Vainkeskiluokkajutut! Kerätään tähän ketjuun statussymboleita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä kuulu mihinkään luokkaan, onneksi. Olen aina pyristellyt pois jos joku yrittää luokitella. Teen mitä haluan ja ostan mistä pidän ja osaan myös olla ostamattakin. Vaatimattomuus kaunistaa. Moni yllättyisi jos tietäisi kaikki puolet asioistani. "Ongelmana" luokattomuudessa on kohdallani ainakin se, että olen monenlaisessa roolissa, mutta en kunnolla kuulu mihinkään. Puoliksi kaikkea, mutta ei kunnolla mitään.

Keskiluokkaisuus tarkoittaa mielestäni keskinkertaisuutta. Ei uskalleta olla erilaisia koska halutaan kuulua joukkoon.

Keskiluokkaisuuden keskiluokkaisuuteen kuuluu ainakin talo lähiössä, avioliitto, vaimolla oma pikkuauto, insinöörismies ja pikkuvaimo, joka hoitaa kotia ja lapsia ja voi ehkä perhevapailtaan tehdä jotain osa-aikatyötä. Sitten ostellaan rihkamaa minkä ranteet kestää ja esitellään niitä. Nousukasmaisuutta esiintyy jos mahdollista. Luottokortit tapissa. Lapsilla jotkut pakolliset harrastukset millä voi päteä.

En haluaisi päivääkään tuollaista elämää.

Eikös näillä luokilla yleensä tarkoiteta tuloluokkaa. Sikäli sinäkin kuulut tulojesi perusteella johonkin luokkaan. Ei keskiluokkaan kuuluvan tarvitse keskinkertaista tai stereotyyppistä perhe-elämää elää. Sinne 3000-5000 € (heitin hatusta, lukuihin on monta näkemystä) bruttotulojen haarukkaan mahtuu monenlaista elämää.

Ei tarkoiteta.

Vierailija kirjoitti:

Diesel-auto, sillä ei ole köyhillä varaa ajaa 😀

😅 Repesin.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten kannattaisi olla ylpeitä ja onnellisia tästä meidän keskiluokkaisuudesta joita yli 90 % suomalaisista edustaa. Meidän yhteiskuntamme on todennäköisesti kulutustasossa maailman tasavertaisin koska tuloeromme tukijärjestelmien ja verotuksen jälkeen on hyvin tasainen. Käytännössä kaikki kuulumme keskiluokkaan ja todella köyhiä ja todella rikkaita on maailman marraskuussa mitattuna hyvin vähän ja tämä on todella hyvä ja arvokas asia

Tämä on erittäin totta. Usassa vuosia asuneena eron näkee todella selvästi. Usassa keskiluokka on lähes kadonnut, siellä on erittäin varakas eliitti, ja loput pinnistelevät elääkseen. Mutta Suomessa meillä on ilmainen koulutus ja julkinen terveydenhuolto, ja kaikilla mahdollisuus ainakin kohtuulliseen elämään (ja aina on sairaita ja päihdeongelmaisia, joille hyvä elämä ei ole mahdollista. Mutta enemmistölle on).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Meillä on tylsästi? vaan Villeroy&Bochin ja Iittalan astioita. Ja meillä on astioita paaaljoon ja eri astioita käytetään esim. pääsiäisen käytetään tiettyjä, itsenäisyyspäivänä tiettyjä jne. En käytössä huomaa eroa. Ultima Thule on oma suosikkini.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomessa keskiluokkaisuus näkyy sellaisena laumakäyttäytymisenä, että pysytään mukana "kehityksessä", eli keskiluokkaisen saa huijatuksi kerta toisensa jälkeen tuhlaamaan rahansa johonkin tarpeettomaan vekottimeen: milloin se on leipäkone, robotti-imuri jne.

Niitä ovat sitten nurkat täynnä käyttämättöminä...

Sinulla ei taida olla ollut koskaan robotti-imuria. Minulla on nyt ollut jotain runsaat viisi vuotta, enkä enää aio olla ilman. Toinen parempi malli menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomessa keskiluokkaisuus näkyy sellaisena laumakäyttäytymisenä, että pysytään mukana "kehityksessä", eli keskiluokkaisen saa huijatuksi kerta toisensa jälkeen tuhlaamaan rahansa johonkin tarpeettomaan vekottimeen: milloin se on leipäkone, robotti-imuri jne.

Niitä ovat sitten nurkat täynnä käyttämättöminä...

