Vainkeskiluokkajutut! Kerätään tähän ketjuun statussymboleita

Eikö kukaan enää pidä hifilaitteita keskiluokkaisina vai onko ne ihan out?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen ainakin toisessa polvessa

Puhuu saksaa, ranskaa tms. ylimääräistä isoa kieltä

Aito yhteys johonkin ulkomaahan - opiskellut siellä, asunto siellä, sukua sieltä tms.

Nämä nyt ainakin, jotka olivat enemmänkin yläluokan merkkejä vielä sukupolvi tai pari sitten.

Lasketaanko opiskelijavaihto yliopistossa aidoksi yhteydeksi johonkin ulkomaahan?

Pikkuporvaristossa laskevat.

Vierailija kirjoitti:

Muistaa aina puhelimessakin mainita, onko päällä oleva huppari Gantin tai takki HH:n tai mikä-se-kolmas-jenkkimerkki-nyt-olikaan. Arvostelee muiden pukeutumisia suurennuslasin kanssa - joku kun vaan vieläkin käyttää sitä vanhaa Gant-paitaa, josta ei enää kastiketahratkaan lähde, kun kertakaikkiaan ei kykene ylläpitämään tasoa. Muistaa aina mainita, että ystäväperheen mersut ovat liisattuja (näillä on firma, joten melko tavallista), mutta heidänpä autot ovat omia. (Lue: Tyttären pikkusaksalainen ostettiin pikavipillä, jotta rekkarista ei näe, että rahoitusyhtiö omistaja.) Muistaa aina mainita, että heillä ei ole asuntolainoja. (Lue: mökki ja talo ovat miehen perimiä).  Nurmeton, askeettinen piha pihasuunnittelijan taideteos. Käyttää itsestään nimitystä "hyvä ihminen" viitaten aivan johonkin muuhun kuin hyväsydämisyyteen, heikompien auttamiseen, myötätuntoon ym. Samalla muistaa mainita, että prepaid-puhelimet ja Torilla myynti on huonojen ihmisten hommia. (Varmaan myös Lidlissä käynti, mutta emme ole vielä päässeet siihen asti). Ääretön tekopyhyys. Hyväsukuisia näyttelykoiria (tosin kaikki hankittu sijoituksina). Siunailee, miten kaverille tonnikin on tärkeä, vaikka itsekin hakevat tyttäriensä ilmaiset koululounaat koulusta (mutta se on tietenkin eri asia).  Tyttärillä hienoilta kalskahtavat bättre folkin nimet, lastentarhat ja koulut käyty på andra inhemska, vaikkeivät edes asu ruotsinkielisellä alueella ja omat taustat ja nimet tyyliä juntti. Aargh, nyt on pakko lopettaa, ei kestä luetella enempää.

Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa?🤮🤢

Yksi asia minkä olen huomannut selkeästi: kesäviikonloppuisin kuuluu pihoilta ruohonleikkureiden hurina ja yleisen nikkaroinnin äänet, eikä (kaljaporukoiden) räkäinen nauru ja rellestäminen.

Suomen keskiluokka?

Koko maan mittakaavassa ehkä 5% talouksista kuuluu siihen mitä keskiluokalla täällä tarkoitetaan.

Senhän näkee loppusyksystä kun kuuluisien ja rikkaiden verotiedot julkaistaan. En jaksa kaivella, mutta Suomessahan on aivan naurettavan ja häviävän pieni määrä 100 000 euroa vuodessa ansaitsevia ihmisiä. Ja siitäkin menee puolet veroihin.

Suomen keskiluokkaa on se 90 prosenttia kansasta joka tulee jotenkuten toimeen, toiset vähän paremmin, toiset saavat tukia. Rikkaita on ehkä 1% ja rapaköyhiä muutama prosentti.

Vierailija kirjoitti:

Purjevene, mökki Turun saaristossa, Marimekkoa astioissa, tekstiileissä ja vaatteissa, viinit harrastuksena ja viinikellari, Riedelin lasit, Muston takki ulkoillessa.

