Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen nyt vuosia paennut työtä / opiskelua tekemällä vauvan kolmen vuoden välein. Nyt alan olla liian vanha vauvan äidiksi. Mitäs nyt?
15.04.2021 |
Mikä auttoi sua? Saako tk:sta helposti rauhoittavia?
Voin mennä häihin ja synttäreille, kun sitä ennen voi ottaa rohkaisu ryyppyjä. Mies hoitaa vanhempain vartit ja illat, plus kevät ja joulujuhlat. Luojan kiitos Koronasta! Päästiin näistäkin.
Kommentit (194)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan onneksi vain hyötyy ihmisarasta äidistä, joka näkee mörköjä kaikkialla ja siirtää pelkonsa omiin lapsiin :( Voisiko niitä lapsia tehdä vain siinä tilanteessa, että on itse ANNETTAVAA lapselle, eikä vain silloin, kun niistä itse hyötyy. Joo, ymmärrän ahdistuksen ja pelot, ei siinä mitään, minusta tuo itsekkyys on vain paljon pahempi asia.
Vierailija kirjoitti:
Jos tekisit jonkun rikoksen josta saa ehdollisen tuomion? Vankilassa olet turvassa, varsinkin jos pyydät päästä eristykseen. Henkirikoksestahan ei saa juuri mitään joten kannattaa joko tehdä iso huumerikos tai talousrikos. Niistä pääsee vuosiksi suojaan vankilaan.
Sieltä ei pääse illalla pimeällä lenkille, joten ei kiitos. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan onneksi vain hyötyy ihmisarasta äidistä, joka näkee mörköjä kaikkialla ja siirtää pelkonsa omiin lapsiin :( Voisiko niitä lapsia tehdä vain siinä tilanteessa, että on itse ANNETTAVAA lapselle, eikä vain silloin, kun niistä itse hyötyy. Joo, ymmärrän ahdistuksen ja pelot, ei siinä mitään, minusta tuo itsekkyys on vain paljon pahempi asia.
Tehdään kaikkia kivoja juttuja yhdessä, ennen koronaa vein harrastuksiin, uimahalliin, nyt viikonloppuna mennään geo kätköilee ja frizbee golfaa. On paljon asioita, joissa ei tarvitse olla sosiaalinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos tekisit jonkun rikoksen josta saa ehdollisen tuomion? Vankilassa olet turvassa, varsinkin jos pyydät päästä eristykseen. Henkirikoksestahan ei saa juuri mitään joten kannattaa joko tehdä iso huumerikos tai talousrikos. Niistä pääsee vuosiksi suojaan vankilaan.
Se on ehdoton tuomio, jos vankilaan joutuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja muista kertoa, että asian vuoksi et ole nyt työkykyinen. Rauhoittavat lääkkeet ei pidemmällä tähtäimellä toimi, mutta jokin lääkitys ja terapia yhdessä olisi varmaan sinun hoitomuodoksi sopiva. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista,ton takia mä olen lähtenyt aina 1,5vuoden jälkeen töihin koska pelkäsin että jään muuten kotiin,jo tossa ajassa rupes tulemaan ihmis pelko..
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja muista kertoa, että asian vuoksi et ole nyt työkykyinen. Rauhoittavat lääkkeet ei pidemmällä tähtäimellä toimi, mutta jokin lääkitys ja terapia yhdessä olisi varmaan sinun hoitomuodoksi sopiva. Tsemppiä!
Mulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, estynyt persoonallisuus jne. Kävin terapiassa 4 vuotta ja edelleen kärsin peloista. En ymmärrä mikä auttaa. IHmiset usein sanoo, että mene vaan rohkeasti ja tee asioita niin pääset peloista mutta olen tehnyt ja kävin koulunkin(selvisin koska kävin erityisoppilaitoksessa) Nyt taas pelkään kaikkea esim töiden tekoa missä pitää olla sosiaalisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Ruokakauppaan silti uskallan mennä. Olen silti työnhakijana koska pitäisi olla "parantunut" . ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei siihen auta kuin altistaa itseään sosiaalisille tilanteille, niihinkin tottuu. Ja opetella suhtautumaan itseensä vähemmän vakavasti. Et ole maailman tärkein henkilö, eikä ketään oikeasti kiinnosta sun toilailut. Vaikka mokaisitkin itsesi sosiaalisessa tilanteessa, ei sillä ole mitään väliä, koska miksi olisi? Ei siihen kuole. Olet vain yksi rippunen tässä maailmankaikkeudessa.
T: Ex-pelkuri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan onneksi vain hyötyy ihmisarasta äidistä, joka näkee mörköjä kaikkialla ja siirtää pelkonsa omiin lapsiin :( Voisiko niitä lapsia tehdä vain siinä tilanteessa, että on itse ANNETTAVAA lapselle, eikä vain silloin, kun niistä itse hyötyy. Joo, ymmärrän ahdistuksen ja pelot, ei siinä mitään, minusta tuo itsekkyys on vain paljon pahempi asia.
Tehdään kaikkia kivoja juttuja yhdessä, ennen koronaa vein harrastuksiin, uimahalliin, nyt viikonloppuna mennään geo kätköilee ja frizbee golfaa. On paljon asioita, joissa ei tarvitse olla sosiaalinen. Ap
Kivalta kuulostaa. Sain kuitenkin sen käsityksen, että et kykene hoitamaan lasten asioita, jos niihin liittyy vähänkin jotain "sosiaalista". Minusta sinun kannattaisi nyt keskittyä hoitamaan omat ongelmasi, eikä vain miettiä, miten elää niin, ettet kohtaa niitä. Oma lapsuuteni oli sellainen, että en oppinut vanhemmiltani lainkaan, miten hoidetaan asioita luontevasti toisten ihmisten kanssa ja aika karhunpalvelus sekin on, vaikka itsekin muistan kivoja hetkiä kahdestaan äitini kanssa. Olen itse vasta aikuisiässä opetellut "miten ollaan toisten ihmisten kanssa". Ja voihan asiaa ajatella niinkin, kuinka paljon kivempaa elämäsi olisi, jos tekemisiä ja menemisiä ei tarvitse suunnitella sen mukaan, ettei siellä vain ole muita ihmisiä. Introverttiys on minusta ihan eri asia kuin pelot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei siihen auta kuin altistaa itseään sosiaalisille tilanteille, niihinkin tottuu. Ja opetella suhtautumaan itseensä vähemmän vakavasti. Et ole maailman tärkein henkilö, eikä ketään oikeasti kiinnosta sun toilailut. Vaikka mokaisitkin itsesi sosiaalisessa tilanteessa, ei sillä ole mitään väliä, koska miksi olisi? Ei siihen kuole. Olet vain yksi rippunen tässä maailmankaikkeudessa.
T: Ex-pelkuri
Ei totu. Olen altistanut usein,Jännitän silti ja stressaan koko ajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja muista kertoa, että asian vuoksi et ole nyt työkykyinen. Rauhoittavat lääkkeet ei pidemmällä tähtäimellä toimi, mutta jokin lääkitys ja terapia yhdessä olisi varmaan sinun hoitomuodoksi sopiva. Tsemppiä!
Mulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, estynyt persoonallisuus jne. Kävin terapiassa 4 vuotta ja edelleen kärsin peloista. En ymmärrä mikä auttaa. IHmiset usein sanoo, että mene vaan rohkeasti ja tee asioita niin pääset peloista mutta olen tehnyt ja kävin koulunkin(selvisin koska kävin erityisoppilaitoksessa) Nyt taas pelkään kaikkea esim töiden tekoa missä pitää olla sosiaalisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Ruokakauppaan silti uskallan mennä. Olen silti työnhakijana koska pitäisi olla "parantunut" . ....
