Vainkeskiluokkajutut! Kerätään tähän ketjuun statussymboleita
Kommentit (2011)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuoksuyliherkkyys
Ei ikinä lomaa paitsi joulu, hiihto, pääsiäis, helatorstai, vappu, ylppäri, synttäri, juhannus, koulunalku, syysloma, pikkujoulu ja uusivuosilomat.
Lapsen kallis harrastus
HH-takkiMyös kansallispukuhenkilöt käyttävät nykyään paljon näitä takkeja.
Mistä tämä HH-takkikammo? Meillä niitä perheestä löytyy, kun Prisman alerekistä ostettu.
Aatun tervehdys -takki
Halpa Hallin mainostakki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Helsingissä mitään luokkarajoja ollut 70-80 luvulla.
Kaikki me käytiin samaa peruskoulua ja leikittiin keskenämme.
Enkä ole mitään luokkia havainnut myöhemminkään paitsi suomenruotsalaiset. Ne on aina olleet ihan oma porukkansa.Osa ”suomenruotsalaisista” on täysin suomalaisia. Ruotsalainen nimi ei tee ruotsalaista. Osa on kielenvaihtajia, ja niitä on Suomessa itseasiassa paljon. ”Hieno” ruotsalainen sukunimi on tullut sotilasarvon myötä.
Kaikki suomenruotsalaiset on suomalaisia. Heidän äidinkielensä vain sattuu olemaan ruotsi. Käsittämätöntä et tämäkin pitää vielä vääntää rautalangasta vuonna 2021.
Geenitestissä esim itselläni 60%skandi ja 40%suomalainen. Isän puolen suvun juuret ruotsissa, mutta avioiduttu usein suomalaisten kanssa
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan suomalainen kulttuuri ja hengenmaisema on suurelta osin suomenruotsalaista alkuperää ja heidän ansiotaan, vai kuinka monta Möttöstä ja Virtasta löytyy Suomen historian merkkihenkilöden joukosta? Suomenruotsalaiset fennomaanit loivat pohjan nykysuomen hengelle, toimivat kulttuurin kokoajina ja yhdistäjinä sekä yleiskielen luojina.
Suomessa on Möttösiä ja Virtasia siksi, kun 1900-luvun alussa oli nimien suomalaistamis buumi. Oma sukuni on lähtöisin Tukholman pohjoispuolelta, mutta isäni isoisä vaihtoi nimensä juurikin miksikä muuksi kuin Virtaseksi.
Kati, Minna ja Päivi osallistuvat yhdessä ystävänsä Hennan syntymäpäiville. Hennan syntymäpäiville on kutsuttu myös Mari.
Katilla on kaksi lasta ja juuri mitään puhumaton mies, Petteri. Kati on hiljattain valmistunut Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta ja on parhaillaan äitiyslomalla. Katilla ei ole ollenkaan omia harrastuksia ja hänestä tuntuu toistuvasti raskaalta hoitaa lapsia. Katin mies tekee kaikki kotityöt.
Minna on kasvatustieteiden maisteri, yhden lapsen äiti, hiljattain eronnut, mutta jo uudessa suhteessa Antin kanssa. Antti on eronnut kolmen lapsen isä, jolla on menestyvä it-alan yritys. Minna voi viipyä kutsuilla vain tunnin verran, koska Antti on työmatkalla ja Antin lapset tulevat viikonlopuksi hoitoon, koska on isäviikonloppu. Minna on pukeutunut Marimekon Unikko-kankaasta itseommeltuun mekkoon ja suostuu juomaan yhden lasillisen skumppaa vaikka ei yleensä juo lainkaan alkoholia.
Päivi on heistä kaikkein nuorin ja mennyt juuri naimisiin. Päivi on tavannut miehensä Markon perhetuttujen kautta. He molemmat ovat yrittäjiä. Päivi on kutsunut naisista kaikki muut paitsi Marin veneilemään kesällä Markon vanhempien omistamalle mökille. Päivi antaa syntymäpäivälahjaksi Hennalle lahjakortin Iittalan myymälään sekä kuohuviiniä. Päivin hiukset näyttävät vasta raidoitetuilta ja kiiltäviltä.
