Vainkeskiluokkajutut! Kerätään tähän ketjuun statussymboleita

Meiltä löytyy nää:

Maisterin tutkinnot

Vaativat työt, nyt etänä molemmat

Yhteenlasketut vuoditulot 140 000 e

Lapsi joka harrastaa tanssia

Uusi omakotitalo keskiluokan lähiössä

Poreallas terassilla

Robotti-imuri

Volvo XC90

Mies harrastaa juoksua ja hiihtoa

Minä suppailua ja sisustusta

Vapaa-ajanasunto saaressa

Vene

Sähköpyörät

Peritty astiasto, taidetta ja huonekaluja

Tietyn merkkisiä vaatteita, minulla usein kotimaisia, lapsella Gugguu

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että robotti-imuri olisi muka joku statussymboli. Sehän maksaa muutaman satasen. kokoaikainen taloudenhoitaja jostain Kaakkois-Aasian maasta tekee paljon siistimpää jälkeä kuin mikään robotti.

Jep. Normaalilla keskiluokkaisella on varaa robotti-imuriin, mutta ei taloudenhoitajaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalainen sosiologi, Pierre Bourdieu, kehitti dinstinction-teorian, jonka mukaan eri luokat haluavat tehdä pesäeroa muihin.

Keskiluokka on lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa huomattavasti kunnianhimoisempaa kuin alemmat luokat.

Lapsille hankitaan kehittävämpiä harratuksia ja kannustetaan akateemiseen opiskeluun. Ystäväpiirin valintaan osallistuvat myös vanhemmat.

Aikanaan keskiluokka piti Mozartin 40. sinfoniasta, mutta kun alemmat sosiaaliluokatkin ihastuivat kyseiseen "tsipaleeseen" ja tekivät siitä jopa iskelmäversioita, siitä tuli "junttia" ja keskiluokka alkoi kuunnella esim. Debussya.

Suomessa yläluokka arvosti Ferdinand von Wrightin "Taistelevat Metsot"-maalausta, kunnes alemmat luokat ihastuivat tauluun ja sitä nähtiin joka tuvassa kanavatöinä ja julisteina. Kun alemmat luokat omivat sen, joutui keskiluokka hylkäämään teoksen.

Nykyään, kun keskiluokan on vaikea erottautua massasta esim. pukeutumisen ja muun materian suhteen, kun työväenluokka tienaa usein jopa enemmän, he eroittautuvat ideologisesti. Eli kaiken maailman "maailmanparannus", liittyen se sitten ilmastonmuutokseen tai wokeen.

Tässäkin näkyy tietynlainen narsismi. Erottaudutaan paitsi ideologisesti "persujunteista", niin myös ihon pigmentin avulla nostetaan itsemme "etuoikeutetuiksi valkoisiksi" ohi "rodullistettujen".

Kun kuulen av:lla nimen Bourdieu, poistan pistoolistani varmistimen. Tuo on teoriaa, joka ei todista oikeaksi kaikenlaista mutuilua.

 

Tutustupa aluksi vaikka tilastoihin siitä, millaisilla keskimääräisillä perhetaustoilla ihmiset pääsevät yliopistoihin. 

Yliopistoon haluaminen, sinne pääseminen ja siellä suoriutuminen korreloi vahvasti myös ihan geneettisten ominaisuuksien kanssa. Siksi aidosti tasa-arvoiset mahdollisuudet ajan myötä kasvattavat koulutuksen periytyvyyttä, eivät vähennä sitä. Jos juristiksi on ohjautunut jo 1990-luvulla se parhaiten oikikseen soveltuva aines riippumatta taustoista, näemme nyt kun heidän lapsensa ovat opeskeluiässä, että entistä useampi juristin lapsi pääsee oikikseen. Tämä ei kerro eriarvoisuudesta, jos 1990-luvulla taustat olivat monipuolisempia kuin nykyään.

Se on kyllä totta. Minun vanhempieni ikäluokassa 60-70-80-luvuilla oli vielä suht yleistä mennä duunari/maanviljelijätaustalla yliopistoon. Eli käytännössä suurin osa niistä, joilla oli kykyjä meni sinne jo silloin, suurin osa aika kehnoista ja köyhistä oloista. Ne jotka ei mennyt, oli niitä joilla ei lukupää riittänyt. Ja kyllähän se lukupää/älykkyys periytyy ja toki myös ne koulutetut vanhemmat osaa sitten tukea lapsiaan paremmin, ja lapset myös ottaa vanhemmistaan esimerkkiä. Tietenkin on poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalainen sosiologi, Pierre Bourdieu, kehitti dinstinction-teorian, jonka mukaan eri luokat haluavat tehdä pesäeroa muihin.

Keskiluokka on lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa huomattavasti kunnianhimoisempaa kuin alemmat luokat.

Lapsille hankitaan kehittävämpiä harratuksia ja kannustetaan akateemiseen opiskeluun. Ystäväpiirin valintaan osallistuvat myös vanhemmat.

Aikanaan keskiluokka piti Mozartin 40. sinfoniasta, mutta kun alemmat sosiaaliluokatkin ihastuivat kyseiseen "tsipaleeseen" ja tekivät siitä jopa iskelmäversioita, siitä tuli "junttia" ja keskiluokka alkoi kuunnella esim. Debussya.

Suomessa yläluokka arvosti Ferdinand von Wrightin "Taistelevat Metsot"-maalausta, kunnes alemmat luokat ihastuivat tauluun ja sitä nähtiin joka tuvassa kanavatöinä ja julisteina. Kun alemmat luokat omivat sen, joutui keskiluokka hylkäämään teoksen.

Nykyään, kun keskiluokan on vaikea erottautua massasta esim. pukeutumisen ja muun materian suhteen, kun työväenluokka tienaa usein jopa enemmän, he eroittautuvat ideologisesti. Eli kaiken maailman "maailmanparannus", liittyen se sitten ilmastonmuutokseen tai wokeen.

Tässäkin näkyy tietynlainen narsismi. Erottaudutaan paitsi ideologisesti "persujunteista", niin myös ihon pigmentin avulla nostetaan itsemme "etuoikeutetuiksi valkoisiksi" ohi "rodullistettujen".