En väitä ettei yhdelläkään keskuluokkaisella ole viinikellaria, mutta ihanko oikeasti viinikellari keskiluokkaisuuden symboli? Minä tiedän tasan yhden pariskunnan, jolla on viinikellari. Asuvat ihan oikeasti miljoonien kartanossa, jossa hehtaaritolkulla maata. Yrityskaupoilla aikanaan rikastuneet.

Omistavat myös muun muassa valtavan mökin Lapissa, joka on aikoinaan ollut joku pankin edustusmökki. Lapin matkailu oli myös mainittu ketjussa keskiluokkaisuuden symbolina. Onhan se totta että Lapin matkailun suosio on kasvanut, mutta mielestäni se ei liity mitenkään juuri keskiluokkaisuuteen. Alemmalla keskiluokalla ei ole varaa Lapinmatkoihin, ja toisaalta hyvin varakkaatkin ihmiset käyvät Lapissa. Toki nämä varakkaat yläluokkaiset käyvät myös Sveitsissä tai Itävallassa laskettelemassa. Sen sijaan Holiday Clubin lomaosakkeet mitkä oli myös mainittu taitaa olla alemman keskiluokan suosiossa. Ja kenties yleisesti keskiluokan ainakin vanhemmissa polvissa.

Lokkitanen käsivoide hulluilta päiviltä ostetussa Michael Korsin käsilaukussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni vuokrayksiö, vaatteet kirpparilta, safkat punalappuina pakkaseen ja ostan käytettyjä kestäviä tuotteita.

45000e vuositulot.

Tuossa on se elintaso mihin suomalainen keskiluokkainen tänäpäivänä yltää. 

Keskiluokka on kuolemassa. 

Vuokra 550e, ruokaan max 50e/kk, vaatteet euroilla tarpeeseen.

1700 kuussa sitten mihin sattuu milloinkin mieli suuntaamaan. Jos ei suuntaa, niin säästöön.

Kuulisin mielelläni miten ruokaan riittää 50 eur kuukaudessa. Vai tarkoititko 50 eur viikossa?

Hyvin riittää kun käy leipäjonossa 👌

Alkoholin maahantuonti eurooppalaisista verkkokaupoista. Alkoholismin peittely omalla harrastustoiminnalla muka. Jatkuva oppiminen. Diilin dissaaminen.

Keskiluokkaisuuden korostaminen ulkoisilla statussymboleilla on mielestäni jo vähän mennyttä päivää. Ainakaan omassa piirissäni sitä harrastavat vain iältään yli viisikymppiset. Näille tietysti on äärimmäisen hankalaa ymmärtää miten tällaiset rääsyläiset voi hankkia yhtään mitään, kun se ei näy aina ja joka hetki ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hintatietoisuus, ekologisuus ja KIERRÄTYS.  Järkevä osteleminen vaikka kalliimpaankin olisi varaa.

Ekologosuuden nimissä kirppikset.

 

Joo paitsi silloin kun alkaa Makian, Marimekon tai Vansin ystävämyynti. Tai Iittalan. 

 Unohtuu se kirppistely ja ekologisuus samantien ja käydään ostamassa ne yhdeksännet tennarit tai uudet kahvimukit tai lakanat että saadaan kaupanpäälle kankainen mainoskassi jolla voi esittää muille että ollaan trendikkäitä ja ekologisia... 

 Kirppiksiltäkin kelpaa lähinnä uudenveroinen eli ei kovin ekologista kun saman porukan hullujen päivien heräteostomarimekkomukit ja samujin mekot päätyvät himoshoppailun jäljiltä kirppikselle. Pelkkää viherpesua.

Onko 70€ Vansin tennarit ihan oikeasti statussymboli jollekin? Nuorten merkki joka on kyllä saanut suosiota ihan oikeasta syystäkin hyvinä kävellä. Onhan ne kalliimmat kuin Prisman tennarit mutta niitä löytyy leveällä lestilläkin (suominaisellakin on usein leveä jalkaterä) ja pohja on sen verran tukeva että niillä jaksaa kävellä. Tai Iittalan lasit. Älkää nyt jaksako. Nuo ovat ihan tavallisia kulutustavaroita.

