Masennus on lisääntynyt Suomessa kansantaudiksi, mutta hoitoa saavat vain korkeasti koulutetut naiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli juttu, jossa mies valitti terapeutille puolisonsa lukuisia ex-suhteita. Kannattaako sellasesta maksaa? Ja vielä verovaroista?

Esimerkillistä miesvihaa ja miesten ongelmien vähättelyä yksittäisen henkilön perusteella. Bravo!

Näinpä. En myöksään tiedä, mikä juttu oli kyseessä. Terapiassa kuitenkin käydään laajasti läpi elämäntilannetta ja kyllä tässä voi vaikuttaa myös puolison ex- suhteet - jos ne vaikuttaa nykyiseen parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiden masennus ei edes ole oikeaa masennusta vaan vaihdevuosihysteriaa, kun ei kestetä sitä, että elämä muuttuu ja mies vaihtaa nuorempaan ja lapset muuttaa kotoa. Se ei ole masennusta, vaan elämän muuttumista.

Terapiasta saadaan myös apua elämän kriiseihin. On ihan eri huomata puolison kanssa, että no nyt ei enää ole kivaa yhdessä, kun se, että mies pyörittää 20v nuorempaa naista ensin 5v vaimon selän takana ja lopulta toteaa vaimon rintasyöpädiagnoosin jälkeen, että "Heippatirallaa!" ja lähtee uuden muijan matkaan.

Edelleenkään tuo ei ole masennusta vaan elämänkriisi tai elämäntilanteen muutos. Syöpä on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Ensin pyöritään ikävuodet 18-28 gullikarusellissa ja sen jälkeen mennään terapiaan ulisemaan kun elämä ei mene putkeen. #suomalainen_nainen

On luultavasti itsellä ongelmia seksuaalisuuden kanssa jos kaiken yhdistää siihen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiden masennus ei edes ole oikeaa masennusta vaan vaihdevuosihysteriaa, kun ei kestetä sitä, että elämä muuttuu ja mies vaihtaa nuorempaan ja lapset muuttaa kotoa. Se ei ole masennusta, vaan elämän muuttumista.

Terapiasta saadaan myös apua elämän kriiseihin. On ihan eri huomata puolison kanssa, että no nyt ei enää ole kivaa yhdessä, kun se, että mies pyörittää 20v nuorempaa naista ensin 5v vaimon selän takana ja lopulta toteaa vaimon rintasyöpädiagnoosin jälkeen, että "Heippatirallaa!" ja lähtee uuden muijan matkaan.

Edelleenkään tuo ei ole masennusta vaan elämänkriisi tai elämäntilanteen muutos. Syöpä on eri asia.

Meinaat, että itseäsi ei yhtään masentaisi tuossa tilanteessa? Jos olet mies niin yritä asettua tuon naisen asemaan. Saat tietää salasuhteesta ja rakas puoliso häippäsee kun sulla diagnosoidaan eturauhassyöpä? 

Jutun ydin taisi olla se että  tämä ihmisryhmä osaa hakea apua ja hakeutuu herkemmin hoitoon. Eli älä vääristele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli juttu, jossa mies valitti terapeutille puolisonsa lukuisia ex-suhteita. Kannattaako sellasesta maksaa? Ja vielä verovaroista?

Esimerkillistä miesvihaa ja miesten ongelmien vähättelyä yksittäisen henkilön perusteella. Bravo!

No voihan nainenkin valittaa miehensä ex-suhteista. Mikä sun ongelma on? Naiset yleensä vai eriteltynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli juttu, jossa mies valitti terapeutille puolisonsa lukuisia ex-suhteita. Kannattaako sellasesta maksaa? Ja vielä verovaroista?

Esimerkillistä miesvihaa ja miesten ongelmien vähättelyä yksittäisen henkilön perusteella. Bravo!

Kaksi neuvoa:

1. Opettele sisäistämään lukemasi.

2. Kannattaa hakeutua saman henkisten ihmisten kanssa samoille keskustelupalstoille.

En ihan tajua mihin traumaan koulutetut hyväosaiset naiset terapiaa tarvitsevat. Heillähän pitäisi tällaisessa Suomen kaltaisessa maassa olla kaikki niin uber över hyvin, ettei tosikaan,.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiaan pääsevät sellaiset mukavat, aktiiviset pari-kolmikymppiset, joilla on mieli matalana, mutta jotka perhe tai ystävät passittavat terapiaan. He jäsentelevät ajatuksensa hyvin, tsemppaavat kovasti ja nauravat omille aivoituksilleen. Varmasti mukavia asiakkaita. 

Sen sijaan työttömät, neuroepätyypilliset ja traumatisoituneet hakevat apua kerta toisensa jälkeen, mutta putoavat tukiverkkojen läpi, koska ei kukaan halua auttaa tärisevää, itkevää ja traumamuistoihinsa vaipuvaa pakokauhuista pelkopotilasta, jos saman rahan saa kuuntelemalla parisuhdehuolia ja arkisia murheita. Ja mikäs siinä, yksityisyrittäjä saa valita asiakkaansa. Eri asia on, että *onko tässä mitään järkeä*. 

Tuollaiset asiakkaat jäävät hoitamatta, koska eivät ole terapiakuntoisia. Monesti ovat vielä lääkevastaisia, jolloin mitään hoitoa ei käteen jää. 

Anteeksi, mutta kummat ei ole terapiakuntoisia ja ovat lääkevastaisia?

Kuulun itse ehdottomasti tuohon ensimmäiseen ryhmään. Tosin hankkiuduin itse avun piiriin, kukaan lähipiiristä ei sitä ehdottaneet, koska olen ollut hyvä peittämään oireet. Lääkkeistä on puhuttu joka kerta, mutta olen itse skeptinen. En ole missään nimessä lääkevastainen, mutta epäileväinen mielialalääkkeitä kohtaan. Se tuntuu kovin pitkältä prosessilta löytää sopiva lääke, sopiva annostus ja lopettaminen on oma juttunsa. Monien lääkkeiden haittavaikutuksissa on mainittu painonnousu ja se  pelottaa mua eniten (olen syömishäiriöinen), joten luulen, että lääkkeestä olisi enemmän haittaa kun hyötyä. Kun päivät menee ihan ok, se on illat kun iskee itsetuhoiset ajatukset todella voimakkaana + ahdistuskohtauksia. 

Toisaalta, mulle on hieman epäselvää, mitä terapia oikeastaan on. Itse käyn parin viikon välein yleisspsykiatrian polilla sairaalassa juttelemassa yleensä psykiatrisen hoitajan kanssa, mutta aina välillä psykiatrin vastaanotolla. Onko se terapiaa? Kaikki puhuvat, että terapia on kallista, mutta tästä ei mene edes polimaksua.