Keskiluokka on myös erityisen tietoinen rahasta. Keskiluokkaiset haluavat yliopistoon, mutta opiskelupaikkavalinnan määrittää työllistyminen ja palkkataso. "Huuhaahumanisteista" vitsailu on erittäin keskiluokkaista. Yläluokka menee taas yliopistoon perinteiden takia ja ihanne on valita ala oman kiinnostuksen mukaan. 

Jännällä tavallahan alaluokka ja yläluokka jakavat nykyään sellaisen samankaltaisen asenteen, että "mä haluan tehdä sitä, mikä kiinnostaa minua ja rahaa tulee, kun tulee".

Ja tämähän juuri keskiluokkaa ahdistaa. Varallisuushan tuo vapautta ja vapaa-aikaa; tämä on yläluokan merkki. Alaluokka tavoittelee - ja usein saavuttaa tuon saman vapauden ja vapaa-ajan, koska ei laita jatkuvalle elintason kasvulle statussymboleineen niin suurta painoarvoa. Myös nuori sukupolvi on orientoitunut siten, ettei elämä ole vain työtä varten. Keskiluokka juoksee oravanpyörässä pitääkseen kiinni vaivalla saavutetuista statussymboleista, mutta todellista vapautta ei heillä ole. Siitä kai kumpuaa se aggressiivinen "alaluokan" halveksunta ja kritiikitön yläluokan ihailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalainen sosiologi, Pierre Bourdieu, kehitti dinstinction-teorian, jonka mukaan eri luokat haluavat tehdä pesäeroa muihin.

Keskiluokka on lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa huomattavasti kunnianhimoisempaa kuin alemmat luokat.

Lapsille hankitaan kehittävämpiä harratuksia ja kannustetaan akateemiseen opiskeluun. Ystäväpiirin valintaan osallistuvat myös vanhemmat.

Aikanaan keskiluokka piti Mozartin 40. sinfoniasta, mutta kun alemmat sosiaaliluokatkin ihastuivat kyseiseen "tsipaleeseen" ja tekivät siitä jopa iskelmäversioita, siitä tuli "junttia" ja keskiluokka alkoi kuunnella esim. Debussya.

Suomessa yläluokka arvosti Ferdinand von Wrightin "Taistelevat Metsot"-maalausta, kunnes alemmat luokat ihastuivat tauluun ja sitä nähtiin joka tuvassa kanavatöinä ja julisteina. Kun alemmat luokat omivat sen, joutui keskiluokka hylkäämään teoksen.

Nykyään, kun keskiluokan on vaikea erottautua massasta esim. pukeutumisen ja muun materian suhteen, kun työväenluokka tienaa usein jopa enemmän, he eroittautuvat ideologisesti. Eli kaiken maailman "maailmanparannus", liittyen se sitten ilmastonmuutokseen tai wokeen.

Tässäkin näkyy tietynlainen narsismi. Erottaudutaan paitsi ideologisesti "persujunteista", niin myös ihon pigmentin avulla nostetaan itsemme "etuoikeutetuiksi valkoisiksi" ohi "rodullistettujen".

Keskiluokka on myös erityisen tietoinen rahasta. Keskiluokkaiset haluavat yliopistoon, mutta opiskelupaikkavalinnan määrittää työllistyminen ja palkkataso. "Huuhaahumanisteista" vitsailu on erittäin keskiluokkaista. Yläluokka menee taas yliopistoon perinteiden takia ja ihanne on valita ala oman kiinnostuksen mukaan. 

Jännällä tavallahan alaluokka ja yläluokka jakavat nykyään sellaisen samankaltaisen asenteen, että "mä haluan tehdä sitä, mikä kiinnostaa minua ja rahaa tulee, kun tulee".

Ja tämähän juuri keskiluokkaa ahdistaa. Varallisuushan tuo vapautta ja vapaa-aikaa; tämä on yläluokan merkki. Alaluokka tavoittelee - ja usein saavuttaa tuon saman vapauden ja vapaa-ajan, koska ei laita jatkuvalle elintason kasvulle statussymboleineen niin suurta painoarvoa. Myös nuori sukupolvi on orientoitunut siten, ettei elämä ole vain työtä varten. Keskiluokka juoksee oravanpyörässä pitääkseen kiinni vaivalla saavutetuista statussymboleista, mutta todellista vapautta ei heillä ole. Siitä kai kumpuaa se aggressiivinen "alaluokan" halveksunta ja kritiikitön yläluokan ihailu.

Totta! Tosin ei kaikki ihaile tai halveksu. On myös keskiluokkaa, ehkä ylempää, joka tekee valintoja vaikkapa perinnön turvin. Alempi keskiluokka räpiköi eniten, symboleilla ja ideologioilla pyrkii ylöspäin hinnalla millä hyvänsä. Moni talousrikollinen syntyy tässä kastissa. Ahneudella ei saa sivistystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että robotti-imuri olisi muka joku statussymboli. Sehän maksaa muutaman satasen. kokoaikainen taloudenhoitaja jostain Kaakkois-Aasian maasta tekee paljon siistimpää jälkeä kuin mikään robotti.

Jep. Normaalilla keskiluokkaisella on varaa robotti-imuriin, mutta ei taloudenhoitajaan.

Hyvä robotti maksaa noin tonnin. Viikkosiivouskin ok keskiluokalle. Taloudenhoitaja yläluokan herkkuja. Eli imuri on symboli keskiluokalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuukausitulot päälle 5200e/kk, miehellä 6500e/kk, osakkeista, toiminimestä ja pienestä yrityksestä vielä vaihtelevia summia päälle.

Oma kerrostalokoti n. 85 neliötä hyvällä alueella, kaikki tavara kodissa käytettyä, ei mitään heräteostoksia, lasten vaatteet siirtyvät esikoiselta kuopukselle, ei autoa, ei vapaa-ajan asuntoa, minulla ei ole yhden ensimmäistä käsilaukkua vaan seitsemän vuotta vanha, laadukkaaksi todettu reppu.