Keskiluokkaisuuden kovaa ydintä on oletetun keskiluokkaisen keskiluokkaisuuden rajojen noudattaminen. Rajojen rikkojaa tulee ojentaa, paheksua  ja tarvittaessa sosiaalisesti eristää havaitun rikkomuksen tapahtuessa.

Tiedät omaavasi keskiluokkaan sopimattomia mielipiteitä, kun kertoessasi näkemykstäsi sinut keskeytetään tuohtuneesti: "Anteeksi! Anteeksi! Oletko varastomies?!".

Joku kutsui tätä piirrettä aikaisemmin rohkeuden puutteeksi, minä sanoisin sitä konformismin vaateeksi.

Vähän ohi, mutta miettikää miten surullista, että suuri joukko ihmisiä haluaa viestittää joillekin tuntemattomille muille, että ovat keskiluokkaa, ei edes rikkaita, tai terveitä, tai jotain, vaan että keskiluokkaa, mitä ikinä se tarkoittaakaan just nyt 2022. Kymmenen vuoden päästä taas jotain muuta. Ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pinkki bleiseri ja kananpersekampaus.

Pinkki bleiseri? En ole stadissa nähnyt kenelläkään ikinä.

Hempeän vaaleanpunainen bleiseri kuuluu yhteen beigen ja vaaleansinisen pukeutumistyylin kanssa ja tätä vaaleanpunaista takuulla näkyy joka kevät ja kesä myös Helsingissä. Asuun kuuluu usein helminauha kaulaan.

Jos ihan pinkkiä bleiseriä mietitään niin se on tämän kevään trendiväri. Googleta vaikka, jos et usko.

Se on mielenkiintoista myös (oon se joka äsken kommentoi että ihmeellistä mitä haluammekaan viestittää toisille, esim tätä, keskiluokkaisuutta…) että meillä on olemassa värejä, joita ”kuuluu” vihata, tai oikeastaan ylenkatsoa. Pinkki, beige…Mitä yhteistä niillä on? Niitä käyttävät stereotyyppisesti kiltit (yksinkertaiset) nuoret naiset tai ”pöhkö” keski-ikäiset naiset. Ei ilkeät, ei murhamieliset, vaan sellaiset vähän pöhköt ja hempeät…ja ”turhat”…Mitäs se sitten kertoo meistä?

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuuden kovaa ydintä on oletetun keskiluokkaisen keskiluokkaisuuden rajojen noudattaminen. Rajojen rikkojaa tulee ojentaa, paheksua  ja tarvittaessa sosiaalisesti eristää havaitun rikkomuksen tapahtuessa.

Tiedät omaavasi keskiluokkaan sopimattomia mielipiteitä, kun kertoessasi näkemykstäsi sinut keskeytetään tuohtuneesti: "Anteeksi! Anteeksi! Oletko varastomies?!".

Joku kutsui tätä piirrettä aikaisemmin rohkeuden puutteeksi, minä sanoisin sitä konformismin vaateeksi.

Juuri tuon takia on vapauttavaa käyttäytyä ja pukeutua työväenluokkaisesti, vaikkakin varsinaisesti työväenluokkaan kuuluvien keskuudessa joutuu varomaan puheitaan huomattavan paljon. Keskiluokan pöyristyminen konformismin puutteesta on joka tapauksessa tyydyttävämpää kuin joutua selittämään työväenluokalle missä hiivatin välissä työväenluokkaiset vanhempani kerkisivät ujuttaa sen kultalusikan suuhuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purjevene, mökki Turun saaristossa, Marimekkoa astioissa, tekstiileissä ja vaatteissa, viinit harrastuksena ja viinikellari, Riedelin lasit, Muston takki ulkoillessa.

En väitä ettei yhdelläkään keskuluokkaisella ole viinikellaria, mutta ihanko oikeasti viinikellari keskiluokkaisuuden symboli? Minä tiedän tasan yhden pariskunnan, jolla on viinikellari. Asuvat ihan oikeasti miljoonien kartanossa, jossa hehtaaritolkulla maata. Yrityskaupoilla aikanaan rikastuneet.