Mari on vasta eronnut kolmen lapsen yksinhuoltaja äiti, joka työskentelee journalistina. Hän on erotessaan saanut muhkean siivun ex-miehensä Ollin omaisuudesta. Mari on naisista ainoa, joka vetää illan aikana kännit. Marilla on päällään pikkumusta ja hän näyttää upealta. Mari on lämmin ja empaattinen ihminen, joka on kova kiroilemaan. Jokaisen skumppalasin välissä Mari kaivaa Chanelin laukustaan lisää punaa huulilleen. Mari voi suositella Diorin huulikiiltoja jokaiselle.
Henna on kauppatieteiden maisteri. Hennalla ei ole lapsia. Henna seurustelee Katin miehen Petterin kanssa. Hennan harrastuksiin kuuluu pilates, kuntonyrkkeily ja viinit. Henna meikkaa päivittäin ja pukeutuu kalliisiin merkkivaatteisiin. Henna juo salaa enemmän alkoholia kuin mitä myöntää.
Kun taloudellinen tilanne on rajoitettu, perustellaan hankintoja tai niiden hankkimatta jättämistä ekologisuudella.
Kierrätetään kaikki lastenvaatteet kirpputoriryhmässä. Vain merkkituotteet kelpaavat kuten molo, Pop ja Reima. Omien lasten käyttämät vaatteet myydään eteenpäin kalliilla hinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Kun taloudellinen tilanne on rajoitettu, perustellaan hankintoja tai niiden hankkimatta jättämistä ekologisuudella.
Ei välttämättä noinkaan. Ainakin itse olen koko aikuiselämäni ostanut hyvin harkiten vain tarvitsemani, ja ne ostokset on yritetty tehdä pitkäkäyttöisyyden näkökulmasta. Vaikka tulotasoltani olen 3 x keskipalkan yläpuolella. Onni ei tule krääsästä - eikä statusmerkeistäkään.
"Lastenvaateharrastus". Jokaisen merkin droppien odottaminen kuin kuuta nousevaa ja jälleen uuden frillamekon ja tupsupipon esittely kaikkien # kera. (Disclaimer: voi hyvin olla että tekisin tätä itsekin :D )
Mutta kertokaapa keskiluokkaiselle sopiva laukkumerkki jos haluaa kivan käsilaukun? Globe Hope on hipeille, LV kaikissa kuoseissaan ruma ja Guess laadutonta roskaa. Tähän loppui laukkutietämys.
Vierailija kirjoitti:
"Lastenvaateharrastus". Jokaisen merkin droppien odottaminen kuin kuuta nousevaa ja jälleen uuden frillamekon ja tupsupipon esittely kaikkien # kera. (Disclaimer: voi hyvin olla että tekisin tätä itsekin :D )
Mutta kertokaapa keskiluokkaiselle sopiva laukkumerkki jos haluaa kivan käsilaukun? Globe Hope on hipeille, LV kaikissa kuoseissaan ruma ja Guess laadutonta roskaa. Tähän loppui laukkutietämys.
Entä jos menisit (netti)kauppaan ja katsoisit hyllystä silmää miellyttävän ja käyttötarkoitukseen sopivan laukun. Ostaisit sen jos hinta on sinulle sopiva. Miksi sinun tarvitsee miettiä merkkiä ensin? Ostatko laukun itsellesi vai ystävien ihailtavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Helsingissä mitään luokkarajoja ollut 70-80 luvulla.
Kaikki me käytiin samaa peruskoulua ja leikittiin keskenämme.
Enkä ole mitään luokkia havainnut myöhemminkään paitsi suomenruotsalaiset. Ne on aina olleet ihan oma porukkansa.Luokkaan kuuluminen on fakta johon kuului alunperin ammatin ja (osittain) palkan perusteella.
80-luvullakin oli lääkäreitä ja hitsaajia. He eivät ole koskaan kuuluneet samaan luokkaan. Ei, vaikka heidän lapsensa kävisivät samaa koulua.