Harrastukset kalliita, lapset käyvät koulua englanniksi ja jokainen lapsi lukee kahta muutakin vierasta kieltä, ruokalasku kuukaudessa 1200 -1500e + wolt-tilaukset, ulkomaanreissuihin paloi rahaa tuhansia euroja vuodessa ennen koronaa. Emme koe olevamme oikein mitään luokkaa. Ulkonäön perusteella joku varmasti luulee köyhäksi, mutta sepä onkin hienoa kun ei kiinnosta mitä muut ajattelee. Naapurin rouva joskus tuijottaa, kun saavun pyörällä töistä kotiin rapaisena sadevaatteissa. Statussymbolit ovat luusereille.

Saanko kysyä paria asiaa: montako lasta teillä on, ja minkä ikäisiä he ovat? Tuo ruokalasku on meinaan aika hulppea ja vielö wolttailut päälle! Onko päivittäisellä ruokalistallanne mädätettyä valasta tms. todella kalliita herkkuja vai mihin tuo kaikki menee? Valmistatteko itse ruokanne? Englanninkielisestä koulusta, ja kaksi vierasta kieltä päälle...onko tälle jokin erityissyy? Englanninkielinen puoliso tai sukua, tms.? Ovatko lapsenne todettu kielellisesti erityisen lahjakkaiksi vai mistä innostus moiseen kielikylpyyn. Kuvauksesi oli hauska lukea sillä siinä yhdistyi ihanasti erottautuminen ”rahvaanomaisilla” statussymboleilla snobbailevista ja samalla hienovarainen snobbailu sinun arvostamillasi asioilla, jotka voidaan katsoa aivan vastaavanlaisiksi statussymboleiksi.

Kolme lasta, kaikki teinejä tai lähes teinejä. Ruokalasku on todella hulppea, koska pakottava, kallis erityisruokavalio ja harrastamme kokkaamista. Emme edes heitä ruokaa hukkaan, kaikki syödään. Osittain kallis lasku selittyy myös sillä, että kokaamme joillekin ystäville, kun pyydämme kylään. Eineksiin tai säilykkeisiin meistä ei koske kukaan, paitsi oliiveihin. Joskus ruokalasku on alle 1000e, mutta harvemmin. Tuoreet vihannekset, laadukkaat hedelmät ja merenelävät eivät ole halpoja. Olemme tuoretiskin suurkuluttajia. Emme syö punaista lihaa, vaan nimenomaan kalaa ja äyriäisiä. Meille laatu on määrää oleellisempi myös herkuissa. Suklaan on oltava kunnon suklaata ja mehut ovat tuorepuristettuja, vaikka yleensä janojuomana on vesi.

Lapset osaavat englantia kuin äidinkieltä, koska aloittivat koulunsa englanninkielisessä maassa. Lisänä on ranskaa, saksaa, venäjää, kiinaa ja espanjaa koska matkustelusta lapsille on jäänyt positiivinen kuva kielten oppimisesta ja he ovat uteliaita kielten suhteen. Keskimmäinen lapsi haluaisi opiskella myös japania, mutta siihen ei ole toistaiseksi aikaa eikä sitä tarjota peruskoulussa. Ei kai tämä erityislahjakkuutta vaadi, jos motivaatio on kohdallaan?

Meitä ei sinänsä kiinnosta sekään, kokeeko joku meidän syömiset ja kielitaidon snobbailuna ja statussymboleina, koska se ei ole ensisijainen syy miksi näin teemme. Aika harva ystävistämme edes tietää, mitä päivittäin syömme tai että lapsiamme kiinnostaa kielet. 

Klassinen keskiluokkainen. Nämä kaikki asiat ovat kaikkien tiedossa, koska ne toki kerrotaan kaikille sivulauseessa tai ainakin ystäville samalla, kun kandeerataan päärynää, kaltataan tomaatti ja redusoidaan kastike.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalainen sosiologi, Pierre Bourdieu, kehitti dinstinction-teorian, jonka mukaan eri luokat haluavat tehdä pesäeroa muihin.

Keskiluokka on lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa huomattavasti kunnianhimoisempaa kuin alemmat luokat.

Lapsille hankitaan kehittävämpiä harratuksia ja kannustetaan akateemiseen opiskeluun. Ystäväpiirin valintaan osallistuvat myös vanhemmat.

Aikanaan keskiluokka piti Mozartin 40. sinfoniasta, mutta kun alemmat sosiaaliluokatkin ihastuivat kyseiseen "tsipaleeseen" ja tekivät siitä jopa iskelmäversioita, siitä tuli "junttia" ja keskiluokka alkoi kuunnella esim. Debussya.

Suomessa yläluokka arvosti Ferdinand von Wrightin "Taistelevat Metsot"-maalausta, kunnes alemmat luokat ihastuivat tauluun ja sitä nähtiin joka tuvassa kanavatöinä ja julisteina. Kun alemmat luokat omivat sen, joutui keskiluokka hylkäämään teoksen.

Nykyään, kun keskiluokan on vaikea erottautua massasta esim. pukeutumisen ja muun materian suhteen, kun työväenluokka tienaa usein jopa enemmän, he eroittautuvat ideologisesti. Eli kaiken maailman "maailmanparannus", liittyen se sitten ilmastonmuutokseen tai wokeen.

Tässäkin näkyy tietynlainen narsismi. Erottaudutaan paitsi ideologisesti "persujunteista", niin myös ihon pigmentin avulla nostetaan itsemme "etuoikeutetuiksi valkoisiksi" ohi "rodullistettujen".

Keskiluokka on myös erityisen tietoinen rahasta. Keskiluokkaiset haluavat yliopistoon, mutta opiskelupaikkavalinnan määrittää työllistyminen ja palkkataso. "Huuhaahumanisteista" vitsailu on erittäin keskiluokkaista. Yläluokka menee taas yliopistoon perinteiden takia ja ihanne on valita ala oman kiinnostuksen mukaan. 

Jännällä tavallahan alaluokka ja yläluokka jakavat nykyään sellaisen samankaltaisen asenteen, että "mä haluan tehdä sitä, mikä kiinnostaa minua ja rahaa tulee, kun tulee".

