Muita "riskiraskaus" kuumeilijoita?

Ja pahoittelut TepaTerhakalle, seka onnea uuteen yritykseen.

...eli kavin tanaan siis ultrassa eivatka loytaneet sikiopussia, kuitenkin raskaushormonit sen verran koholla (HCG beta arvo yli 1000 veresta) etta pitaisi loytya, tai ainakin pitaisi loytya viimeistaan kahden paivan paasta. Eli nyt sitten odotellaan keskiviikkoaamuun ja uudestaan ultraan ja HCG kokeeseen, ja siihen asti pureskelen kynsiani... Nainpa sitten perinatologinikin (katilo kutsui hanet paikalle kun nama tulokset oli tulleet), joka oli tietty huolissaan mun veren hyytymistekijoista, jos joutuvat tekemaan vatsan tahystyksen (=voi tulla iso vuoto, jota on vaikea saada loppumaan kun verihiutaleet ei toimi toivotulla tavalla), eli sain ohjeen lopettaa verenohennuslaakkeet toistaiseksi. Toivotaan etta siita ei taas puolestaan ole mitaan haittaa. Sain myos ohjeet tulla heti paivystykseen, vaikka yolla, jos tulee yhtaankaan vatsakipuja tai vuotoa. Tietysti hyva jos loysivat heti alkuunsa, mutta toisaalta jos kaikki onkin ok niin taltakin huolelta olisi voinut valttya kaymalla ultrassa hiukan myohemmin... No joo, eipa heilla ollut muuta aikaa mulle antaa, seuraava olisi ollut vasta 4 viikon paasta, ja jos taa on kohdunulkoinen niin silloin taas olisi ihan liian myohaista (kuulemma jos eivat kuivu kasaan itsestaan niin aiheuttavat yleensa ison sisaisen verenvuodon viikkoon 10 mennessa). ;-( Aina mulla pitaa olla jotain haikkaa, ei paista paiva tahan risukasaan ikina kunnolla. ;-(

Mutta toivottavasti siinä huomisessa ultrassa sikiöpussi löytyy. Pidän peukkuja.



Voimia!

Mietin viime yona kun makasin puoliunessa sangyssa etta en tieda oikeasti kestaako mun _paa_ enaa yhtaan raskautta vaikka kroppa kestaisikin. Olen kyllakin henkisesti jotenkin varautunut niihin jo tiedossa oleviin ongelmiin mutta kun naita yllatyksiakin voi tulla naemma, ja jotenkin en kestaisi yhtaan ekstra-jannitysta. Tuntui myos etta mun taytyy olla jotenkin pimea kun viela haluaisin kolmannen lapsen kun kertasin katilolle mun viime raskauden historiaa ja erilaisia komplikaatioita. Katilo oli siis hyvin mukava ja empaattinen, ei silla, mutta jotenkin nain hanenkin naamastaan etta "huh huh" kun paastiin siihen kohtaan mita kaikkea mulle tehtiin ennenaikaisen synnytyksen pysayttamiseen viimeksi (ja kun ensin oltiin kayty lapi mun verenpainehistoria). Muistin myos miten jotenkin "sokeaksi" tulin esikoiselle ja hanen tarpeilleen kun viime raskaudessa kaikki meni niinkuin meni, ja keskityin vain jotenkin selviamaan siita raskaudesta; nythan meilla on jo kaksi elavaa, tarvitsevaa lasta... No, katsellaan huomenna uudestaan, sittenhan se selviaa missa mennaan.

Ihan samaa olen pohtinut minäkin: onko "pakko" saada toinen lapsi? Järki sanoo että eikö yksi riittäisi kun raskaus kerran oli niinkin vaikea. Miksi ottaa riski uudestaan? Mutta jotenkin tunne siitä, että se toinen lapsi kuuluu vielä meidän perheesseemme, on todella voimakas.