Silloin ei juuri puhuttu yhteiskuntaluokista, se oli vanhanaikaista.
Oli eri tuloluokkia joita pyrittiin tasoittamaan.Se, että asiasta vaietaan ei tarkoita ettei sitä ole olemassa.
Asut pääkaupunkiseudulla? Olet omistanut elämäsi luokkien tunnistamiseen, haistat ihmisen luokan silmät kiinnikin? Täällä palstalla ollut useita käsittämättömiä ketjuja joissa pohditaan luokkiin kuulumisia, kaivetaan esille pieniä eroja ja suljetaan silmät suomalaisen yhteiskunnan yhä voimakkaalta yhtenäiskulttuurilta. Mistä maailmassa löydät vähemmän luokkajakoisen yhteiskunnan?
Nykyajan velanottomahdollisuus on mahdollistanut monelle heikkopalkkaisellekin mahdollisuuden ostella näitä statussymboleja. Se ei silti muuta sitä, että suuriakin tuloeroja on Suomessakin.
Tietenkin moni korkeakoulun käynyt kokee, että sillä tutkinnolla ollaan suoraan keskiluokassa. Mutta keskiluokkaisuus vaatii ennen kaikkea rahaa. Ei niinkään paperilappua. Ihan kuten yläluokka vaatii todella paljon rahaa. Kahdella yliopistotutkinnolla ja tohtorin hatulla ei olla yläluokassa, jos rahat eivät riitä edes auton ostamiseen. Kuten yksi akateeminen tutkinto ei riitä keskiluokkaan, jos ei koskaan ole tienannut yli 1600€ kuussa. Koulutettua, sivistyneitä ja upeita ihmisiä he kaikki voivat olla, mutta lopulta kuitenkin raha ratkaisee.
Joten sanoisin, että Suomessa on kolme ryhmää, vähävaraiset, he joilla on rahaa jolla ostaa ja he joilla rahaa on niin, ettei tarvitse liiemmin sitä ajatella, paitsi sijoitusmielessä. Suomessa ehkä suurin ryhmä on keskiryhmä, muualla ehkä se alin. Jokaisessa maassa löytyy kaikkia kolmea ryhmää
Huvittavaa lokerointia. Sukujuuria ja piirejä ei rahalla saa. Olen vanhan tehdas - sekä kulttuurisuvun vesa. Kauniita perintöhuonekaluja ja tauluja mutta toistaiseksi muuten "varaton". Edesmenneen isäni vaimo pitkittänyt ulkomailla perinnönjakoa ja onnistunut sen maan laeilla erinomaisesti. Saan osuuteni vasta vaimon kuollessa vaikka hänellä ei omaisuuden kertymiseen osaa eikä arpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Helsingissä mitään luokkarajoja ollut 70-80 luvulla.
Kaikki me käytiin samaa peruskoulua ja leikittiin keskenämme.
Enkä ole mitään luokkia havainnut myöhemminkään paitsi suomenruotsalaiset. Ne on aina olleet ihan oma porukkansa.Luokkaan kuuluminen on fakta johon kuului alunperin ammatin ja (osittain) palkan perusteella.
80-luvullakin oli lääkäreitä ja hitsaajia. He eivät ole koskaan kuuluneet samaan luokkaan. Ei, vaikka heidän lapsensa kävisivät samaa koulua.
Silloin ei juuri puhuttu yhteiskuntaluokista, se oli vanhanaikaista.
Oli eri tuloluokkia joita pyrittiin tasoittamaan.Se, että asiasta vaietaan ei tarkoita ettei sitä ole olemassa.
Asut pääkaupunkiseudulla? Olet omistanut elämäsi luokkien tunnistamiseen, haistat ihmisen luokan silmät kiinnikin? Täällä palstalla ollut useita käsittämättömiä ketjuja joissa pohditaan luokkiin kuulumisia, kaivetaan esille pieniä eroja ja suljetaan silmät suomalaisen yhteiskunnan yhä voimakkaalta yhtenäiskulttuurilta. Mistä maailmassa löydät vähemmän luokkajakoisen yhteiskunnan?