Tämä pätee etenkin aglomaissa jossa Oxfordissa taidehistoriaa opiskellut kandi voi sitten kuitenkin hakeutua töihin investointipankin front deskille. Suomessa se ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuukausitulot päälle 5200e/kk, miehellä 6500e/kk, osakkeista, toiminimestä ja pienestä yrityksestä vielä vaihtelevia summia päälle.

Oma kerrostalokoti n. 85 neliötä hyvällä alueella, kaikki tavara kodissa käytettyä, ei mitään heräteostoksia, lasten vaatteet siirtyvät esikoiselta kuopukselle, ei autoa, ei vapaa-ajan asuntoa, minulla ei ole yhden ensimmäistä käsilaukkua vaan seitsemän vuotta vanha, laadukkaaksi todettu reppu.

Harrastukset kalliita, lapset käyvät koulua englanniksi ja jokainen lapsi lukee kahta muutakin vierasta kieltä, ruokalasku kuukaudessa 1200 -1500e + wolt-tilaukset, ulkomaanreissuihin paloi rahaa tuhansia euroja vuodessa ennen koronaa. Emme koe olevamme oikein mitään luokkaa. Ulkonäön perusteella joku varmasti luulee köyhäksi, mutta sepä onkin hienoa kun ei kiinnosta mitä muut ajattelee. Naapurin rouva joskus tuijottaa, kun saavun pyörällä töistä kotiin rapaisena sadevaatteissa. Statussymbolit ovat luusereille.

Saanko kysyä paria asiaa: montako lasta teillä on, ja minkä ikäisiä he ovat? Tuo ruokalasku on meinaan aika hulppea ja vielö wolttailut päälle! Onko päivittäisellä ruokalistallanne mädätettyä valasta tms. todella kalliita herkkuja vai mihin tuo kaikki menee? Valmistatteko itse ruokanne? Englanninkielisestä koulusta, ja kaksi vierasta kieltä päälle...onko tälle jokin erityissyy? Englanninkielinen puoliso tai sukua, tms.? Ovatko lapsenne todettu kielellisesti erityisen lahjakkaiksi vai mistä innostus moiseen kielikylpyyn. Kuvauksesi oli hauska lukea sillä siinä yhdistyi ihanasti erottautuminen ”rahvaanomaisilla” statussymboleilla snobbailevista ja samalla hienovarainen snobbailu sinun arvostamillasi asioilla, jotka voidaan katsoa aivan vastaavanlaisiksi statussymboleiksi.

Kolme lasta, kaikki teinejä tai lähes teinejä. Ruokalasku on todella hulppea, koska pakottava, kallis erityisruokavalio ja harrastamme kokkaamista. Emme edes heitä ruokaa hukkaan, kaikki syödään. Osittain kallis lasku selittyy myös sillä, että kokaamme joillekin ystäville, kun pyydämme kylään. Eineksiin tai säilykkeisiin meistä ei koske kukaan, paitsi oliiveihin. Joskus ruokalasku on alle 1000e, mutta harvemmin. Tuoreet vihannekset, laadukkaat hedelmät ja merenelävät eivät ole halpoja. Olemme tuoretiskin suurkuluttajia. Emme syö punaista lihaa, vaan nimenomaan kalaa ja äyriäisiä. Meille laatu on määrää oleellisempi myös herkuissa. Suklaan on oltava kunnon suklaata ja mehut ovat tuorepuristettuja, vaikka yleensä janojuomana on vesi.

Lapset osaavat englantia kuin äidinkieltä, koska aloittivat koulunsa englanninkielisessä maassa. Lisänä on ranskaa, saksaa, venäjää, kiinaa ja espanjaa koska matkustelusta lapsille on jäänyt positiivinen kuva kielten oppimisesta ja he ovat uteliaita kielten suhteen. Keskimmäinen lapsi haluaisi opiskella myös japania, mutta siihen ei ole toistaiseksi aikaa eikä sitä tarjota peruskoulussa. Ei kai tämä erityislahjakkuutta vaadi, jos motivaatio on kohdallaan?

Meitä ei sinänsä kiinnosta sekään, kokeeko joku meidän syömiset ja kielitaidon snobbailuna ja statussymboleina, koska se ei ole ensisijainen syy miksi näin teemme. Aika harva ystävistämme edes tietää, mitä päivittäin syömme tai että lapsiamme kiinnostaa kielet. 

Jääkö lapsilla aikaa valmistautua pitkän matikan ja fysiikan opintoihin? Kuitenkin paljon hyödyllisempää kuin kolme vierasta kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalainen sosiologi, Pierre Bourdieu, kehitti dinstinction-teorian, jonka mukaan eri luokat haluavat tehdä pesäeroa muihin.

Keskiluokka on lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa huomattavasti kunnianhimoisempaa kuin alemmat luokat.

Lapsille hankitaan kehittävämpiä harratuksia ja kannustetaan akateemiseen opiskeluun. Ystäväpiirin valintaan osallistuvat myös vanhemmat.

Aikanaan keskiluokka piti Mozartin 40. sinfoniasta, mutta kun alemmat sosiaaliluokatkin ihastuivat kyseiseen "tsipaleeseen" ja tekivät siitä jopa iskelmäversioita, siitä tuli "junttia" ja keskiluokka alkoi kuunnella esim. Debussya.

Suomessa yläluokka arvosti Ferdinand von Wrightin "Taistelevat Metsot"-maalausta, kunnes alemmat luokat ihastuivat tauluun ja sitä nähtiin joka tuvassa kanavatöinä ja julisteina. Kun alemmat luokat omivat sen, joutui keskiluokka hylkäämään teoksen.

Nykyään, kun keskiluokan on vaikea erottautua massasta esim. pukeutumisen ja muun materian suhteen, kun työväenluokka tienaa usein jopa enemmän, he eroittautuvat ideologisesti. Eli kaiken maailman "maailmanparannus", liittyen se sitten ilmastonmuutokseen tai wokeen.

Tässäkin näkyy tietynlainen narsismi. Erottaudutaan paitsi ideologisesti "persujunteista", niin myös ihon pigmentin avulla nostetaan itsemme "etuoikeutetuiksi valkoisiksi" ohi "rodullistettujen".

