Surunvalittelu protokolla, miten se menee, tunsin naapurina tuon kuolleen lapsen perheen
Hyvät päivät sanotaan kun nähdään, tuleeko minun kuitenkin huomioida muuten. Kukkia, suklaata, adressi.
Kommentit (31)
Laittaisin itse perheen postilaatikkoon kauniin surunvalittelukortin ja runon sekä ilmaisisin, että me olemme tukena, jos haluavat jutella. Jos tunnet perheen paremmin, voi kysyä voitko auttaa jotenkin - käydä kaupassa, laittaa ruokaa - hoitaa mahdollisia muita lapsia, sillä vanhempien voimat ovat varmasti aivan lopussa. Suuressa surussa konkreettinen apua on usein tärkeintä, sillä silloin ei välttämättä edes muista syödä tai huolehtia itsestään.
Osanottoni perheelle ja läheisille.
Juu, kannattaa mennä heti vouhottaan perheelle asiasta, ovat varmasti mielissään.
En tiedä mistä lapsesta puhut, mutta naapureilta adressi kuuluu hyviin tapoihin.
Suklaata?! Tän on pakko olla trolli.
Oikeasti joko kukkia ja kortti tai sitten adressi.
Ei ole tarpeen osoittaa mitenkään mitään ellei ole niin hyvissä väleissä että tietää mitä perhe toivoo. Vastaavassa tilanteessa läheisenä olleena, lapsensa menettänyt perhe ei todellakaan välittänyt akuuttivaiheessa pätkääkään naapureiden tai muiden randomeiden osanotoista. Heiltä on kuollut lapsi ja naapurit tuovat itsensä keskiöön adresseineen ja suklaineen - wtf 🤦🏻♀️
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin itse perheen postilaatikkoon kauniin surunvalittelukortin ja runon sekä ilmaisisin, että me olemme tukena, jos haluavat jutella. Jos tunnet perheen paremmin, voi kysyä voitko auttaa jotenkin - käydä kaupassa, laittaa ruokaa - hoitaa mahdollisia muita lapsia, sillä vanhempien voimat ovat varmasti aivan lopussa. Suuressa surussa konkreettinen apua on usein tärkeintä, sillä silloin ei välttämättä edes muista syödä tai huolehtia itsestään.
Osanottoni perheelle ja läheisille.
Erinomaisia neuvoja muuten, mutta en itse haluaisi apua tai ruokaa (??) naapurilta jonka kanssa olen vain kohteliaissa tervehtimisväleissä. Ei mitenkään tarpeellista. Ahdistavaa tai samantekevää enemmänkin.
Kukat ja adressi on ihan huomaavaista. Arjen apua voi kyllä tarjota myös vieraammallekin naapurille surun kohdatessa, ei tarvi säästää vain ystäville. Pahinta on olla huomioimatta asiaa mitenkään.
Pieni kukka ja adressi enintään, ei mitään muuta, suru on aivan shokkivaiheessa vielä ja siihen ei kaivata mitään epävarmojen naapureiden takeltelevia höpöttelyjä tai lähestymisiä. Osoita vähäeleisesti tukesi lähettämällä kukka ja adressi oven taakse ja vetäydy pois. Ihan hirveä ajatus joutua naapureiden silmätikuksi tuollaisessa tilanteessa.
Älä missään nimessä ainakaan mene sanomaan että ilmoittakaa jos voin auttaa jossain. Ei sureva jaksa tai osaa miettiä sellaista. Mene vaikka makaronilaatikko mukanasi ja sano että nyt syödään. Tai jotain vastaavaa. Kokemuksesta tiedän että helposti unohtaa syödä ja juoda.
Adressi on hyvä silloin, kun haluaa muistaa hiukan etäisempiä tuttuja. Mutta totta on, että vanhempia ei nyt (eikä tulevaisuudessa) kiinnosta avut ja adressit tähän liittyen. Olen myös seurannut vieressä sitä vanhempien pohjatonta surua. Pyytävät itse sitten apua kun haluavat, ei kannata tuputtaa
Mutta jotenkin kuuluu huomioida. On aivan käsittämättömän huonoa käytöstä olla kuin ei tietäisi mitään. Jälkeenpäin se sureva perhekin kyllä noteeraa, ketkä ovat olleet surussa mukana.
Kukkia tai surunvalittelukortti naapureiden postilaatikkoon. Avuntarjoikset tai ruoan vienti voivat tuntua liian tunkeilevilta, jos ette ole tervehdyksien vaihtamista parempia tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarpeen osoittaa mitenkään mitään ellei ole niin hyvissä väleissä että tietää mitä perhe toivoo. Vastaavassa tilanteessa läheisenä olleena, lapsensa menettänyt perhe ei todellakaan välittänyt akuuttivaiheessa pätkääkään naapureiden tai muiden randomeiden osanotoista. Heiltä on kuollut lapsi ja naapurit tuovat itsensä keskiöön adresseineen ja suklaineen - wtf 🤦🏻♀️
Mistä lähtien normaalit käytöstavat on olleet "itsensä keskiöön tuomista"??? Ymmärrän kyllä ettei ne adressit tuossa tilanteessa hirveästi kiinnosta, kuten ei varmaan moni muukaan asia, mutta ei kai niistä haittaakaan ole. Ja jotkut kokee sen nimenomaan niin, että on pahempi kun asia sivuutetaan täysin ja käyttäydytään niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei kukkia, niistä täyttyy koko talo eikä niitä jaksa kukaan hoitaa. Osanottokortti postilaatikkoon on paras. Kokemusta tästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarpeen osoittaa mitenkään mitään ellei ole niin hyvissä väleissä että tietää mitä perhe toivoo. Vastaavassa tilanteessa läheisenä olleena, lapsensa menettänyt perhe ei todellakaan välittänyt akuuttivaiheessa pätkääkään naapureiden tai muiden randomeiden osanotoista. Heiltä on kuollut lapsi ja naapurit tuovat itsensä keskiöön adresseineen ja suklaineen - wtf 🤦🏻♀️
Toisaalta sekin tuntuu helposti pahalta, jos kukaan naapuri ei noteeraa asiaa mitenkään. Kortti, addressi tai kukka on turvallinen tapa, joka ei kuitenkaan tunnu liian tunkeilevalta.
Adressi voisi olla ihan asiallinen - kenties kaikilta naapureilta yhteinen. En tiedä, miten itse koet suhteenne. Haluatko antaa oman adressin? Ei nyt ainakaan kukkia eikä suklaata.