Ihastukseltani kuoli vaimo, milloin voi ehdotella jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sinä olet ihastunut mieheen, mies ei ole sinuun. Ota se lähtökohdaksi.

Vaikka ap varmaan tätä miikkasi, niin se on hyvä näkökulma, koska suurin osa miehistä kyllä osaa tehdä aloitteen, jos on kiinnostunut. Kun pyytää työkaveria, niin kynnys pyytää kannattaa pitää aika korkealla sikäli. että pitää olla varma, että toinen on kiinnostunut. Muuten voi olla ikävä olla töissä sitten pakkien jälkeen.

Mene nyt ihan ystävänä auttamaan lasten hoidossa ja mussa käytännöllisessä työssä.Kysy jos tarvii apua.Silloin voi ihan ajan kanssa kaikki loksahtaa paikoilleen. 

Mitä olen sivusta seurannut, niin aloitteita tekevät naiset saavat pakit tai suhde on seksisuhde miehen puolelta, joten olen tehnyt sen päätelmän, että ei kannata tehdä aloitteita. Töissä tosiaan se ongelma, että joudutte olemaan tekemisissä, jos jutusta ei tule mitään.

En ole ollut ikinä vastaavassa tilanteessa (en ihastunut varattuun tai leskeen, saati menettänyt itse puolisoa) mutta minista AP:n käytös kuulostaa vähän itsekkäältä kun on niin ihastunut. Sanoisin siksi, että odota ainakin se vuosi. Jos mies ei itse tee aloitetta niin sekin kertoo. Jos hän kuitekin alkaa puhella sulle jotain treffailusta tai deittiapeista niin siinä kohtaa voi jo olla aika ilmaista halusi olla se treffikohde. Voi kuitekin olla et mies ei tosiaan halua suhteeseen ainakan työkaverin kanssa, ainakaan mihinkään vakavaan. Aina voi olla myös se mahdollisuus että ei halua mitään vakavaa lainkaan leskeksi jäämisen jälkeen. Kestääkö Ap senkin mahdollisuuden, että kelpaisi vain tapailuun ja seksiin tai lyhyeen "laastari" suhteeseen jos joku suhde kehkeytyisikin? Sitä voi olla vaikea ajatella kun on itse ihastunut. Toisaalta, myös vakava hyvä suhde on mahdollinen. Mutta kuten muutkin on sanoneet; tulee tuo edesmennyt vaimo aina olemaan mukana kuvioissa jollain lailla. Seinällä kuva, vuosipäivät ja synttärit, äitienpäivät ja haudalla käynnit + lapset ikävöivät varmasti vielä. Siihen kannattaa myös varautua. Miehen mukana tulee siis koko paketti hankaliakin asioita. Et voi saada vaan ihanaa miestä. Mut mikäli nää seikat on selkeät ja olet valmis elämään mahdollisesti tuollaisten skenaarioiden kanssa niin sanoisin että siinä tapauksessa go for it. toivotan onnea! nyt kuitekin vaaditaan erityistä tahdikkuutta. Jo pelkästään se että olette työkavereita voi olla vaikea juttu jos tulee pakit, lisänä vielä miehen vaikea elämäntilanne. Ei ole helpoin kohde.

Ennenkuin ruumis viety kylmiöön.

Ei kannata tuhlata aikaa.

Jäin kolmevitosena leskeksi, olen nainen. Ensimmäiset ehdotukset taisivat olla n. 3kk hautajaisten jälkeen. OLin ollut yksin vuoden, kun tapasin nykyisen mieheni, aiemmin en olisi ollut valmis mihinkään.

Minun isäni teki i.tsemurhan.

Noin kuukausi hautajaisten jälkeen äiti toi meille uuden isän.

Kauanko vaimon hautajaisista on kulunut?

Pitää ajatella myös lapsia. Pelkästään mies ei menettänyt vaimoa, vaan lapset menettivät myös äidin. Antaa miehen ja lasten järjestää elämänsä uudelleen kaikessa rauhassa eikä heti tunkea mukaan uutta äitihahmoa.

Mielestäni voi alkaa hienovaraisesti auttaa, mutta pitää olla varautunut siihen, että mies ei ehkä halua seksiä kanssasi pitkään aikaan. Tunteet sinuun  voivat rakentua ajan kuluessa siitä, että autat ja jos hän muuten kokee sinut luotettavaksi ja viehättäväksi. Mutta tällainen lähentyminen pitää tapahtua hienovaraisesti ottaen toki huomioon miehen luonteen ja sen, mitä koet hänen tarvitsevan. Jos olet oikeasti ihastunut häneen niin ymmärrät varmaan tilanteen. Voit olla pelastava enkeli, jos osaat toimia oikein?

Voitko haaskalintu hyeena nähdä ettei kyse ole sinusta. Vaan mies yrittää huolehtia myös lastensa voinnista. Yksinhuoltaja voi joutua valitsemaan ajankäyttöä onko huomio lapsissa vai jossain muussa. Anna miehen olla.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että ainakin seksi kelpaa heti. Järjestä ”sopiva” tilanne. 👍

Hyvä idea!