Kun kuulen av:lla nimen Bourdieu, poistan pistoolistani varmistimen. Tuo on teoriaa, joka ei todista oikeaksi kaikenlaista mutuilua.

 

Tutustupa aluksi vaikka tilastoihin siitä, millaisilla keskimääräisillä perhetaustoilla ihmiset pääsevät yliopistoihin. 

Yliopistoon haluaminen, sinne pääseminen ja siellä suoriutuminen korreloi vahvasti myös ihan geneettisten ominaisuuksien kanssa. Siksi aidosti tasa-arvoiset mahdollisuudet ajan myötä kasvattavat koulutuksen periytyvyyttä, eivät vähennä sitä. Jos juristiksi on ohjautunut jo 1990-luvulla se parhaiten oikikseen soveltuva aines riippumatta taustoista, näemme nyt kun heidän lapsensa ovat opeskeluiässä, että entistä useampi juristin lapsi pääsee oikikseen. Tämä ei kerro eriarvoisuudesta, jos 1990-luvulla taustat olivat monipuolisempia kuin nykyään.

Se on kyllä totta. Minun vanhempieni ikäluokassa 60-70-80-luvuilla oli vielä suht yleistä mennä duunari/maanviljelijätaustalla yliopistoon. Eli käytännössä suurin osa niistä, joilla oli kykyjä meni sinne jo silloin, suurin osa aika kehnoista ja köyhistä oloista. Ne jotka ei mennyt, oli niitä joilla ei lukupää riittänyt. Ja kyllähän se lukupää/älykkyys periytyy ja toki myös ne koulutetut vanhemmat osaa sitten tukea lapsiaan paremmin, ja lapset myös ottaa vanhemmistaan esimerkkiä. Tietenkin on poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen näin!

Todella paljon poikkeuksia. Kouluun oli helppo päästä, mutta siihen tarvittiin rahaa ja perheen kannustusta. Ainakin maalla. Ja jonkun piti hoitaa suvun maatalo. Näin ainakin vielä 60-luvulla. 50-luvullahan oli monessa kylässä vielä kiertokoulu, silloin joskus kun opettaja pääsi paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Kohta me päästään hyvinvointivaltiokeskusteluun ja siihen, kuka sen kustantaa.

Ja niin menee hyvä ketju pilalle.    Tämä oli aluksi ihan parasta pitkästä aikaa. Lukiessa oli tosi hauskaa ja terveellistäkin monille kun sai nauraa itselleen.

Sitten tulee aina jankuttajia, jotka vaihtavat puheen aiheen aina tähän oman typerän ideologiansa mukaiseen jankkaamiseen ja lässytykseen.    Niin vähäjärkistä porukkaa, etteivät ymmärrä, ettei se kuulu tähän ketjuun.   Varastavat muiden ketjun.   Tehköön oman ketjunsa, jossa sitten voivat jankuttaa toisilleen ja vahvistaa omia enakkoluulojaan ja asenteitaan.

Sorry, mutta todella ottaa päähän nykyään tämä ketjujen varasteleminen omiin tarkoituksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalainen sosiologi, Pierre Bourdieu, kehitti dinstinction-teorian, jonka mukaan eri luokat haluavat tehdä pesäeroa muihin.

Keskiluokka on lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa huomattavasti kunnianhimoisempaa kuin alemmat luokat.

Lapsille hankitaan kehittävämpiä harratuksia ja kannustetaan akateemiseen opiskeluun. Ystäväpiirin valintaan osallistuvat myös vanhemmat.

Aikanaan keskiluokka piti Mozartin 40. sinfoniasta, mutta kun alemmat sosiaaliluokatkin ihastuivat kyseiseen "tsipaleeseen" ja tekivät siitä jopa iskelmäversioita, siitä tuli "junttia" ja keskiluokka alkoi kuunnella esim. Debussya.

Suomessa yläluokka arvosti Ferdinand von Wrightin "Taistelevat Metsot"-maalausta, kunnes alemmat luokat ihastuivat tauluun ja sitä nähtiin joka tuvassa kanavatöinä ja julisteina. Kun alemmat luokat omivat sen, joutui keskiluokka hylkäämään teoksen.

Nykyään, kun keskiluokan on vaikea erottautua massasta esim. pukeutumisen ja muun materian suhteen, kun työväenluokka tienaa usein jopa enemmän, he eroittautuvat ideologisesti. Eli kaiken maailman "maailmanparannus", liittyen se sitten ilmastonmuutokseen tai wokeen.

Tässäkin näkyy tietynlainen narsismi. Erottaudutaan paitsi ideologisesti "persujunteista", niin myös ihon pigmentin avulla nostetaan itsemme "etuoikeutetuiksi valkoisiksi" ohi "rodullistettujen".

Kun kuulen av:lla nimen Bourdieu, poistan pistoolistani varmistimen. Tuo on teoriaa, joka ei todista oikeaksi kaikenlaista mutuilua.

 

Tutustupa aluksi vaikka tilastoihin siitä, millaisilla keskimääräisillä perhetaustoilla ihmiset pääsevät yliopistoihin. 

Yliopistoon haluaminen, sinne pääseminen ja siellä suoriutuminen korreloi vahvasti myös ihan geneettisten ominaisuuksien kanssa. Siksi aidosti tasa-arvoiset mahdollisuudet ajan myötä kasvattavat koulutuksen periytyvyyttä, eivät vähennä sitä. Jos juristiksi on ohjautunut jo 1990-luvulla se parhaiten oikikseen soveltuva aines riippumatta taustoista, näemme nyt kun heidän lapsensa ovat opeskeluiässä, että entistä useampi juristin lapsi pääsee oikikseen. Tämä ei kerro eriarvoisuudesta, jos 1990-luvulla taustat olivat monipuolisempia kuin nykyään.