Suomi voi olla yksi vähiten luokkajakoinen maa maailmassa. Mutta Suomessakin esiintyy luokkajakoa. Onneksi Suomessa luokat eivät ole tiukkoja lokeroita joiden välillä ei voi liikkua, kuten monessa muussa maassa. Koulutus on avoin ja ilmaista kaikille.
Vierailija kirjoitti:
"Lastenvaateharrastus". Jokaisen merkin droppien odottaminen kuin kuuta nousevaa ja jälleen uuden frillamekon ja tupsupipon esittely kaikkien # kera. (Disclaimer: voi hyvin olla että tekisin tätä itsekin :D )
Mutta kertokaapa keskiluokkaiselle sopiva laukkumerkki jos haluaa kivan käsilaukun? Globe Hope on hipeille, LV kaikissa kuoseissaan ruma ja Guess laadutonta roskaa. Tähän loppui laukkutietämys.
Keskiluokan käsilaukuksi voisi sopia Marimekko, Lumi tai Hullareilta hankittu tarjous Tommy Hilfiger.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Helsingissä mitään luokkarajoja ollut 70-80 luvulla.
Kaikki me käytiin samaa peruskoulua ja leikittiin keskenämme.
Enkä ole mitään luokkia havainnut myöhemminkään paitsi suomenruotsalaiset. Ne on aina olleet ihan oma porukkansa.Luokkaan kuuluminen on fakta johon kuului alunperin ammatin ja (osittain) palkan perusteella.
80-luvullakin oli lääkäreitä ja hitsaajia. He eivät ole koskaan kuuluneet samaan luokkaan. Ei, vaikka heidän lapsensa kävisivät samaa koulua.
Silloin ei juuri puhuttu yhteiskuntaluokista, se oli vanhanaikaista.
Oli eri tuloluokkia joita pyrittiin tasoittamaan.Se, että asiasta vaietaan ei tarkoita ettei sitä ole olemassa.
Asut pääkaupunkiseudulla? Olet omistanut elämäsi luokkien tunnistamiseen, haistat ihmisen luokan silmät kiinnikin? Täällä palstalla ollut useita käsittämättömiä ketjuja joissa pohditaan luokkiin kuulumisia, kaivetaan esille pieniä eroja ja suljetaan silmät suomalaisen yhteiskunnan yhä voimakkaalta yhtenäiskulttuurilta. Mistä maailmassa löydät vähemmän luokkajakoisen yhteiskunnan?
Nykyajan velanottomahdollisuus on mahdollistanut monelle heikkopalkkaisellekin mahdollisuuden ostella näitä statussymboleja. Se ei silti muuta sitä, että suuriakin tuloeroja on Suomessakin.
Tietenkin moni korkeakoulun käynyt kokee, että sillä tutkinnolla ollaan suoraan keskiluokassa. Mutta keskiluokkaisuus vaatii ennen kaikkea rahaa. Ei niinkään paperilappua. Ihan kuten yläluokka vaatii todella paljon rahaa. Kahdella yliopistotutkinnolla ja tohtorin hatulla ei olla yläluokassa, jos rahat eivät riitä edes auton ostamiseen. Kuten yksi akateeminen tutkinto ei riitä keskiluokkaan, jos ei koskaan ole tienannut yli 1600€ kuussa. Koulutettua, sivistyneitä ja upeita ihmisiä he kaikki voivat olla, mutta lopulta kuitenkin raha ratkaisee.