Mun miehelläni on useampiakin lapsia, kolme jo ihan aikuista. Sitten meillä on tämä yksi yhteinen lapsi, joka on kohta 2 v. En haluaisi, että lapsemme jäisi ainokaiseksi koska itselleni sisaruksien merkitys elämässäni on ollut ihan valtavan iso. Olen menettänyt omat vanhempani aika nuorena, isän jo lapsena ja äidin joitakin vuosia sitten. Olisi ollut ihan kamalaa olla yksin kokemassa sitä. Sisarukset ovat tärkeitä ja haluan sellaisen myös omalle lapselleni.



Hyvä ystäväni sai viime yönä vauvan, Täysiaikaisen, ihanan, terveen pojan normaalin raskauden päätteeksi. Tuli jotenkin kamalan haikea olo; itse en ehkä koskaan saa kokea tuota, ellei nyt sitten joku "Ihme" tapahtuisi mahdollisen seuraavan raskauden kanssa.



Kovasti huolestuttaa minuakin tuo pääni kestäminen jos vielä saan raskaaksi tulla (toki myös kropan kestäminen). Edellisen raskauteni jälkeen sairastuin aika pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Joten sikälikin raskauteni on riskiraskaus. Todennäköisyys sairastua depressioon toisellakin kierroksella on aika iso.¨



Mutta: kaikesta tästä huolimatta olen ihan suht positiivisen odottavalla kannalla. Koitan saada tässä nyt ylipainoa pudotettua ja kuntoa paremmaksi. Jos raskaus sitten toteutuu niin olisi edes mahdollisimman hyväsäs pohjakunnossa.



Tulethan kertomaan huomenna (tai kun ehdit/jaksat) kuulumiset ultrasra. Jaksamista!

...merkki oli Acon. Kylla ma niilla oviksen loysin ihan joka kuukausi muistaakseni, silti raskaus antoi odottaa itseaan yli vuoden. Tosin mulla oli mieleton tyostressi silloin ja lisaksi osittaisimetin esikoista, heti kun lopetin kokonaan imettamisen raskauduin seuraavasta kierrosta (tiedan etta monet raskautuu jopa taysimettaessa, eli en tieda onko asioilla mitaan yhteytta keskenaan), voi olla etta nailla oli vaikutusta. Talla kertaa ma vaan arvioin laskurilla mihin paiviin suurin piirtein ovis asettuu ja harrastin "joka toinen paiva" metodia niiden paivien ajan; nain tein muuten esikoisenkin kanssa (joka lahti myos yk 1:sta). Ovistesteista on tietty se hyva puoli etta jos ei jostain syysta ovuloisikaan niin niilla saa tietaa sen ja osaa menna laakarille selvittamaan asiaa tai saamaan laaketta ovulaation aikaansaamiseen. Onnea sulle yritykseen, toivon oikein kovasti etta raskaudut mahdollisimman pian!

onhan nyt jo kp10/n. 32...



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.



PS. mulla piti olla se perinatologikäynti viime ke, mutta jouduin siirtämään sitä työkiireiden takia. Uusi yritys parin viikon kuluttua.

Toivottavasti joku vielä seuraa tätä ketjua. Vai jokohan ElsaAlice ja muut plussanneet ovat siirtyneet kokonaan tuonne plussanneiden puolelle?



Kävin eilen siellä perinatologilla. Hän näytti vihreää valoa raskautumiselle, joten kaikki on siltä osin kunnossa. Muutenkin lääkäri oli varsin posittivella mielellä raskauteni suhteen, eli kaikki voisi jopa ehkä mennä ihan hyvin.-) No, sitähän ei tietysti etukäteen voi kukaan tietää, mutta ihan luottavaiselle mielelle hän minut sai.



Saimme myös käyttyä läpi kaikki lääkitykseni, niiden mahdolliset jatkamiset mahdollisne raskauden alettua jne.



Kaiken lisäki lääkäri oli aivan mielettömän mukava. Joskus niinkin...