Se on kyllä totta. Minun vanhempieni ikäluokassa 60-70-80-luvuilla oli vielä suht yleistä mennä duunari/maanviljelijätaustalla yliopistoon. Eli käytännössä suurin osa niistä, joilla oli kykyjä meni sinne jo silloin, suurin osa aika kehnoista ja köyhistä oloista. Ne jotka ei mennyt, oli niitä joilla ei lukupää riittänyt. Ja kyllähän se lukupää/älykkyys periytyy ja toki myös ne koulutetut vanhemmat osaa sitten tukea lapsiaan paremmin, ja lapset myös ottaa vanhemmistaan esimerkkiä. Tietenkin on poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen näin!

Todella paljon poikkeuksia. Kouluun oli helppo päästä, mutta siihen tarvittiin rahaa ja perheen kannustusta. Ainakin maalla. Ja jonkun piti hoitaa suvun maatalo. Näin ainakin vielä 60-luvulla. 50-luvullahan oli monessa kylässä vielä kiertokoulu, silloin joskus kun opettaja pääsi paikalle.

Juu, minun sivussa ja tuttavapiirissä vaan on pilvin pimein näitä. Esim omat vanhemmat molemmat maalta, varsinkin isä tosi köyhistä oloista. Suvun maatilaa ei jäänyt hoitamaan kukaan, kaikki lapset lähti opiskelemaan. Mutta toki heitä kannustettiin, mummo oli pakottanut kaikki lukioon, varmaan siksi kun ei itselleen ollut mahdollista opiskella aikanaan vaikka päätä ja halua olisi ollut. Samantyyppisiä tarinoita on lähes kaikilla korkeakoulutetuilla täällä maaseudulla, harvassa on ne monien sukupolvien akateemiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta me päästään hyvinvointivaltiokeskusteluun ja siihen, kuka sen kustantaa.

Ja niin menee hyvä ketju pilalle.    Tämä oli aluksi ihan parasta pitkästä aikaa. Lukiessa oli tosi hauskaa ja terveellistäkin monille kun sai nauraa itselleen.

Sitten tulee aina jankuttajia, jotka vaihtavat puheen aiheen aina tähän oman typerän ideologiansa mukaiseen jankkaamiseen ja lässytykseen.    Niin vähäjärkistä porukkaa, etteivät ymmärrä, ettei se kuulu tähän ketjuun.   Varastavat muiden ketjun.   Tehköön oman ketjunsa, jossa sitten voivat jankuttaa toisilleen ja vahvistaa omia ennakkoluulojaan ja asenteitaan.

Sorry, mutta todella ottaa päähän nykyään tämä ketjujen varasteleminen omiin tarkoituksiin.

Tällainen ketju antaa mahdollisuuden edes jonkinmoiselle älylliselle keskustelulle. Siksi siihen tartutaan. Lokki ja Gucci-intoilevat materiaa ihailevat ja aivojansa haasteilta suojelevat "keskiluokkaiset" pitävät ketjua pinnalla ja me kommensaalit tuota hyödynnämme omaan huvitukseemme, sori siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuukausitulot päälle 5200e/kk, miehellä 6500e/kk, osakkeista, toiminimestä ja pienestä yrityksestä vielä vaihtelevia summia päälle.

Oma kerrostalokoti n. 85 neliötä hyvällä alueella, kaikki tavara kodissa käytettyä, ei mitään heräteostoksia, lasten vaatteet siirtyvät esikoiselta kuopukselle, ei autoa, ei vapaa-ajan asuntoa, minulla ei ole yhden ensimmäistä käsilaukkua vaan seitsemän vuotta vanha, laadukkaaksi todettu reppu.

Harrastukset kalliita, lapset käyvät koulua englanniksi ja jokainen lapsi lukee kahta muutakin vierasta kieltä, ruokalasku kuukaudessa 1200 -1500e + wolt-tilaukset, ulkomaanreissuihin paloi rahaa tuhansia euroja vuodessa ennen koronaa. Emme koe olevamme oikein mitään luokkaa. Ulkonäön perusteella joku varmasti luulee köyhäksi, mutta sepä onkin hienoa kun ei kiinnosta mitä muut ajattelee. Naapurin rouva joskus tuijottaa, kun saavun pyörällä töistä kotiin rapaisena sadevaatteissa. Statussymbolit ovat luusereille.

Saanko kysyä paria asiaa: montako lasta teillä on, ja minkä ikäisiä he ovat? Tuo ruokalasku on meinaan aika hulppea ja vielö wolttailut päälle! Onko päivittäisellä ruokalistallanne mädätettyä valasta tms. todella kalliita herkkuja vai mihin tuo kaikki menee? Valmistatteko itse ruokanne? Englanninkielisestä koulusta, ja kaksi vierasta kieltä päälle...onko tälle jokin erityissyy? Englanninkielinen puoliso tai sukua, tms.? Ovatko lapsenne todettu kielellisesti erityisen lahjakkaiksi vai mistä innostus moiseen kielikylpyyn. Kuvauksesi oli hauska lukea sillä siinä yhdistyi ihanasti erottautuminen ”rahvaanomaisilla” statussymboleilla snobbailevista ja samalla hienovarainen snobbailu sinun arvostamillasi asioilla, jotka voidaan katsoa aivan vastaavanlaisiksi statussymboleiksi.

Kolme lasta, kaikki teinejä tai lähes teinejä. Ruokalasku on todella hulppea, koska pakottava, kallis erityisruokavalio ja harrastamme kokkaamista. Emme edes heitä ruokaa hukkaan, kaikki syödään. Osittain kallis lasku selittyy myös sillä, että kokaamme joillekin ystäville, kun pyydämme kylään. Eineksiin tai säilykkeisiin meistä ei koske kukaan, paitsi oliiveihin. Joskus ruokalasku on alle 1000e, mutta harvemmin. Tuoreet vihannekset, laadukkaat hedelmät ja merenelävät eivät ole halpoja. Olemme tuoretiskin suurkuluttajia. Emme syö punaista lihaa, vaan nimenomaan kalaa ja äyriäisiä. Meille laatu on määrää oleellisempi myös herkuissa. Suklaan on oltava kunnon suklaata ja mehut ovat tuorepuristettuja, vaikka yleensä janojuomana on vesi.