Samat diagnoosit täällä. Itse olen huomannut, että jos välttelen sosiaalisia tilanteita, niin pelko kasvaa aina vain isommaksi. Siksi oon pyrkinyt menemään kaikkiin mukaan, vaikka se on ihan hirveää edelleen ja fyysisiä oireitakin tuottaa. Jälkikäteen siitä tulee kuitenkin hyvä olo, että nyt se on ohi, vaikka sanat meni taas sekaisin ja kädet valui hiestä. Mulla ainakin tulee hirveän huono ja ahdistunut olo pitkäksi aikaa siitä, jos jätän jotain väliin tekosyyllä tai livistämällä vain siksi, että se pelottaa ja ahdistaa.
Harmi, että olit ottanut välttelyn taktiikaksi, se kun niitä tilanteita ei kohtaa yleensä pahentaa vain asiaa. Onhan siihen lääkityskin olemassa, mutta se ei poista itse ongelmaa, se vain vähentää fyysisiä reaktioita mitä jännitys/ahdistus aiheuttaa. Vaikka saisit lääkityksen niin sun on vaan laitettava itse niihin tilanteisiin siitä huolimatta, niin ajan kanssa alkaa helpottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja muista kertoa, että asian vuoksi et ole nyt työkykyinen. Rauhoittavat lääkkeet ei pidemmällä tähtäimellä toimi, mutta jokin lääkitys ja terapia yhdessä olisi varmaan sinun hoitomuodoksi sopiva. Tsemppiä!
Mulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, estynyt persoonallisuus jne. Kävin terapiassa 4 vuotta ja edelleen kärsin peloista. En ymmärrä mikä auttaa. IHmiset usein sanoo, että mene vaan rohkeasti ja tee asioita niin pääset peloista mutta olen tehnyt ja kävin koulunkin(selvisin koska kävin erityisoppilaitoksessa) Nyt taas pelkään kaikkea esim töiden tekoa missä pitää olla sosiaalisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Ruokakauppaan silti uskallan mennä. Olen silti työnhakijana koska pitäisi olla "parantunut" . ....
Ei siinä minusta mitään ihmeellistä ole, että olet alkanut uudestaan pelätä enemmän. Itsellänikin on vähän niin, että kun on aikoja, jolloin on menoa ja meininkiä, alkaa kaikki pelot painua taka-alalle, mutta jos olen monta päivää kotona, sydän hakkaa jo kauppaan mennessä. Usko pois, ainoa keino parantua on vain sitkeästi altistaa itseään toisten ihmisten seuralle. Aloita jostain melko helposta. Jos vaikka et yleensä uskalla tervehtiä ihmisiä viedessäsi lapsia harrastukseen, sanotkin "hei", mutta et vaadi mitään small talkia itseltäsi vaan kehut itseäsi jo yhdestä tervehdyksestä. Siis tuo oli vain esimerkki. Tai katsot kaupan kassaa silmiin ja kiität, jos et yleensä uskalla. Mikä sinulle nyt vain on sellainen pieni askel eteenpäin. Luulen, että vaikka olisi miten hyvät terapiat ym., niin silti se ratkaiseva asia on, uskaltaako lähteä kotoa vai ei. Usko pois, lapsesi tulevat sinua kiittämään tästä, sillä olet myös esimerkki siitä, miten elämää eletään - ei vanhemmuus ole vain hoivaa ja keskinäistä seuranpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei siihen auta kuin altistaa itseään sosiaalisille tilanteille, niihinkin tottuu. Ja opetella suhtautumaan itseensä vähemmän vakavasti. Et ole maailman tärkein henkilö, eikä ketään oikeasti kiinnosta sun toilailut. Vaikka mokaisitkin itsesi sosiaalisessa tilanteessa, ei sillä ole mitään väliä, koska miksi olisi? Ei siihen kuole. Olet vain yksi rippunen tässä maailmankaikkeudessa.
