkasta. Jos asuttaisiin tässä vuokralla niin tuo prosentti olisi paljon suurempi ja rahaa valuisi täysin hukkaan eikä niitä voisi sijoittaa tuottavasti.

Täyttä asiaa. Itse en osta koskaan mitään velaksi tai osamaksulla. Tähän voisi lisätä vielä kulutuksen vähentämisen. Itse olen "ostolakossa" ainakin tämän vuoden. Tarkoittaa kohdallani sitä että en osta mitään turhaa tai hetken mielijohteesta. Jos ostan niin ostan parhaan, laadukkaimman ja mikä miellyttää eniten ja mistä eniten saan iloa, maksoi mitä maksoi. Tähän mennessä ostanut lähinnä alusvaatteita ja sukkia ja lapsille pakollisia kenkiä, vaatteita ja urheiluvälineitä pieneksi menneiden tilalle.

Joku sanoi, että keskiluokka ei uskalla ottaa kantaa. Tämä on totta, on tietty pyrkyrimäinen pelkuruus. Onnellisimpia tuntemiani ihmiset ovat vasemmistopiirien kulttuuriälyköt tai muuten vain ay-aktiivit - osalla rahaa, osalla ei, osalla työväenluokan status, osalla ei - koska on tunne että voi muuttaa yhteiskuntaa, olla merkityksellinen, ottaa kantaa ja esittää mielipiteitä, sitä jopa odotetaan. Sivistystä ja solidaarisuutta arvostetaan, samoin duunariammattia.

Tavaralla pöyhkeilyä pidetään jotenkin nolona näissä piireissä ja Helly Hansen-, palju-, skumppatasting-ihmisille nauretaan salaa selän takana (samalla kun monesti juodaan ilmaista viiniä näyttelyajavaisissa tai ammattiliiton illanistujaisissa, toim. huom., ei kukaan näille ole immuuni :P ).

On kai onnellisempi elämä, kun ei välitä keskiluokkanormista ja irtisanoutuu pöyhkeilystä.

Yläluokka pelkää. Tuntemani miljonäärimies oli tosi huolissaan koko ajan, haluaako nainen vain hyötyä hänen rahoistaan tai joku mies hänen statuksestaan, kun halusi olla ystävä. Kuulemma aika ankeaa kroisospiireissä, tykkäsi käydä Essolla kahvilla mun kanssa.

Ihmettelin tätä, koska olen vain normituloinen hemmo eikä ole tullut mieleenkään moinen.

Lll kirjoitti:

Joku sanoi, että keskiluokka ei uskalla ottaa kantaa. Tämä on totta, on tietty pyrkyrimäinen pelkuruus. Onnellisimpia tuntemiani ihmiset ovat vasemmistopiirien kulttuuriälyköt tai muuten vain ay-aktiivit - osalla rahaa, osalla ei, osalla työväenluokan status, osalla ei - koska on tunne että voi muuttaa yhteiskuntaa, olla merkityksellinen, ottaa kantaa ja esittää mielipiteitä, sitä jopa odotetaan. Sivistystä ja solidaarisuutta arvostetaan, samoin duunariammattia.

Tavaralla pöyhkeilyä pidetään jotenkin nolona näissä piireissä ja Helly Hansen-, palju-, skumppatasting-ihmisille nauretaan salaa selän takana (samalla kun monesti juodaan ilmaista viiniä näyttelyajavaisissa tai ammattiliiton illanistujaisissa, toim. huom., ei kukaan näille ole immuuni :P ).

On kai onnellisempi elämä, kun ei välitä keskiluokkanormista ja irtisanoutuu pöyhkeilystä.

No höpö höpö taas. Ei keskiluokka ole pyrkyreitä, vaan me ihan tavalliset koulumme käyneet ihmiset. Ja on meillä mielipiteitä. Monet ovat poliittisesti aktiivisia, monet muuten järjestötoiminnassa tai jollain toisella tavalla edistävät arvojaan. Keskiluokkaan juuri ei kuulu pöyhkeily tavaralla, vaan ihan normaali elämä, ja usein älyn arvostaminen ohi materian.

Ne joilla on rahaa, on kaikista piheimpiä eikä sitä rahaa tartte muille näyttää. Eettiset valinnat määrittää paljon. Miksi ostaa uutta tai muodikasta vain ostamisen ilosta. Ostetaan vain tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko noi paljut oikeasti yleisiä nykyään? Omassa hyvinkin keskiluokkaisessa ystäväpiirissä niitä ei ole kellään.

Ollaanko sittenkin sitä ylempää kastia kun palju ollut jo kohta kymmenen vuotta ja usealla myös tuttavapiirissä. Oltiin ensimmäisten joukossa. Härpäkkeitäkin löytyy mm. mönkijä, ajoleikkuri ja sijoitus-asunto ollut vuosia, josta ei tiedä kaikki edes lähisukulaisetkaan. Autona kyllä ollut aina etuveto laitapuolen kulkine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko noi paljut oikeasti yleisiä nykyään? Omassa hyvinkin keskiluokkaisessa ystäväpiirissä niitä ei ole kellään.

Ollaanko sittenkin sitä ylempää kastia kun palju ollut jo kohta kymmenen vuotta ja usealla myös tuttavapiirissä. Oltiin ensimmäisten joukossa. Härpäkkeitäkin löytyy mm. mönkijä, ajoleikkuri ja sijoitus-asunto ollut vuosia, josta ei tiedä kaikki edes lähisukulaisetkaan. Autona kyllä ollut aina etuveto laitapuolen kulkine.