Lapset osaavat englantia kuin äidinkieltä, koska aloittivat koulunsa englanninkielisessä maassa. Lisänä on ranskaa, saksaa, venäjää, kiinaa ja espanjaa koska matkustelusta lapsille on jäänyt positiivinen kuva kielten oppimisesta ja he ovat uteliaita kielten suhteen. Keskimmäinen lapsi haluaisi opiskella myös japania, mutta siihen ei ole toistaiseksi aikaa eikä sitä tarjota peruskoulussa. Ei kai tämä erityislahjakkuutta vaadi, jos motivaatio on kohdallaan?

Meitä ei sinänsä kiinnosta sekään, kokeeko joku meidän syömiset ja kielitaidon snobbailuna ja statussymboleina, koska se ei ole ensisijainen syy miksi näin teemme. Aika harva ystävistämme edes tietää, mitä päivittäin syömme tai että lapsiamme kiinnostaa kielet. 

Jääkö lapsilla aikaa valmistautua pitkän matikan ja fysiikan opintoihin? Kuitenkin paljon hyödyllisempää kuin kolme vierasta kieltä.

Asia koskee vasta esikoista, mutta kyllä riittää ja menestyy matikassa, fysiikassa ja kemiassa hyvin. Haluaa lääkäriksi, kielet ovat lähinnä harrastus. Oletko kade? Mutta jos proletaaria lohduttaa, niin teinillä ei jää riittävästi aikaa huilun soitolle, eikä hän ole siinä kovin hyvä. Hän on myös hieman kömpelö, eikä menestynyt telinevoimistelussa, joten lopetti harrastuksen.

Me kuulumme työläisiin, ja meillä on hyvin asiat. Auto vaihdetaan muutaman vuoden välein uuteen (nyt Nissan Armada, melko uusi), asunto Suomessa ja ulkomailla. Syödään parasta mitä rahalla saa, mutta ei ylensyödä, eikä osteta ruokaa kärrykaupalla. Hyvät eläkesäästöt. Ei kalliita harrastuksia, sopivia vaatteita ostetaan merkkiin katsomatta. Eniten rahaa kuluu lomilla matkustamiseen.

Duunariperheestä kotoisin, yliopisto käyty, tuloja enemmän kuin kokoomuskaan kehtaa sanoa keskiluokkaiseksi. Viisikymppisenä voisi vaikka jäädä eläkkeelle sijoitusomaisuuden turvin.

Millä mittarilla kuuluu keskiluokkaan? Meillä vanhempien yhteenlasketut tulot on 100 000e vuodessa, joten ollaanko keskitulosia vai köyhiä. Kyllä näin hoitovapaalla ollessa melko köyhältä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalainen sosiologi, Pierre Bourdieu, kehitti dinstinction-teorian, jonka mukaan eri luokat haluavat tehdä pesäeroa muihin.

Keskiluokka on lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa huomattavasti kunnianhimoisempaa kuin alemmat luokat.

Lapsille hankitaan kehittävämpiä harratuksia ja kannustetaan akateemiseen opiskeluun. Ystäväpiirin valintaan osallistuvat myös vanhemmat.

Aikanaan keskiluokka piti Mozartin 40. sinfoniasta, mutta kun alemmat sosiaaliluokatkin ihastuivat kyseiseen "tsipaleeseen" ja tekivät siitä jopa iskelmäversioita, siitä tuli "junttia" ja keskiluokka alkoi kuunnella esim. Debussya.

Suomessa yläluokka arvosti Ferdinand von Wrightin "Taistelevat Metsot"-maalausta, kunnes alemmat luokat ihastuivat tauluun ja sitä nähtiin joka tuvassa kanavatöinä ja julisteina. Kun alemmat luokat omivat sen, joutui keskiluokka hylkäämään teoksen.

Nykyään, kun keskiluokan on vaikea erottautua massasta esim. pukeutumisen ja muun materian suhteen, kun työväenluokka tienaa usein jopa enemmän, he eroittautuvat ideologisesti. Eli kaiken maailman "maailmanparannus", liittyen se sitten ilmastonmuutokseen tai wokeen.

Tässäkin näkyy tietynlainen narsismi. Erottaudutaan paitsi ideologisesti "persujunteista", niin myös ihon pigmentin avulla nostetaan itsemme "etuoikeutetuiksi valkoisiksi" ohi "rodullistettujen".

Kun kuulen av:lla nimen Bourdieu, poistan pistoolistani varmistimen. Tuo on teoriaa, joka ei todista oikeaksi kaikenlaista mutuilua.

 

Tutustupa aluksi vaikka tilastoihin siitä, millaisilla keskimääräisillä perhetaustoilla ihmiset pääsevät yliopistoihin. 

Yliopistoon haluaminen, sinne pääseminen ja siellä suoriutuminen korreloi vahvasti myös ihan geneettisten ominaisuuksien kanssa. Siksi aidosti tasa-arvoiset mahdollisuudet ajan myötä kasvattavat koulutuksen periytyvyyttä, eivät vähennä sitä. Jos juristiksi on ohjautunut jo 1990-luvulla se parhaiten oikikseen soveltuva aines riippumatta taustoista, näemme nyt kun heidän lapsensa ovat opeskeluiässä, että entistä useampi juristin lapsi pääsee oikikseen. Tämä ei kerro eriarvoisuudesta, jos 1990-luvulla taustat olivat monipuolisempia kuin nykyään.

"Siksi aidosti tasa-arvoiset mahdollisuudet ajan myötä kasvattavat koulutuksen periytyvyyttä, eivät vähennä sitä."

Miten niin kasvattavat? Tuo logiikkasi jää minulle hämäräksi.

Rautalangasta: juristit pariutuvat keskenään ja heidän lapsistaan tulee juristeja. Vain positiivinen syrjintä, esim. kiintiöt tai alemmat pisterajat korkeakouluihin tietyille väestöryhmille ehkäisevät tätä koulutuksen periytyvyyttä. Ja tällöin ei puhuta enää tasa-arvoisista mahdollisuuksista. Ymmärsitkö logiikan?