Joten sanoisin, että Suomessa on kolme ryhmää, vähävaraiset, he joilla on rahaa jolla ostaa ja he joilla rahaa on niin, ettei tarvitse liiemmin sitä ajatella, paitsi sijoitusmielessä. Suomessa ehkä suurin ryhmä on keskiryhmä, muualla ehkä se alin. Jokaisessa maassa löytyy kaikkia kolmea ryhmää
No tässä kommentissa ollaan jo enemmän jalat maassa. Ilman muuta on tuloeroja - tosin progressiivinen verotus tasaa tuota varsin tehokkaasti. Hyvin vähävaraiset, joilla osa toimeentulosta tulee tulonsiirtona muilta, se "keskiluokka", joka pärjää omillaan ja hankkii keskiarvoisesti ja hieman enemmän , ja se "hyvintoimeentulevien luokka", n 10% palkansaajista jotka maksavat 70% ansiotuloveroista (mutta kokonaisveroihin osallistuu laajasti muukin väki ALVien jne kautta). Tuossa luokituksessa ei paljoakaan tekemistä vanhakantaisen luokkajaon kanssa, pikemminkin ihminen voi vaihtaa sujuvasti luokkaa elämänsä aikana opiskelijan vähävaraisesta keski- tai hyvintoimeentulevien "luokkaan"
Vierailija kirjoitti:
"Lastenvaateharrastus". Jokaisen merkin droppien odottaminen kuin kuuta nousevaa ja jälleen uuden frillamekon ja tupsupipon esittely kaikkien # kera. (Disclaimer: voi hyvin olla että tekisin tätä itsekin :D )
Mutta kertokaapa keskiluokkaiselle sopiva laukkumerkki jos haluaa kivan käsilaukun? Globe Hope on hipeille, LV kaikissa kuoseissaan ruma ja Guess laadutonta roskaa. Tähän loppui laukkutietämys.
Mulberry, Saint Laurent (ne joissa logo on kirjoitettu kokonaan pienellä), Chloe, Prada, Burberry on noussut takaisin keskiluokkaan. Chanel ja Dior juhliin.
Hermes ja Bottega Veneta, mutta hintatasoltaan usein vain haaveita.
Anteeksi ohis, mutta miksi moni tähän ketjuun kirjoittanut on luetellut itseään koskevia asioita sen sijaan, että olisi luetellut keskiluokan statussymboleita?
Naisilla yksi kallis logotuote, vyö tai laukku, mutta muu vaatetus keskihintaista. Esimerkiksi Guccin vyö, Chanelin pikkulaukku, vaatteet taas Hilfigeriä, Laurenia tai sitä Gantia.
Juoksuharrastus, pikkusievä hifi-laiteharrastus ja katumaasturi (ei Kia tai Dacia).
Elintaso maha ja saa alistaa alempia sosiaaliluokkia ja ottaa mustan vaimon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lastenvaateharrastus". Jokaisen merkin droppien odottaminen kuin kuuta nousevaa ja jälleen uuden frillamekon ja tupsupipon esittely kaikkien # kera. (Disclaimer: voi hyvin olla että tekisin tätä itsekin :D )
Mutta kertokaapa keskiluokkaiselle sopiva laukkumerkki jos haluaa kivan käsilaukun? Globe Hope on hipeille, LV kaikissa kuoseissaan ruma ja Guess laadutonta roskaa. Tähän loppui laukkutietämys.
Entä jos menisit (netti)kauppaan ja katsoisit hyllystä silmää miellyttävän ja käyttötarkoitukseen sopivan laukun. Ostaisit sen jos hinta on sinulle sopiva. Miksi sinun tarvitsee miettiä merkkiä ensin? Ostatko laukun itsellesi vai ystävien ihailtavaksi?
Jos kuitenkin vähä lukisit asiayhteyttä ja tulkitsisit, että kyseessä vähän niinkuin läppä. Ja ihan mielenkiinnosta kiva tietää, mikä käsilaukku mielletään keskiluokkaiseksi. Koska kaikki muukin tässä ketjussa täsmää itseeni niin voisin sitten pysyä lokerolleni uskollieena. Mutta onnistuuhan se veskan ostaminen ihan oman arvostelukyvyn kanssa myös, älä huoli!
Asut pääkaupunkiseudulla? Olet omistanut elämäsi luokkien tunnistamiseen, haistat ihmisen luokan silmät kiinnikin? Täällä palstalla ollut useita käsittämättömiä ketjuja joissa pohditaan luokkiin kuulumisia, kaivetaan esille pieniä eroja ja suljetaan silmät suomalaisen yhteiskunnan yhä voimakkaalta yhtenäiskulttuurilta. Mistä maailmassa löydät vähemmän luokkajakoisen yhteiskunnan?