Lue keskustelun säännöt.
Pääseekö tästä ikinä yli ja miten - kadun että erosin edellisestä
16.04.2021 |
Oltiin yhdessä n 2,5-3 vuotta, oli tosi vaikea uusperhekuvio, ja parisuhteessa ei toiminut moni asia. Oli oikeasti merkit ja ammattilaisavunkin mielestä, että huono kaikille... ja itsellä tuli mitta täyteen ja voin huonosti.
Mutta... pian tajusin miten paljon hän minulle merkitsi. Ja uskon että minä hänelle. Meillä oli jotain yhteistä kemiaa mitä en ole kokenut ennen, en jälkeen. Ja yhteisiä kiiinnostuksen kohteita jotka syvensivät suhdetta.
Otin uudelleen yhteyttä, tapailtiin joitain kuukausia, mutta huomasin että hän alkoi ottaa kuitenkin vähitellen etäisyyttä ja oli jotain muitakin naisvirityksiä.
Annoin sitten hiipua....
Mutta edelleen, vaikka varsinaisesta erosta jo 1,5 vuotta, ajattelen häntä jollain tapaa varmaan joka päivä. Toisinaan hän laittaa vieläkin jonkun viestin niitä näitä ystävätyyppistä.
Mietin että en samanlaista hullua rakastumista tunne enää kehenkään, vaikka olen tavannut monia.
Harmittaa miksi en vaan voinut yrittää ja olisiko se sittenkin voinut alkaa toimimaan jossain kohtaa normi uusperhealkuvaikeuksien jälkeen - vaikka järjellä ajatellen kuvio olikin sellainen että siinä ei ollut pelkät normaalit uusperhekuviot ongelmana vaan parisuhde. Mutta syytän siitäkin itseäni, olin ehkä liian tarvitseva parisuhteessa, kun toinen haluaa tuntea olevansa vapaa ja tietyllä tapaa sitoutumaton.
Niin että miten tästä nyt vaan pääsisi yli ...? Ja voisi aidosti antaa johonkin uuteen suhteeseen samaa ihanaa itseään kuin silloin, mikä olisi reilua uutta mahdollista kumppania kohtaan. Ei mikään juttu ala oikein syttyä kun en ole niin täysillä mukana kuin silloin.
Kommentit (22)
Oltiin yhdessä 25 vuotta. Erottiin 10 vuotta sitten. En ole päässyt yli, enkä koskaan pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Get over it!
Yes but how!
On myös joidenkin ihmisten ominaisuus että heidän on tosi vaikea tehdä lopullisia päätöksiä parisuhteiden suhteen. Aina he haikailevat että jospa sitten kuitenkin. Mutta kun ei niin ei. Parisuhde syntyy kun sekä kemiat että ajoitus natsaavat, eli ihmiset haluavat samoja asioita samaan aikaan. Ap, olet nyt kokemusta viisaampi ja tiedät että tarvitsevuutesi voi olla piirre jota sinun pitää työstää. Se auttaa sinua seuraavassa parisuhteessa seuraavan ihmisen kanssa.
Kemiaa on harvan kanssa mutta sen kääntöpuoli taitaa olla tuo, että iskee myös kipinää ja se voi olla repivää ja raskasta pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On myös joidenkin ihmisten ominaisuus että heidän on tosi vaikea tehdä lopullisia päätöksiä parisuhteiden suhteen. Aina he haikailevat että jospa sitten kuitenkin. Mutta kun ei niin ei. Parisuhde syntyy kun sekä kemiat että ajoitus natsaavat, eli ihmiset haluavat samoja asioita samaan aikaan. Ap, olet nyt kokemusta viisaampi ja tiedät että tarvitsevuutesi voi olla piirre jota sinun pitää työstää. Se auttaa sinua seuraavassa parisuhteessa seuraavan ihmisen kanssa.
Joo, ongelma vaan, että kun piilotan sen tarvitsevuuden kokonaan, en sitten tosiaan tarvitse tai uskalla tarvita ketään... eli en anna itsestäni tai jaksa panostaa tarpeeksi mihinkään uuteen, jo johonkin viestiin vastaaminen tuntuu yliraskaalta ja vaikealta. Vain jos tämä edellinen laittaa viestiä, sitä pohdin ja luen pitkään ja vastaan huolella.
Ja osaan kyllä päästää myös irti, aiempaa pitkää avioliittoani en enää kaipaa lainkaan, tai ehkä kaikkea mikä siihen liittyi kyllä, mutta sitä ihmistä en.
ap
Vierailija kirjoitti:
On myös joidenkin ihmisten ominaisuus että heidän on tosi vaikea tehdä lopullisia päätöksiä parisuhteiden suhteen. Aina he haikailevat että jospa sitten kuitenkin. Mutta kun ei niin ei. Parisuhde syntyy kun sekä kemiat että ajoitus natsaavat, eli ihmiset haluavat samoja asioita samaan aikaan. Ap, olet nyt kokemusta viisaampi ja tiedät että tarvitsevuutesi voi olla piirre jota sinun pitää työstää. Se auttaa sinua seuraavassa parisuhteessa seuraavan ihmisen kanssa.