Sinulla ei taida olla ollut koskaan robotti-imuria. Minulla on nyt ollut jotain runsaat viisi vuotta, enkä enää aio olla ilman. Toinen parempi malli menossa.

No voi himputti. Tuollainenhan se minunkin heti hankittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on mun mielestä vähän surullista se, että keskiluokka käyttää aika vähän rahaa elämästä nauttimiseen. Tästä syystä meillä on Suomessa aika vähäiset laadun markkinat. Oli kyse sitten mistä tahansa kulustavarasta, ruokakaupasta tai vaikka ravintoloista. Meillä monet hyvin toimeentulevatkin tyytyy siihen samaan perus-bulkkiin, mitä kaikki kuluttaa.

Stockan herkut loppui, vaatteet tilataan verkkokaupoista, vaikka kivijalassa saisi palvelua ja päälle hyvin istuvat vaatteet heti mukaan, fine diningissa käydään harvoin, jos ollenkaan. Nohon ja Ässän ketjuravintoloiden puolivalmisteet riittää, kun on halpaa ja saa bonusta.

Keskiluokka käyttää kokemukseni mukaan paljonkin rahaa elämästä nauttimiseen, mutta ei noin urbaanilla elämäntyylillä. Suomen kansan sydän on lähellä luontoa ja jalat tukevasti maassa.

Varmasti perää tuossakin. Oma näkemys tulikin kirjoitettua melko lailla kaupunkilaistuneen näkökulmasta. Ihmiset arvostaa hyvin erilaisia asioita.

En omista ikeasta mitään. En käytä käsilaukkuja, mutta sukulaisilla näkyy lv laukkuja useampaa mallia ja kalliimpia merkkivaatteita ja -kenkiä käytössä. En arvosta näitä ja saatan käyttää samaa tokmannin alesta ostettua takkia muutaman talven. Voin ajaa ruosteisella kotterolla, ei hävetä. Itsepä tiedän osaketilini saldon ja metsähehtaarien määrän. Parempi vaan että ihan kaikki ei tiedäkään. Huomaa että monesta keskiluokkaan itsensä kuvittelevista tulee hyvin kateellisia jos heille jotain paljastuu.

Vapaa-aika.

Keskiluokassa ei ole kyse rahasta vaan siitä miten elää, miten sen rahansa hankkii, millaisia asioita arvostaa. Putkimies tienaa taatusti paremmin kuin pappi, mutta on työväenluokkaa. Pappi on keskiluokkaa.[/quote]

Vuosisadan alussa Täällä pohjantähden alla yhteiskunnassa papit olivat ylä- tai keskiluokkaa. Tänä päivänä ovat seurakunnan työväkeä eli työväenluokkaa. Tuntemani putkimiesyrittäjät päättävät omasta työajastaan, lomistaan ja työmaista jotka voivat itse valita koska töitä on enemmän kuin ehtivät tekemään ja ansaitsevat ehkä kaksi kertaa enemmän kuin papit. Tuntemillani putkimiehillä on puolisona esim akateemisesti koulutettu opettaja joten näissä perheissä kyllä sivistystä löytyy ja kulttuuria harrastetaan, varsinkin kun siihen on varaa.

Kannattaisi hieman seurata mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu eikä elää 100 vuotta sitten elettyä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Kerro ihmeessä minkä merkin laseja, kiinostaa olisiko itsellekin mieleen. Riedelin Veritas-sarja on hyvin klassinen, kevyt ja ohut. Niitä meillä useita.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokassa ei ole kyse rahasta vaan siitä miten elää, miten sen rahansa hankkii, millaisia asioita arvostaa. Putkimies tienaa taatusti paremmin kuin pappi, mutta on työväenluokkaa. Pappi on keskiluokkaa.

Vuosisadan alussa Täällä pohjantähden alla yhteiskunnassa papit olivat ylä- tai keskiluokkaa. Tänä päivänä ovat seurakunnan työväkeä eli työväenluokkaa. Tuntemani putkimiesyrittäjät päättävät omasta työajastaan, lomistaan ja työmaista jotka voivat itse valita koska töitä on enemmän kuin ehtivät tekemään ja ansaitsevat ehkä kaksi kertaa enemmän kuin papit. Tuntemillani putkimiehillä on puolisona esim akateemisesti koulutettu opettaja joten näissä perheissä kyllä sivistystä löytyy ja kulttuuria harrastetaan, varsinkin kun siihen on varaa.

Kannattaisi hieman seurata mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu eikä elää 100 vuotta sitten elettyä elämää.