Onhan mies joutunut nyt oleen monta kk ilman. Eikun järjesteleen.

Eiköhän mies tee aloitteen, kun on valmis. Joko ap:lle tai jollekin toiselle. 

Ap, oletko nyt varma asiastasi? Tunnetko lainkaan miehen lapsia? He tulevat joka tapauksessa olemaan ykkösprioriteetti miehen elämässä, ja muistuttavat olemassaolollaan äidistään. Itse en sellaista kestäisi.

Olikohan ap:lla tekemistä vaimon kuoleman kanssa?

AP tässä, olemme siis työkaveruuden lisäksi ns perhetuttuja. Itse erosin 15v suhteesta viime vuonna, kasvettiin ns erilleen. Asumme lähellä, lapsemme ovat kavereita keskenään. Tunsin tämän kuolleen vaimonkin hyvin ja työkaveri on hyvä ystävä eksäni kanssa. Eli olemme olleet tekemisissä myös työpaikan ulkopuolella. Olenkin ollut nyt apuna monessa käytännön jutuissa, parhaillaan hänen lapsensa ovat meillä yökylässä että hän saa vähän latailla akkuja yksinään. Tavallaan ollaan lähennytty automaattisesti tässä kuoleman jälkeen, osittain hän on tukeutunut oma-aloitteisesti minuun, kyselly neuvoja, pyytänyt käytännön apua, jutellut avoimesti yms. Halauksia ollaan vaihdettu mutta siihen se on jäänyt, mikä on ihan ok. Tuntuu, että jotain on ilmassa mutta kumpikaan ei halua siitä puhua tai ottaa siihen ensimmäistä askelta. En myöskään usko, että olisin hänelle mikään laastari. 

Kyllä minusta meillä on joku yhteys tunnetasolla, aina ollutkin. Mutta kuolemasta on tosiaan alle puoli vuotta ja en halua pilata mitään meillä on. Mutta kiinnostus häntä kohtaan kasvaa koko ajan, mutta haluan olla hienotunteinen häntä kohtaan. 

Lähinnä sitä, että milloin olisi oikea aika edetä/kysellä/katsella olisiko tästä jotain syvempää? Ettei olisi loukkaavaa tai tungettelevaa.  Jos jollain olisi kokemusta vastaavasta. 

Mun veljellä meni vuosi, että sai tehtyä surutyön ja pysty ajatella jotain toista ihmistä rinnalle.

Vuosi, jos haluat olla enemmän kuin paikkaaja.

Noloa, jos mies kuulee tästä ketjusta. Ihan mahdollista. Se olis mulle ehkä turn-off, vaikka sinänsä asiallisesti tässä puhuttu.

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

AP tässä, olemme siis työkaveruuden lisäksi ns perhetuttuja. Itse erosin 15v suhteesta viime vuonna, kasvettiin ns erilleen. Asumme lähellä, lapsemme ovat kavereita keskenään. Tunsin tämän kuolleen vaimonkin hyvin ja työkaveri on hyvä ystävä eksäni kanssa. Eli olemme olleet tekemisissä myös työpaikan ulkopuolella. Olenkin ollut nyt apuna monessa käytännön jutuissa, parhaillaan hänen lapsensa ovat meillä yökylässä että hän saa vähän latailla akkuja yksinään. Tavallaan ollaan lähennytty automaattisesti tässä kuoleman jälkeen, osittain hän on tukeutunut oma-aloitteisesti minuun, kyselly neuvoja, pyytänyt käytännön apua, jutellut avoimesti yms. Halauksia ollaan vaihdettu mutta siihen se on jäänyt, mikä on ihan ok. Tuntuu, että jotain on ilmassa mutta kumpikaan ei halua siitä puhua tai ottaa siihen ensimmäistä askelta. En myöskään usko, että olisin hänelle mikään laastari. 

Kyllä minusta meillä on joku yhteys tunnetasolla, aina ollutkin. Mutta kuolemasta on tosiaan alle puoli vuotta ja en halua pilata mitään meillä on. Mutta kiinnostus häntä kohtaan kasvaa koko ajan, mutta haluan olla hienotunteinen häntä kohtaan. 

Lähinnä sitä, että milloin olisi oikea aika edetä/kysellä/katsella olisiko tästä jotain syvempää? Ettei olisi loukkaavaa tai tungettelevaa.  Jos jollain olisi kokemusta vastaavasta. 

Tuossa tilanteessa on hyvä odotella ainakin se vuosi. Mies ei ihan helpolla katoa elämästäsi kun olette kavereita ja tekemisissä muutenkin. Jos hänellä on tunteita sinua kohtaan, hän ei varmaankaan pyri suhteeseen kenenkään muun kanssa. Asiat voi mennä ihan omalla painollaan siihen suuntaan että suhteenne syvenee.