Ovulaatiotestien maailmaan olen päässyt perehtymään tässä kierrossa. Ostamassani paketissa oli 7 testipuikkoa. Yksi ei toiminut, eli kuuten aamuna pääsin testaamaan ovista. Yhtenä aamuna testi näytti plussaa ja sen mukaan olen sitten mieheni kanssa toiminut. Voi kun nyt tärppäis!



Mitä teille muille kuuluu? Pidetään tätä ketjua hengissä, olisi kiva välillä tuuletella tuntioja muiden samassa jamassa olevien kanssa.

Oli mukavaa nahda etta ketju oli taas noussut. Hieno homma etta perinatologilla ei ollut nokan koputtamista. Ja mista sita koskaan tietaa tuleeko raskausmyrkytysta talla kertaa, mun perinatologini aina sanoo etta "kaikki raskaudet ovat erilaisia".



Tanne ei kuulu kummempia, mahaa kasvatellaan erittain hitaasti (ei ole muuten edes paino noussut, ei tosin pitaisikaan kun mennaan viikolla 6+5, kai). Kavin verenpainelaakarin juttusilla ja hankin totesi etta "on optimistinen" taman mun raskauden suhteen, kun kerran aiemmissakin raskauksissa on mennyt verrattain hyvin tuon perussairauden osalta eika ole tullut esim. sikion kasvuhairioita (jotka ovat mun tapauksessani iso riski). Oli kuitenkin ihan innoissaan, tutkijan ominaisuudessa, mun sairaudesta kun se on niin harvinainen (vain 5% verenpainetautitapauksista johtuu munuaisvaltimon ahtaumasta, ja vain 1% tasta 5% johtuu muusta kuin valtimokovettumataudista, kuten mulla), ja haluaa tehda jotain kokeita (kivuttomia ja vaarattomia toki ;-)) ihan tutkimusmielessa. No minahan hovelisti suostuin. Seuraavan kerran sinne vasta sitten 6 viikon paasta, myohemmin rupean kaymaan tiuhempaan. Maanantaina sitten eka varsinainen ultra ja perinatologi, jannittaa vahan etta mita sielta loytyy. Mun "painajainen" olisi etta kavisi selvaksi etta siella on kaksoset, koska mulla ei meinaa kohtu kestaa supistelematta edes yksosraskauden loppuun... Siinapa olisi sitten riskiraskautta kerrakseen. No joo, eipa se kai kovin todennakoista ole.



Kannatan lampimasti ketjun "hengissapitoa", olisi kiva kuulla mita teille muille kuuluu.

Mun tulee juteltua aktiivisemmin yhdellä toisella foorumilla, niin en aina muista tulla tänne päivittämään kuulumisia. No, nyt tehdään taas asiaan muutos :)



Meillä yk1 ei tuottanut toivottua tulosta, vaan menkat alkoi eilen illalla. Kierto jäi tällä kertaa muutaman päivän normaalia lyhyemmäksi, joten saapa nähdä, minne seuraava ovis sijoittuu. No, kun pääpiirteittäin ollaan tjot-asenteella liikkeellä, niin mitään ovistestejä en aio ostaa tai muutenkaan käyttää "kikkakolmosia". Pitää vaan puuhailla sopivan usein arvioituna ovisaikana, niin ehkäpä se sieltä sitten tärppää!



Jos nyt ekasta yrityksestä olisi tärpännyt, niin vauvan laskettu aika olisi ollut samana päivänä, kuin mulla on synttärit. Jos taas tästä kierrosta tärppää, niin laskettu aika on laskurien mukaan miehen synttäreinä ;) Tietty on aika epätodennäköistä, että vauva olisi syntynyt mun synttäreinä tai syntyy isänsä synttärinä, mutta hauskasti vaan sattuu nuo päivämäärät noin! Hartaasti kuitenkin toivon, että vauva saa ihan oman synttäripäivän!