Omistavat myös muun muassa valtavan mökin Lapissa, joka on aikoinaan ollut joku pankin edustusmökki. Lapin matkailu oli myös mainittu ketjussa keskiluokkaisuuden symbolina. Onhan se totta että Lapin matkailun suosio on kasvanut, mutta mielestäni se ei liity mitenkään juuri keskiluokkaisuuteen. Alemmalla keskiluokalla ei ole varaa Lapinmatkoihin, ja toisaalta hyvin varakkaatkin ihmiset käyvät Lapissa. Toki nämä varakkaat yläluokkaiset käyvät myös Sveitsissä tai Itävallassa laskettelemassa. Sen sijaan Holiday Clubin lomaosakkeet mitkä oli myös mainittu taitaa olla alemman keskiluokan suosiossa. Ja kenties yleisesti keskiluokan ainakin vanhemmissa polvissa.

Tunnen kyllä monia, joilla on viinikellari ja ovat varsin keskiluokkaiia, eivätkä asu kartanoissa. Yhdet esim  asuvat meidän naapurissa ihan tavallisessa omakotitalossa alle tuhannen neliön tontilla. Varallisuutta on jostain pelifirmasta, molemmilla tohtorikoulutus, lapsettomia, 50+ ikäisiä, kissoja on pari, pihassa seisoo joku vanhempi sähkövolvo. En tosin tiedä yhtään, mitä muuta omistavat, mutta joskus olen bilettänyt naapurin rouvan kanssa siellä mainitussa viinikellarissa. Siis ei sekään mikään hirveän iso ole, mutta sinne mahtuu sisään ja siellä voi istuskella viltin sisällä maistelemassa eri lämpöisinä säilytettyjä ja tarjoilulämpötilaan tasoitettuja viinejä. Se on siis kellari, jossa voi säilyttää viinejä asianmukaisesti, joten nähdäkseni se ON viinikellari.

(Itsellä ei ole viinikellaria, enkä edes ymmärrä vineistä juuri mitään, mutta en välttämättä ole keskiuokkaakaan, joten se ei kuulu tähän.)

Vierailija kirjoitti:

Onko 70€ Vansin tennarit ihan oikeasti statussymboli jollekin? Nuorten merkki joka on kyllä saanut suosiota ihan oikeasta syystäkin hyvinä kävellä. Onhan ne kalliimmat kuin Prisman tennarit mutta niitä löytyy leveällä lestilläkin (suominaisellakin on usein leveä jalkaterä) ja pohja on sen verran tukeva että niillä jaksaa kävellä. Tai Iittalan lasit. Älkää nyt jaksako. Nuo ovat ihan tavallisia kulutustavaroita.

 Nimenomaan keskiluokkaisuus on juuri sitä kulutustavaroiden hankkimista yli oman tarpeen ja sen jälkeen oman shoppailun viherpesua kierrättämällä sitä keskiluokkapaskaa facekirppiksillä.

 Hankitaan sitä vähän kalliimpaa (edelleen) halpisrojua ja keksitään jotain perusteluja sille, miksi nyt on ihan pakko taas saada jotain uutta. Se kun on helppo perustella sitä turhan roinan ostamista sillä että ainahan ne voi kierrättää tai hankkia kierrätettynä.

 Oikeasti 90% näistä kierrätystavaroista on hankittu uutena muutaman vuoden sisään, ei se vanhempi tavara liiku mihinkään kirppiksillä jos ei ole oikeasti sitten taas joku special vuokko-mekko.

  köyhällä ei ole 12 paria converseja tai vanseja kaapissa tai kokoelmaa samuji-vaatteita. Niihin on varaa keskiluokalla, ei köyhillä. Edes käytettynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purjevene, mökki Turun saaristossa, Marimekkoa astioissa, tekstiileissä ja vaatteissa, viinit harrastuksena ja viinikellari, Riedelin lasit, Muston takki ulkoillessa.

En väitä ettei yhdelläkään keskuluokkaisella ole viinikellaria, mutta ihanko oikeasti viinikellari keskiluokkaisuuden symboli? Minä tiedän tasan yhden pariskunnan, jolla on viinikellari. Asuvat ihan oikeasti miljoonien kartanossa, jossa hehtaaritolkulla maata. Yrityskaupoilla aikanaan rikastuneet.