T: Ex-pelkuri
Ei totu. Olen altistanut usein,Jännitän silti ja stressaan koko ajan
Kyllä tottuu! Olin itse nuorena niin ujo, etten saanut seurassa sanaa suustani enkä saa edelleenkään porukassa. Koulussa en voinut esim. viitata, ja vastaavissa tilanteissa vieläkin nousee kylmä hiki, mutta pakotan itseni olemaan mahdollisimman normaali.
Muutin aikoinani ulkomaille ja voi h*tti että se oli vaikeaa. Kaikki oli erilaista ja piti oppia uudestaa. Edelleen nyt 4-kymppisenäkin jännitän uusia tilanteita ja ihmisiä, mutta niin vaan niihin tottuu. Vältteleminen ei kannata, koska se kaventaa elintilaa, kuten olet huomannut. Tsemppiä, ap!
Vierailija kirjoitti:
No ei siihen auta kuin altistaa itseään sosiaalisille tilanteille, niihinkin tottuu. Ja opetella suhtautumaan itseensä vähemmän vakavasti. Et ole maailman tärkein henkilö, eikä ketään oikeasti kiinnosta sun toilailut. Vaikka mokaisitkin itsesi sosiaalisessa tilanteessa, ei sillä ole mitään väliä, koska miksi olisi? Ei siihen kuole. Olet vain yksi rippunen tässä maailmankaikkeudessa.
T: Ex-pelkuri
Tämä. Mua auttaa se ajatus, että vähän ajan päästä siitä vaikka olisin itseni nolannut täysin niin harva enää muistaa asiaa. Varsinkaan sellaiset, joihin törmäät todennäköisesti kerran elämässä. Eteenpäin vaan kohti uusia noloja tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja muista kertoa, että asian vuoksi et ole nyt työkykyinen. Rauhoittavat lääkkeet ei pidemmällä tähtäimellä toimi, mutta jokin lääkitys ja terapia yhdessä olisi varmaan sinun hoitomuodoksi sopiva. Tsemppiä!
Mulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, estynyt persoonallisuus jne. Kävin terapiassa 4 vuotta ja edelleen kärsin peloista. En ymmärrä mikä auttaa. IHmiset usein sanoo, että mene vaan rohkeasti ja tee asioita niin pääset peloista mutta olen tehnyt ja kävin koulunkin(selvisin koska kävin erityisoppilaitoksessa) Nyt taas pelkään kaikkea esim töiden tekoa missä pitää olla sosiaalisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Ruokakauppaan silti uskallan mennä. Olen silti työnhakijana koska pitäisi olla "parantunut" . ....
Samat diagnoosit täällä. Itse olen huomannut, että jos välttelen sosiaalisia tilanteita, niin pelko kasvaa aina vain isommaksi. Siksi oon pyrkinyt menemään kaikkiin mukaan, vaikka se on ihan hirveää edelleen ja fyysisiä oireitakin tuottaa. Jälkikäteen siitä tulee kuitenkin hyvä olo, että nyt se on ohi, vaikka sanat meni taas sekaisin ja kädet valui hiestä. Mulla ainakin tulee hirveän huono ja ahdistunut olo pitkäksi aikaa siitä, jos jätän jotain väliin tekosyyllä tai livistämällä vain siksi, että se pelottaa ja ahdistaa.
Minusta hoidat ongelmaasi juuri oikealla tavalla, tsemppiä :)
Alue: Aihe vapaa
Jos tekisit jonkun rikoksen josta saa ehdollisen tuomion? Vankilassa olet turvassa, varsinkin jos pyydät päästä eristykseen. Henkirikoksestahan ei saa juuri mitään joten kannattaa joko tehdä iso huumerikos tai talousrikos. Niistä pääsee vuosiksi suojaan vankilaan.