Nyt siirryn odottelemaan, että menkat loppuu (onneks siihen ei olekaan, kuin viisi päivää!) ja sitten nokka kohti uutta yritystä! Mukavaa alkavaa viikkoa teille muille :)

Heips,



Yk 1 ei täälläkään tuottanut tulosta, joten uutta yritystä pukkaa kehiin parhaillaan.. Ovis olisi vissiin tällä viikolla mutta ollaan reissun päällä, joten voi olla että haaveksi jää vauva tästä kierrosta. Tosin muutenkin tällä hetkellä niin väsy esikoisen kikkailuista ja töistä, että oikeestaan pieni tauko voisi olla paikallaan..! Mutta kuume on kova ja ajatuskin toisesta kullanmurusta saa taas energiaa aikaiseksi!



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Minielli

Mulla ei tärpännyt yk2:llakaan, ja kyllä harmitti. Nyt on iskenyt ahdistus, että mitä jos en tulekaan enää raskaaksi. Ikää kun on jo se 37 vuotta.



Mulla on kyllä ollut todella stressaava kuukausi. Meillä alkoi työpaikkalla yt-neuvottelut ja se on pistänyt pakan ihan sekaisin joka tavalla. Eli ehkä raskautumattomuus osaltaan johtuu siitäkin. mene ja tiedä.



Mutta mutta, uutta yritystä kohti tässä mennään. Nyt on kai kp 8 joten n. viikon päästä olisi h-hetki. Mikäli saan tässä yt-rytäkässä kenkää ja tulee uuden työpaikan etsintä eteen niin sitten olenkin melkoisen yhtälön edessä. Etsiäkö uusi työpaikka ja mahdollisesti jäädä siitä hyvinkin pian äitiyslomalle? Vai mitä sitä sitten tekisi... Mutta mennään nyt päivä kerrallaan eteenpäin ja katsotaan miten työpaikan kanssa käy.



Kertokaahan muutkin kuulumisia. Miten ElsaAlicen raskaus etenee?

Kiva nahda tama ketju taas ylhaalla. Mutta tylsaa kuulla etta yk 2:kaan ei sitten osunut nappiin TepaTerhakalla. Stressi voi tosiaan vaikuttaa tuohon, ma yritin kakkosta yli vuoden ja mulla oli aivan kammottava tyostressi juuri silloin. Ei 37 ole viela vanha raskautumaan, nain sanoo mun perinatologikin ;-). Olen itse naas juuri tuon 37 myos...



Kiitos kysymasta, ihan hyvin menee, jatkuvaa oklotysta lukuunottamatta. Olen nykyaan melkein kasvissyoja kun liharuuat varsinkaan ei maistu ollenkaan ja muutenkin olen muuttunut hyvin krantuksi ruuan suhteen, miehen kiusaksi. Viela vahan paalle 2 viikkoa np-ultraan, joka on tietysti tavallaan jonkinlainen "totuuden hetki". Toissa myos mulla ihan kauhea kiire, valilla vasyttaa mutta valiin olen vaan tyytyvainen koska kiire estaa ajattelemasta aklotysta.

Sitten viime kerran onkin ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä! Vajaa pari viikkoa sitten minusta tuli rouva, oli muuten onnistuneet ja ihanat häät :) Kruununa kakun päällä tietenkin vielä se, että vieraat kehuivat ruokia, bändiä ja tunnelmaa. Huippujuttu, että kaikilla oli kiva päivä!



Häiden hienoudelle vetelee sitten vertojaan tämänaamuinen kokemus... Ehkä arvaattekin jo ;) Menkkojen piti alkaa maanantaina. Tiistaina yhdellä vessakäynnillä vaikutti jo siltä, että sieltä ne "punaiset päivät" taas tulivat, mutta vuoto loppui, kuin seinään. Illalla testasin selkeän negan, harmitti :( Keskiviikon kärvistelin ja odottelin, että koska se kunnon vuoto alkaa... Ei alkanut. Iltavuorosta lähtiessä kurvasin apteekin kautta ja ostin toisen merkkisen testin. Tänään aamulla sitten testasin kahdella eri testillä ja kumpaankin tuli ihan selkeä PLUSSA! :D



Oli siinä nahoissa pysymistä, kun odottelin, että mies tulee koirien kanssa aamulenkiltä. Suuta kuivasi ja kroppa tärisi ;) Mies oli todella ilahtunut ja liikuttunut plussauutisista. Nyt sitten hartaasti toivomme, että pikkuinen malttaa pysyä matkassa aina kesäkuun loppupuolelle saakka. LA on laskureiden mukaan n. 22.6.09. Ensi viikon aikana voisi soitella neuvolaan ja varailla aikaa ensikäynnille.