Omistavat myös muun muassa valtavan mökin Lapissa, joka on aikoinaan ollut joku pankin edustusmökki. Lapin matkailu oli myös mainittu ketjussa keskiluokkaisuuden symbolina. Onhan se totta että Lapin matkailun suosio on kasvanut, mutta mielestäni se ei liity mitenkään juuri keskiluokkaisuuteen. Alemmalla keskiluokalla ei ole varaa Lapinmatkoihin, ja toisaalta hyvin varakkaatkin ihmiset käyvät Lapissa. Toki nämä varakkaat yläluokkaiset käyvät myös Sveitsissä tai Itävallassa laskettelemassa. Sen sijaan Holiday Clubin lomaosakkeet mitkä oli myös mainittu taitaa olla alemman keskiluokan suosiossa. Ja kenties yleisesti keskiluokan ainakin vanhemmissa polvissa.

Tunnen kyllä monia, joilla on viinikellari ja ovat varsin keskiluokkaiia, eivätkä asu kartanoissa. Yhdet esim  asuvat meidän naapurissa ihan tavallisessa omakotitalossa alle tuhannen neliön tontilla. Varallisuutta on jostain pelifirmasta, molemmilla tohtorikoulutus, lapsettomia, 50+ ikäisiä, kissoja on pari, pihassa seisoo joku vanhempi sähkövolvo. En tosin tiedä yhtään, mitä muuta omistavat, mutta joskus olen bilettänyt naapurin rouvan kanssa siellä mainitussa viinikellarissa. Siis ei sekään mikään hirveän iso ole, mutta sinne mahtuu sisään ja siellä voi istuskella viltin sisällä maistelemassa eri lämpöisinä säilytettyjä ja tarjoilulämpötilaan tasoitettuja viinejä. Se on siis kellari, jossa voi säilyttää viinejä asianmukaisesti, joten nähdäkseni se ON viinikellari.

(Itsellä ei ole viinikellaria, enkä edes ymmärrä vineistä juuri mitään, mutta en välttämättä ole keskiuokkaakaan, joten se ei kuulu tähän.)

Siis keskiluokkahan ei kartanoissa asukaan, vaan aivan tuiki tavallisissa huolletuissa omakotitaloissa esikaupunkialueella. Tietyt keskiluokkaisuuteen yhdistetyt statussymbolit tarvitaan silloin, kun esimerkiksi kassajonossa kanssaihmiset eivät tätä keskiluokkaisuutta muuten voisi päätellä.

Vierailija<br />

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.

Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.

Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.

Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta.  Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu.  Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla.  Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä.  Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti...  Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä. 

Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.

Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.

Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.

Huvittuneena itsekin olen lueskellut näitä kuvauksia. Mitä enemmän selaan, sitä yllättyneempi ja hieman liikuttuneempi olen siitä, kuinka meidänkin perheemme kuvitellaan asuvan ja elävän.

Meillä on myös Ikeaa ja Billnäsiä sekaisin eikä sekasotkua tai "boheemia nuhjuisuutta" näy. Minulle ei ole mitään merkitystä merkeillä tai merkittömyydellä. Seurustelen ihan tavallisten ihmisten kanssa, enkä kata pöytään perintöposliineja metsästysreissun jälkeen.

Jotenkin surullistakin se toki on, että tällaisia stereotypioita vielä yritetään ylläpitää. Tavallaan kuintenkin kaikki sadut palvelevat jotain tarkoitusta. Mielelläni kuitenkin tuon esille elämän todellisuuden. Sekoitan samalla innolla myös pakkaa ja elän kuten haluan - pieni dekadenttiys virkistää ketä tahansa.