Pappi on kyllä sen seurakunnan merkkimies tai nainen edelleen ja oman alansa akateeminen asiantuntija. Ei todellakaan seurakunnan työväkeä, sellainen on esim. suntio, joka availee ovet ja laittelee kirkkosalia kauniiksi. Putkimies voi olla osittain keskiluokkaa opettaja vaimonsa kautta, mutta noin rehellisesti sanottuna, jos työssään lapioi kirjaimellisesti paskaa ja avaa tukkeutuneita röörejä, ei voi olla keskiluokkaa. Keskiluokka ei tee fyysistä työtä. Miksi nykyisin kukaan ei halua olla enää ylpeä työväenluokkaisuudestaan tai käsiensä taitavuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Voi että rakastan näitä niin keskiluokkaisia keskusteluita jotka kertovat keskustelijoiden kuulumisesta keskiluokan syvään ytimeen. Jos käyttäisitte aikaanne johonkin järkevään, teillä voisi olla mahdollisuus nousta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

No älä jaksa. Olen tehnyt ulkomailla edustustyötä, ja laseina oli mm käytössä sekä V&B että Iittalan Ultima Thule. Toinen sarja keräsi poikkeuksetta kansainvälisen vierasjoukon huomion ja kehut. Samoin Iittalan Haapaniemen astiastot.

Niin, riippuu näkökulmasta. Iittalan klassikoissa on ihan hienoa designia, mutta valtaosa tuotteista on muottiin puristettua peruslasia. Se on halpaa tuotantoa sekä paksua ja raskasta. Ihan eri juttu kuin vaikka Riedelin ja Zalton kristallilasit, jotka on suupuhallettua lasia, ohuita, kevyitä ja kestäviä. Kun pitelet näitä rinnakkain Iittalan viinilasien kanssa, niin huomaat eron kuin yöllä ja päivällä.

Meilläpä onkin suupuhallettuja ja käsin maalattuja kalliin merkin kristallilaseja. Riedeleitä en ymmärrä yhtään. Aivan jonkun Ikean lasin vertaisia. Paljon parempaa ja kauniimpaa löytyy esim. Iittalalta. Terveisin se, jolla on astioita hirveän paljon.

Kerro ihmeessä minkä merkin laseja, kiinostaa olisiko itsellekin mieleen. Riedelin Veritas-sarja on hyvin klassinen, kevyt ja ohut. Niitä meillä useita.

En kerro. Joku vielä tunnistaa, kun ei niitä joka ihmisen kaapissa ole. Ovat vähän koristeelisemmat ja eivät siis mitenkään niin ”simppeleitä” kuin Iittalat, V&B, Riedelit jne. Varmaan Riedelit hyvä laatuisia, mutta en itse ole niihin mitenkään ihastunut. Ehkäpä kokeilen 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokassa ei ole kyse rahasta vaan siitä miten elää, miten sen rahansa hankkii, millaisia asioita arvostaa. Putkimies tienaa taatusti paremmin kuin pappi, mutta on työväenluokkaa. Pappi on keskiluokkaa.

Vuosisadan alussa Täällä pohjantähden alla yhteiskunnassa papit olivat ylä- tai keskiluokkaa. Tänä päivänä ovat seurakunnan työväkeä eli työväenluokkaa. Tuntemani putkimiesyrittäjät päättävät omasta työajastaan, lomistaan ja työmaista jotka voivat itse valita koska töitä on enemmän kuin ehtivät tekemään ja ansaitsevat ehkä kaksi kertaa enemmän kuin papit. Tuntemillani putkimiehillä on puolisona esim akateemisesti koulutettu opettaja joten näissä perheissä kyllä sivistystä löytyy ja kulttuuria harrastetaan, varsinkin kun siihen on varaa.

Kannattaisi hieman seurata mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu eikä elää 100 vuotta sitten elettyä elämää.

Pappi on kyllä sen seurakunnan merkkimies tai nainen edelleen ja oman alansa akateeminen asiantuntija. Ei todellakaan seurakunnan työväkeä, sellainen on esim. suntio, joka availee ovet ja laittelee kirkkosalia kauniiksi. Putkimies voi olla osittain keskiluokkaa opettaja vaimonsa kautta, mutta noin rehellisesti sanottuna, jos työssään lapioi kirjaimellisesti paskaa ja avaa tukkeutuneita röörejä, ei voi olla keskiluokkaa. Keskiluokka ei tee fyysistä työtä. Miksi nykyisin kukaan ei halua olla enää ylpeä työväenluokkaisuudestaan tai käsiensä taitavuudesta?