Nyt ymmärrän. Viittasit siis aidolla tasa-arvoisuudella vain siihen, että ei ole positiivista diskriminaatiota. Niinkuin joku aiemmin kirjoittikin, tämä on hieman outo logiikka. Ikään kuin positiivinen diskriminaatio olisi ainoa tai merkittävin epätasa-arvon muoto. Jos tasa-arvo lisääntyy siitä tavallisemmasta epätasa-arvon muodosta (joka ei ole positiivinen diskriminaatio) tasa-arvoisempaan suuntaan, niin tuskin silloin kotitaustan merkitys yliopistoon pääsemisessä vähenee. Ei mikään empiria viittaa sellaiseen. 

Näytät myös väittävän, että älykkyyserot ja älyn tuottamat edut ja luokkien olemassa olo sulkisivat toisensa pois. Millä perusteella? Minusta ne vain vahvistavat toisiaan. 

Lisäksi: silloin, jos tarvitaan positiivista diskriminaatiota yliopistoon pyrittäessä vaikkapa siksi että joku kansanosa on heikommassa asemassa, ollaan jo todella myöhässä. Vinoumaa olisi pitänyt korjata jo kauan ennen kun ollaan yliopistoiässä. 

Vierailija kirjoitti:

Materialla päteminen > pikemmin nousukkuus (ei keskiluokkaisuus)

Sosiaalinen erottuvuus > näkyy seuraavissa: koulutus, maku, elämäntavat (ei tekemistä yhteiskuntaluokan kanssa)

Ja elämänkokemus tuo tähän lisämausteensa päälle. Sellainen fiilis, että tämä luokkakysymys on erityisen tärkeää nuorille aikuisille.

Lisäksi se näyttää olevan tärkeää omaa asemaansa etsiville toimittajille sekä Katriina Järviselle ja Laura Kolbelle.

Mua huvittaa tuo kaksikko. Toinen istuu tärkeän näköisenä pöydän ääressä ja on ’yläluokkaa’, kun on toimittajan tytär. Toinen on sitten sovitusti ’nyt vähän parempiin piireihin noussut’ alaluokan kersa. Nämä varmaan keskustelevat keskenään: ’niin kun mä olen yläluokkaa ja sä oot vaan tuollainen surkea alaluokkainen, olet kuitenkin päässyt naimisiin vähän parempiin piireihin..’

Uskomatonta ja huvittavaa.[/quote

Minusta se Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa on kiinnostava kirja. Ja se, että Järvinen on tullut yliopistoon sellaisista lähtökohdista, joista sinne ei yleensä tulla, on kyllä ihan fakta, ei vain jotain mistä he ovat "sopineet".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalainen sosiologi, Pierre Bourdieu, kehitti dinstinction-teorian, jonka mukaan eri luokat haluavat tehdä pesäeroa muihin.

Keskiluokka on lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa huomattavasti kunnianhimoisempaa kuin alemmat luokat.

Lapsille hankitaan kehittävämpiä harratuksia ja kannustetaan akateemiseen opiskeluun. Ystäväpiirin valintaan osallistuvat myös vanhemmat.

Aikanaan keskiluokka piti Mozartin 40. sinfoniasta, mutta kun alemmat sosiaaliluokatkin ihastuivat kyseiseen "tsipaleeseen" ja tekivät siitä jopa iskelmäversioita, siitä tuli "junttia" ja keskiluokka alkoi kuunnella esim. Debussya.

Suomessa yläluokka arvosti Ferdinand von Wrightin "Taistelevat Metsot"-maalausta, kunnes alemmat luokat ihastuivat tauluun ja sitä nähtiin joka tuvassa kanavatöinä ja julisteina. Kun alemmat luokat omivat sen, joutui keskiluokka hylkäämään teoksen.

Nykyään, kun keskiluokan on vaikea erottautua massasta esim. pukeutumisen ja muun materian suhteen, kun työväenluokka tienaa usein jopa enemmän, he eroittautuvat ideologisesti. Eli kaiken maailman "maailmanparannus", liittyen se sitten ilmastonmuutokseen tai wokeen.

Tässäkin näkyy tietynlainen narsismi. Erottaudutaan paitsi ideologisesti "persujunteista", niin myös ihon pigmentin avulla nostetaan itsemme "etuoikeutetuiksi valkoisiksi" ohi "rodullistettujen".

Kun kuulen av:lla nimen Bourdieu, poistan pistoolistani varmistimen. Tuo on teoriaa, joka ei todista oikeaksi kaikenlaista mutuilua.

 

Tutustupa aluksi vaikka tilastoihin siitä, millaisilla keskimääräisillä perhetaustoilla ihmiset pääsevät yliopistoihin. 

Yliopistoon haluaminen, sinne pääseminen ja siellä suoriutuminen korreloi vahvasti myös ihan geneettisten ominaisuuksien kanssa. Siksi aidosti tasa-arvoiset mahdollisuudet ajan myötä kasvattavat koulutuksen periytyvyyttä, eivät vähennä sitä. Jos juristiksi on ohjautunut jo 1990-luvulla se parhaiten oikikseen soveltuva aines riippumatta taustoista, näemme nyt kun heidän lapsensa ovat opeskeluiässä, että entistä useampi juristin lapsi pääsee oikikseen. Tämä ei kerro eriarvoisuudesta, jos 1990-luvulla taustat olivat monipuolisempia kuin nykyään.

Tämä onkin vasemmalle kallellaan olevien köyhyys, eriarvoisuus ym. syrjäytyneisyystutkijoiden sokea piste. Että älykkyyskin periytyy, ja suht. tasavertainen älykkyys on yksi tärkeimpiä parinvalintakriteereitä. Tottakai se näkyy ylisukupolvisessa koulumenestyksessä ja korkeakoulutusta vaadittaviin ammatteihin hakeutumisessa. Se että ihmisten eriarvoinen asema yhteiskunnassa johtuisi hyvää suoriutumista palkitsevasta sosiaalisesta hierarkiasta ja että huipulle päästään pitkälti kykyjen avulla on kestämätön ajatus monelle rakenteellista syrjintää ensimmäisenä ympärillään näkevälle.

Älykkyys vaikuttaa näihin asioihin, se on selvä. Vaikuttaako se yksinään? Ei.