Kirjoitin tuon ensimmäisen yläluokkakuvauksen - perustuen ihan omiin kokemuksiin. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään eksklusiivinen kuvaus yläluokkaisesta kodista, mutta enemmänkin niin päin että ... onko keskiluokalla paljon ns. aitoja mattoja? entä  seinät täynnä aitoa taidetta? jostain peritty käsin hiottu kristallilasikokelma tai suvussa kulkeneita hopeita? antiikkia? yli sata vuotta suvussa kulkenut kesäpaikka? vacheronin kello? Omaperäinen, vain itselle tehty koti? sukulaisista löytyy kilpa-esteratsastajia, purjehtijoita yms?  Kulttuurista pääomaa on ollut suvussa sen verran ja niin kauan, että kaikennäköistä on ehditty myydä pois huutokaupoissa tai ostaa... Ostetaan ehkä kuitenkin enemmän laatua yhden kerran, kun ravataan ikeassa uudistamassa kodin tyyli senhetkisen instavillitysten mukaan. Normaaleilta ja banaaleilta näyttävät esineet saattavatkin olla aika arvokkaita, mutta ketään ei kiinnosta, niin ne nökottävät siinä hyllyssä sen ikean vieressä...Nämä merkit luettelin provosoiden siksi, että moni suomalainen ajatteleen esimerkiksi Arabian maailmallakin tunnettu, vaikka monilla vanhoilla suvuilla saattaa vielä olla astiastoja ajalta jolloin ne jouduttiin hakemaan vaikka saksasta....

Tämä on taas fantasia höpönhöpöä. Kyllä mä ainakin käyn mieluummin Ikeassa monta kertaa hankkimassa jotain uutta ja kivaa kuin ostaisin kerralla jotain ns kestävää loppuelämäksi. Se olisi todella tylsää, jos ei olisi vaihtelua. Tykkään sisustaa ja jatkuvasta vaihtelusta.

T. Aatelinen

Aatelisuus ei nyt 2020-luvulla mitenkään automaattisesti tarkoita, että olisi yläluokkaa. Aateli oli joskus sääty-yhteiskunnan aikaan ylin sääty, mutta nykyään luokat määräytyvät muilla perusteilla kuin vain sillä, mihin sukuun kuuluu. Toki suvun myötä tulee mukana kulttuuriperintö ja usein myös rahallista pääomaa, joka voi määritellä elämäntapaa paljon enemmän. Nykyiseen yläluokkaan katsotaan kuuluvaksi myös ylin virkamiehistö ja mm. poliittinen eliitti, syntyperästä tai puolueesta riippumatta. 

Kun on aateliset sukujuuret, akateeminen tutkinto ja se kulttuuriperintö, mutta ei kuitenkaan sellaista rahallista perintöä, jonka varassa voisi elellä taloudellisesti täysin huolettomasti, niin on paljon raskaampi taakka jäädä työttömäksi. Vanhemmilta saa tukea, mutta muut sisarukset kyllä pitävät huolen, että se on sitten ennakkoperintöä. Samalla joutuu kokemaan valtavaa häpeää, jollaista en usko, että alemmista sosiaaliluokista tulevilla on vastaavassa tilanteessa. yläluokkainen ei aian työllisty verkostojen avulla. Sellaiset lohkaisut, että kyllähän tekevä aina töitä löytää, ovat loukkaavia, kun sukujuuret ja korkeakoulututkinto estävät menemästä jonnekin Siwan kassalle tai siivoamaan. 

Tämä viimeisin kommentti on tosi outo. Miten sukujuuret ja korkeakoulututkinto estää menemästä töihin?

Aikalailla tyylikysymys.

Itselläni on taipumus pukeutua aika huonosti ja vaikutelma on homssuinen ja rähjäinen. Kun menen asioimaan jonnekin, missä työntekijät ovat keskiluokkaisia, niin he katsovat minua sillä lailla, että huomaan heidän pitävän minua ulkopuolisena, etten kuulu joukkoon.

Olen todella isossa työpaikassa, jossa ihmiset eivät tunne toisiaan, eikä varsinkaan maskin takaa. Juuri tänään kävin vähän etäisemmässä pisteessä ja tuli koettua se katse. Vasta silloin tajusin taas, että tulipa taas vedettyä karmeat vetimet päälle.

Tätä on vaikea selittää, mutta sen heidän keskiluokkaisuutensa kokee selvästi niinä hetkinä, kun he osoittavat, että sinä et kuulu joukkoon.