Tästä vastauksesta tulee väistämättä mieleen Täällä pohjantähden alla trilogian rovasti Salpakarin rouva Ellen, mitä kaikki eivät pitäneet erityisen miellyttävänä persoonana.

Köyhä akateeminen kirjoitti:

miten sitten köyhä ja työtön akateemisella koulutuksella, pääsee sinne parempaan luokkaan tai edes pois köyhyydestä, siihen seuraavaan luokkaan, mikä se sitten onkaan (ala/keski/alempikeski/we)? JA VIELÄ ENEMPI TÄMÄ: ILMAN SUHTEITA?

Työllä ja sijoituksilla pääsee. Itse olen rutiköyhästä perheestä, jossa ei välillä meinannut olla rahaa edes ruokaan ja sossu elätti. Olennaista on kehittää itsensä niin hyväksi jossain asiassa että työllistyt siihen ja lopulta sinulle jopa tarjotaan kyseisen alan töitä ilman että edes haet.

Mitä sijoituksiin tulee, kannattaa pitää mieli avoinna ja ryhtyä rohkeasti sellaisiinin mihin muut eivät uskalla. Itse ostin lukuisia kryptovaluuttoja kymmenisen vuotta sitten, tuolloin ihan pikkusummilla eli muutamalla kympillä joka tilistä. Suhtauduin siten että aivan sama miten käy, sijoitin niin vähän että olin valmistautunut menettämään vaikka kaiken.

Näiden arvo on kuitenkin tänä päivänä sadoissa tuhansissa ja hauskinta on se että vaikka myyn niitä pois ostaakseni asioita meidän elämään niin puolen vuoden päästä lompakon arvo on jo suurempi kuin oli ennen myyntiä. Suurin osa varallisuudesta on tullut näistä, mutta muitakin sijoituksia (mm. osakkeita) on ollut jo yli 20 vuotta. Osakkeita tuli aikoinaan mm. työsuhde-etuna henkilöstöohjelman kautta, ne ei olleet ilmaisia vaan otin jopa pankkilainan että sain ostetua niitä, markka-aikana taisi olla reilut 30 tuhatta. Se kannatti, kun firma meni pörssiin niin osakkeiden arvo nelinkertaistui ja möin ne silloin pois. Toki tuo nelinkertaistuminen on ihan pikkujuttu verrattuna kryptovaluuttasijoitusten lähes 1000-kertaistumiseen.

Eli kyllä todella rupuisesta alaluokasta (mitä meidän perhe lapsena edusti) on mahdollista päästä paljon paljon ylemmäs.

Köyhä akateeminen kirjoitti:

miten sitten köyhä ja työtön akateemisella koulutuksella, pääsee sinne parempaan luokkaan tai edes pois köyhyydestä, siihen seuraavaan luokkaan, mikä se sitten onkaan (ala/keski/alempikeski/we)? JA VIELÄ ENEMPI TÄMÄ: ILMAN SUHTEITA?

Todella olennainen neuvo unohtui vielä äskeisestä: jos haluat vaurastua niin lopeta nyt ainakin kaikenlainen velaksi eläminen ja pyri minimoimaan kaikki juoksevat kulut. Eli mitään mikä maksaa eur/kk ei pidä hankkia. Jos ostat jotain, maksa se aina kerralla pois! Jos et pysty, älä osta lainkaan.

Ainoa poikkeus em säätöön on oma talo/asunto joka kannattaa ostaa vaikka velaksi, koska vuokralla asuminen on varma tapa pysyä loputtomiin köydyydessä. Korot ovat olleet viime vuosina pohjalukemissa ja saattavat vielä hetken olla. Vuokralla asuessa heität käytännössä vähintään satasia joka kk täysin hukkaan. Omassa, vaikka maksaisit siitä lainan lyhennyksiä niin maksat niitä tavallan itsellesi ja oikeasti kun siitä tulee vähitellen oma niin se on sitten sitä vaurastumista. Kun talo on kokonaan maksettu, ovat elinkustannukset todella pienet ja tällöin mm. palkkarahoista jää suurin osa käytettäväksi/sijoitettavaksi vapaasti. Ja näillä sijoituksilla voit sitten vaurastua yhä vain lisää. Esim. mulla menee asumiskuluihin vähän reilu 10% nettopalkasta. Jos asuttaisiin tässä vuokralla niin tuo prosentti olisi paljon suurempi ja rahaa valuisi täysin hukkaan eikä niitä voisi sijoittaa tuottavasti.