Sateisesta säästä huolimatta iloista loppuviikkoa myös teille muille "riskiryhmäläisille" ja plussaonnea kilokaupalla! :)



t. NMA rv 4+5

Hienoja uutisia sulla! Toivotaan etta saat nauttia mahdollisimman "vahariskisesta" raskaudesta kaikesta huolimatta.



Olettekos muut muuten huomanneet etta tama meidan ketju on ylivoimaisesti suosituimmasta paasta -- tata on lukenut jo yli 2000 ihmista, vaikkei meita tahan kirjoittavia ole kuin kourallinen. Aika janna etta ollaan ilmeisesti hyvinkin kiinnostavaa porukkaa... ;-)



Oma "riskiraskaus" on mennyt tahan asti ihan oppikirjan mukaan: verenpaineet on pysyneet alhaalla (+/- 100/70 eli tosi matalathan nuo on - mulla on tuo alapaine aina vahan korkea suhteessa ylapaineeseen koska mulla on ilmeisesti siihen tapaan vahingoittuneet verisuonet etta ne ei koskaan taysin "relaa"), ei ole ollut vuotoja (huono yhdistelma olisikin verenohennuslaakkeiden kanssa) jne. Maanantaina on np-ultra, sitten katsotaan taas eteenpain. Mutta taytyy sanoa etta tahan asti ehka "paras" ja "normaalein" raskauteni naista kolmesta, kiitos stentin. Varmaan mulle tulee taas ennenaikaisia suppareita mutta nyt olisi vahan varhaista viela niille.



Plussatuulia muillekin ja tulkaahan kertomaan kuulumisianne (mulle ja 2000:lle muulle... ;-))



ElsaAlice 11+6

Moi



Mulla on sellaiset kaksi ja puoli viikkoa takana, että mistähän aloittaisi kertomisen...



"Kaikki alkoi siitä kun mä loppotilin sain...". Eli kuten aikaisemminkin kerroin, meillä työpaikalla alkoi yt-neuvottelut. Ja niinhän siinä kävi, että lähes koko meidän yksikkömme sai monot, minä mukaan lukien. Aikamoinen järkytys vaikka vähän siihen toki oli ehtinyt varautua. Samalla viikolla bongasin aika unelmatyöpaikkailmoituksen netissä. Ainoa miinus paikassa oli määräaikaisuus, mutta laitoin kuitenkin hakemuksen vetämään. Työnantaja halusi edetä asiassa nopeasti ja viime viikolla saimmekin jo nimet papereihin. Eli siis tulin valituksi tuohon mahtavaan duuniin.



Ovulaatiota en onnistunut bongaamaan edellisessä kierrossa vaikka melkein kaksi viikkoa sitä tikuttelinkin. Ajattelin stressin tehneen tepposet ja oviksen jääneen väliin tai siirtyneet jonnekin "outoon" ajankohtaan. Vaan kuinkas kävikään? Menkkoja ei kuulunutkaan, tein tänään raskaustestin ja plussahan sieltä pamahti!!



Nyt on sellainen olo, että tää ei ole todellista. Vajaassa kolmessa viikossa potkut, ihannetyöpaikka ja raskaus. HUHHUH.



Olen toki mielettömän onnellinen raskaudesta mutta mitä ihmettä teen nyt tuon ihannetyöpaikkani kanssa? Mun pitäisi aloittaa siellä marraskuun lopulla.



Naistenklinikalle soittelin jo tänään. Neuvolasta laittoivat sinne samantien lähetteen kun kerroin puhelimessa raskaudestani. Nyt sitten odottelen sisätautilääkärin kommenttia lääkityksiini, seurantoihin yms.