Tämä! Naurattaa takavuosien mies joka oli selvästi lääpällään, mutta ei koskaan päässyt itse asiaan :D. Piti kysyä mielipide äidiltä, kavereilta, kummin kaimalta ja niitä sitten pyöritteli edestakas, kun kaveri sanoi noin, ja äiti noin, mutta itse olen sitä mieltä että näin.... Sen elämää eli joku muu, reppana ei saanut parisuhdetta aikaiseksi. Illat kului haaveillen ja itkien olematonta parisuhdetta. Ehkä äiti on sille jonkun löytänyt :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin harmittaa, että halusin erota miehestäni. Vasta jonkin aikaa eron jälkeen tajusin, että hän olikin hyvä aviomies. En ole ketään hänen kaltaistaan löytänyt ja elämäni on ollut eron jälkeen taloudellista kituuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Kemiaa on harvan kanssa mutta sen kääntöpuoli taitaa olla tuo, että iskee myös kipinää ja se voi olla repivää ja raskasta pidemmän päälle.
Niin eli oisko parempi olla vaan jonkun kanss ajonka kanssa ei olisi niin paljon kipinää ja kemiaa...? Olisi seesteisempää eikä välittäisi niin syvästi toisen jutuista.
Ainoa vaan, että nyt tiedän, että kun aiemmin luulin olevani jotenkin kylmä ja estynyt seksissä en ole ollenkaan sitä, ja harmittaa etten löydä itsestäni samaa muiden kanssa ja hekin sen huomaa selvästi... Haluaisi samaa tunnetta muiden kanssa ja se antaisi varmaan hyvän pohjan pitkälle parisuhteelle, että sitä seksuaalista vetovoimaa olisi, mutta ihan samaan en vaan pääse. Toki se ehkä tulisi ajan kanssa jollain tapaa jos joku juttu vaan pääsisi kehittymään kunnolla....... mutta sekä minä että ne tapailukumppanit taitaa olla vähän kärsimättömiä, heti pitäisi olla "taivas". Mulla se tulee ehkä kuitenkin vasta jonkun sitoutumisen ja luottamuksen kautta, niin se oli tämänkin kanssa jota "haikailen".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta yhdessä ja mies on ilmaissut kaikin tavoin ettei kiinnosta .Ehkä mä vielä pääsen tästä ylitse. Kaikkea kokeiltiin ja mikään ei auttanut, jopa ammattilainen kehotti eroamaan.
Vierailija kirjoitti:
Muakin harmittaa, että halusin erota miehestäni. Vasta jonkin aikaa eron jälkeen tajusin, että hän olikin hyvä aviomies. En ole ketään hänen kaltaistaan löytänyt ja elämäni on ollut eron jälkeen taloudellista kituuttamista.
Niinpä!! Ja piti erota vain ja hajottaa kaikki. Nykyajan vitsaus!!! Syytä ei aina kun ole eroon. Pitää bilettää vaikka lapset kärsivät erosta. Sellasii nää 30 vee ovat. Vapaan kasvatuksen tuloksia. Saa tehdä ihan mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin harmittaa, että halusin erota miehestäni. Vasta jonkin aikaa eron jälkeen tajusin, että hän olikin hyvä aviomies. En ole ketään hänen kaltaistaan löytänyt ja elämäni on ollut eron jälkeen taloudellista kituuttamista.
Tämä :D tuntuu että aina vaihtaessa menee jollain tapaa huonompaan vaan... :D
Nytkin joutuu tyytymään (nämä mitä tässä tapaillut vähän vaikka ei mitään sitten kunnolla ole vielä alkanut) tyyliin 3-12 v vanhempaan kuin se edellinen, ehkä enemmän tai vähemmän ylipainoiseen, ehkä ei niin koulutettuun asiantuntijaan vaan "duunariin"... toisaalta, nuo ei haittaisi ollenkaan kun oikeasti nyt löytyisi tilalle joku kunnollinen "kiltti" mutta miehekäs mies, joka arvostaisi mua ja hyväksyisi mun lapset :) ja haluaisi oikeasti parisuhdetta. Kyllä sitten varmaan tuo edellinenkin unohtuisi.
"Joka mulle sormuksen ekana lahjoittaa, se sydämeni ikuisiksi ajoiksi saa." Tää on mun loitsu :D :D.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös joidenkin ihmisten ominaisuus että heidän on tosi vaikea tehdä lopullisia päätöksiä parisuhteiden suhteen. Aina he haikailevat että jospa sitten kuitenkin. Mutta kun ei niin ei. Parisuhde syntyy kun sekä kemiat että ajoitus natsaavat, eli ihmiset haluavat samoja asioita samaan aikaan. Ap, olet nyt kokemusta viisaampi ja tiedät että tarvitsevuutesi voi olla piirre jota sinun pitää työstää. Se auttaa sinua seuraavassa parisuhteessa seuraavan ihmisen kanssa.