Paljut on työväenluokan juttuja. Ei keskiluokkaiseen illanviettoon kuulu päissään pulikoida paljussa naapurin rouvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijuus ei sovi keskiluokkaiseen perusturvalliseen beigeen muottiin, ainakaan muissa maissa kuin ehkä just Suomessa. Jos on todella menestynyt taiteilija, ei voi olla turvallinen beige, tusina tai trendi, on oltava erilainen kuin muut. Toki voi olla valtavirtamuusikko esim, ja menestynytkin, mut onko se enää taidetta, että menee yleisön rahapussi edellä? Taiteen voi määritellä. Kaikki tuotokset ei ole taidetta eikä raha määrittele taidetta.

Beige on sivistymättömien mielikuva keskiluokasta tai kuvaa ns "junttikeskiluokkaa". Kulttuurikeskiluokka on on tarkoituksellisen boheemi eikä todellakaan ole pelkkää beigeä. Katoava luonnonvara suomessa mutta oli yleisempää 70 luvulla kun vasemmistokeskiluokkaa oli enemmän. Sotket ihan ihme asioita keskenään. Taiteilijat on nimenomaan keskiluokkaisia usein sentakia että olisi rahvasta ajatella rahaa. Tapasi määritellä keskiluokka riippuu selkeästi vain rahan määrästä mikä pätee ainoastaan tiettyyn uusrikas posseen. Et selkeästi tunne suomalaista kulttuurikeskiluokkaa. Kulttuurikeskiluokassa persoonallinen ura ja erottautuminen on suorastaan pakkomielle lähes niin paljon että siitä tulee klisee tms kaikki hakevat kallionilmaisutaidon lukioon ja taikkiin.

Taiteilijat on köyhiä.

Keskiluokan elämää kirjoitti:

Köyhä akateeminen kirjoitti:

miten sitten köyhä ja työtön akateemisella koulutuksella, pääsee sinne parempaan luokkaan tai edes pois köyhyydestä, siihen seuraavaan luokkaan, mikä se sitten onkaan (ala/keski/alempikeski/we)? JA VIELÄ ENEMPI TÄMÄ: ILMAN SUHTEITA?

Todella olennainen neuvo unohtui vielä äskeisestä: jos haluat vaurastua niin lopeta nyt ainakin kaikenlainen velaksi eläminen ja pyri minimoimaan kaikki juoksevat kulut. Eli mitään mikä maksaa eur/kk ei pidä hankkia. Jos ostat jotain, maksa se aina kerralla pois! Jos et pysty, älä osta lainkaan.

Ainoa poikkeus em säätöön on oma talo/asunto joka kannattaa ostaa vaikka velaksi, koska vuokralla asuminen on varma tapa pysyä loputtomiin köydyydessä. Korot ovat olleet viime vuosina pohjalukemissa ja saattavat vielä hetken olla. Vuokralla asuessa heität käytännössä vähintään satasia joka kk täysin hukkaan. Omassa, vaikka maksaisit siitä lainan lyhennyksiä niin maksat niitä tavallan itsellesi ja oikeasti kun siitä tulee vähitellen oma niin se on sitten sitä vaurastumista. Kun talo on kokonaan maksettu, ovat elinkustannukset todella pienet ja tällöin mm. palkkarahoista jää suurin osa käytettäväksi/sijoitettavaksi vapaasti. Ja näillä sijoituksilla voit sitten vaurastua yhä vain lisää. Esim. mulla menee asumiskuluihin vähän reilu 10% nettopalkasta. Jos asuttaisiin tässä vuokralla niin tuo prosentti olisi paljon suurempi ja rahaa valuisi täysin hukkaan eikä niitä voisi sijoittaa tuottavasti.

Kiitos neuvoistasi 1666/1667.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Voi että rakastan näitä niin keskiluokkaisia keskusteluita jotka kertovat keskustelijoiden kuulumisesta keskiluokan syvään ytimeen. Jos käyttäisitte aikaanne johonkin järkevään, teillä voisi olla mahdollisuus nousta.

Nämä "meilläpä onkin sitäjatätä ja ne onkin paljon parempia kuin nejane" ovat ihania kommentteja. Tulee ihan alakouluajat mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Kerro ihmeessä minkä merkin laseja, kiinostaa olisiko itsellekin mieleen. Riedelin Veritas-sarja on hyvin klassinen, kevyt ja ohut. Niitä meillä useita.

En kerro. Joku vielä tunnistaa, kun ei niitä joka ihmisen kaapissa ole. Ovat vähän koristeelisemmat ja eivät siis mitenkään niin ”simppeleitä” kuin Iittalat, V&B, Riedelit jne. Varmaan Riedelit hyvä laatuisia, mutta en itse ole niihin mitenkään ihastunut. Ehkäpä kokeilen 😉

Lällällää! Meilläpäs onkin niin hienot lasit etten voi edes kertoa millaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Kerro ihmeessä minkä merkin laseja, kiinostaa olisiko itsellekin mieleen. Riedelin Veritas-sarja on hyvin klassinen, kevyt ja ohut. Niitä meillä useita.

En kerro. Joku vielä tunnistaa, kun ei niitä joka ihmisen kaapissa ole. Ovat vähän koristeelisemmat ja eivät siis mitenkään niin ”simppeleitä” kuin Iittalat, V&B, Riedelit jne. Varmaan Riedelit hyvä laatuisia, mutta en itse ole niihin mitenkään ihastunut. Ehkäpä kokeilen 😉

Lällällää! Meilläpäs onkin niin hienot lasit etten voi edes kertoa millaiset.

Harmittaako? Ottaako päähän? Pissikö joku mahdollisesti sinun aamumuroihisi?