Näin täällä. Kertokaahan muutkin kuulumisianne!



Ps. Niin ja tietysti onnittelut plussakaverille NMA:lle!!!

Eli suuret onnittelut, seka raskaudesta etta tyosta! Mulle on kaynyt noin 2x etta olen saanut unelmatyopaikan kun olen saanut tietaa olevani raskaana... Onneksi kummallakaan kertaa tyonantaja ei ole keplotellut itseaan minusta eroon raskauden takia (niinhan ei saa tehda mutta aina sita jonkun syyn loytaa jos haluaa). Samaa toivon sinulle. Voitkin sitten liittya mun avaamaan riskiraskausketjuun tuonne odotuspuolelle ;-). Omaan napaan kuuluu sitten taas vahan heikompaa, eli olen vuodelevossa, kohdunsuu sormelle auki, kohdunkaula (ultralla) 33 mm (ei ihan mahdottoman lyhyt ts. alle 25 mm mutta ei tosiaan yhtaan liikaakaan). Talla viikolla edessa cerclage tukilangan laitto. Ja viikkojahan oli nyt 13+2. Eli aika aikaisin alkoi mulla naa ongelmat talla kertaa, ekassa raskaudessa vasta viikolla 28 ja tokassa viikolla 24. Nyt juuri matkalla laakariin kuulemaan mita talla viikolla oikein tehdaan; edessa enemman tai vahemman lepoa loppuraskaus.

Kaipa minunkin mahdollinen tuleva raskauteni kuuluisi ns. riskiraskauksiin. Sairastan mm. kroonista suolistotulehdusta. Syön viittä eri lääkettä pysyvästi, mm. kortisonia, jolla on paljon haittoja ja solunsalpaajaa joka heikentää immuniteettia. Käsittääkseni kuuluisin vähintääkin osittain äitiyspoliklinikan seurantaan neuvolan sijaan jos onnistun raskautumaan. Mutta en ota asiasta suurempaa stressiä. Yritän vain huolehtia itsestäni mahdollisimman hyvin.

etta ei ollutkaan kohdunulkoinen vaan ihan "kohdunsisainen". :-) Eli sikiopussi loytyi tana aamuna ihan sielta mista sen pitikin loytya. Tassa voi olla viela monta mutkaa matkassa ennen kuin se vauvaksi muuttuu mutta paiva kerrallaan, ainakin nyt olen hyvin helpottunut.



Ja tervetuloa Minielli! Meilla mies oli kylla aluksi huolissaan, erityisesti riskeista minulle, mutta kun kavaisin erikoislaakarikierroksen (kardiologi, nefrologi ja perinatologi) jo ennen yrittamisen aloittamista ja kaikki nayttivat vihreaa valoa, ei hankaan ymmartaakseni enaa ole ollut huolestunut.

Ja mukavaa kuulla, että mieskin odottaa huolista huolimatta.. Sillä mä olin kyllä ihmeissäni, kuinka tosissaan ja innoissaan mies on tästä kakkosen odotuksen odotuksesta vaikka oli ollut niin yhden lapsen kannalla. Ja tosiasiahan on se, että siinä raskausmyrkytyshässäkässä tuore isi jäi aivan vaille kuulijaa ja tukea kun kaikki huoli keskittyi äidin ja vauvan terveyteen. Ei tainnut kukaan sairaalahenkilökunnastakaan tajuta kysyä kuinka isi huolineen jaksoi. Onneksi sitten pikkuhiljaa yhdessä saatiin kotona juteltua ja purettua tätä asiaa isänkin näkökulmasta. Sillä eihän sitä tiedä, vaikka toinen raskaus ja synnytys menisi vielä paremmin ja näin tuo edellinen huono kokemus nollautusi ja toisaalta myös vaikeuksiinkin osaa suhtautua eri tavalla kun on ne kertaalleen jo kokenut!



Minielli