Tämä! Naurattaa takavuosien mies joka oli selvästi lääpällään, mutta ei koskaan päässyt itse asiaan :D. Piti kysyä mielipide äidiltä, kavereilta, kummin kaimalta ja niitä sitten pyöritteli edestakas, kun kaveri sanoi noin, ja äiti noin, mutta itse olen sitä mieltä että näin.... Sen elämää eli joku muu, reppana ei saanut parisuhdetta aikaiseksi. Illat kului haaveillen ja itkien olematonta parisuhdetta. Ehkä äiti on sille jonkun löytänyt :D.
Tuommoisen jahkailijan jälkeen on suoran toiminnan mies jotain ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko listannut teidän suhteen hyvät ja huonot puolet? Oletko miettiny sitä, miten lapsiin vaikutti tuo uusperheaika tai oletko jopa kysynyt lasten rehellistä mielipidettä asiasta?
Eroaminen on usein tuskallista, mutta et pääse siitä yli, jos keskityt vain muistelemaan jotakin mystistä kemiaa, joka ilmeisesti oikeutti sitten monenlaista muuta ikävää asiaa. Voit valita menneen asian vatvomisen tai nykyhetken välillä. Ja voit valita, miten suhtaudun asioihin. Muista kuitenkin, että rakkaus on tekoja, välittämistä ja kunniottamista ei kaunita sanoja tai lyhyitä huippuhetkiä.
Usko pois. Joskus tulevaisuudessa et mieti tätä ihmistä läheskään niin paljon kuin vielä tänä päivänä.
Tunteesi eivät pakolta ikinä mene kokonaan pois mutta hiipuvat. Ja toivottavasti huomaat ne syyt selkeästi ja varmasti miksi ylipäätänsä päädyitte eroon. Luopuminen on vaikeaa ja eron jälkeen et muistakaan niitä kaikkia huonoja puolia suhteesta koska tunnet olosi yksinäiseksi ja ikävöit ihmistä rinnallesi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko listannut teidän suhteen hyvät ja huonot puolet? Oletko miettiny sitä, miten lapsiin vaikutti tuo uusperheaika tai oletko jopa kysynyt lasten rehellistä mielipidettä asiasta?
Eroaminen on usein tuskallista, mutta et pääse siitä yli, jos keskityt vain muistelemaan jotakin mystistä kemiaa, joka ilmeisesti oikeutti sitten monenlaista muuta ikävää asiaa. Voit valita menneen asian vatvomisen tai nykyhetken välillä. Ja voit valita, miten suhtaudun asioihin. Muista kuitenkin, että rakkaus on tekoja, välittämistä ja kunniottamista ei kaunita sanoja tai lyhyitä huippuhetkiä.
Tiedän kaiken tämän, ja tiedän kyllä lasten mielipiteet, ja näen miten se heihin vaikutti...
Silti.. syytän itseäni että asiat meni näin. Tai no, toki olen sitä mieltä että olisin ansainnut erilaista kohtelua, mutta kukaan ei ole täydellinen, eli jos olisin osannut itse olla kypsempi kuin hän, ehkä hän olisi myös saanut tilaa kypsyä ja .... jotain ... en mä tiedä.
Miksi se vielä laittaa niitä viestejään? Ei lähde mielestä kuitenkaan tällä tavoin. Kaipaako hänkin vielä mua? Vai haluaa pitää mua jollain tapaa koukussa? Vai ihan aidosti ystävänä vaan?
En halua törmätä häneen, en enää näytä niin hyvältä kuin viimeksi kun nähtiin, tullut vähän lisää kiloja. Kaupan parkkihallissa näin autonsa, käännyin pois ettei näkisi mua vahingossa kaupassa.
ap
En ymmärrä miksi pitää erota. Jos jonkun ottaa, niin sitten kestää ylä- ja alamäet. Harvoin ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Rakastaminen on taitolaji.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitää erota. Jos jonkun ottaa, niin sitten kestää ylä- ja alamäet. Harvoin ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Rakastaminen on taitolaji.
Esim. siksi jos toinen on monesti kertakaikkiaan niin ilkeä ja torjuva, että sinä ja lapsesi voitte huonosti.
Ja toki alkoholismi, väkivaltaisuus jne.
ap
Vierailija kirjoitti:
Muakin harmittaa, että halusin erota miehestäni. Vasta jonkin aikaa eron jälkeen tajusin, että hän olikin hyvä aviomies. En ole ketään hänen kaltaistaan löytänyt ja elämäni on ollut eron jälkeen taloudellista kituuttamista.
Kumpaa kaipaat enemmän: miestä vai taloudellista turvaa?
No jos ja kun mutta kun äiti kielsi ja kaveritkaan ei tykänneet ja jos ehkä kuitenkin mutta ei sittenkään ja ei sitten mutta yhä mietin jos mutta ei kuitenkaan. Kemiaa oli mutta äiti sanoi että hys hys ja ei sitten, silti jos olisi mutta ei siitä olis tullut mitään ja ja ja ja....