Aikuinen kissa ja kääpiökoiranpentu - miten olette totuttaneet?

Tässä totutellaan 10-vuotiasta uroskissaa 3kk kääpiökoiranpentuun ihan hyvällä tuloksella, mutta kyselen silti neuvoja ja kokemuksia. Kaikki neuvot tervetulleita! Luimme asiasta paljon jo ennen koiran hankintaa ja toteutamme hitaan tutustuttamisen strategiaa.

Koiranpentu on 1kg ja luonteeltaan rauhallinen, ei reagoi kissaan muutoin, kuin haistamalla jos tulee nenätervehtimään. Ei jahtaa eikä tule saamaan jahdata kissaa. Kissa on leikattu uros, joka on ennen ulkoillut vapaasti vuosia, Nyt yli puoleen vuoteen ei ole ulkoillut vapaasti ja ei päästetä ulos yksinään vastaisuudessakaan. Eli kissalla valitettavasti saalistuskokemusta, mikä huolestuttaa itseäni hieman. Sekään ei saa jahdata pentua missään olosuhteissa.

Yhteiseloa takana runsas viikko ja ollaan alusta alkaen vaihdettu hajuja niiden välillä peittojen ja silitysten kautta. Kissa viihtyy parhaiten kodinhoitohuoneessa auringossa makaillen, jolloin koiranpentu on vapaana muualla talossamme. Kun kissa tulee kuljeskelemaan muualle, on koiranpentu sylissä tai makkarissa oven takana nukkumassa. Olemme olleet erittäin tarkkoja kaiken kanssa, näille kahdelle ei ole annettu mahdollisuutta olla kahdestaan, me olemme mukana kaikessa tutustumisessa. Kissa on omaehtoisesti tullut pentua lähelle useamman kerran, haistellut sitä ja tosiaan kuonojakin on haisteltu kissan aloitteesta. Kissa siristelee silmiään pennulle ja on enimmäkseen hyvin epä-kiinnostunut, lähtee pois paikalta. Ainoa huolenaihe on tullut siitä, kun pentu liikkuu lattialla, se kun näyttää aktivoivan kissassa ei-toivottua käytöstä: se tuijottaa pentua kiinteästi ja jännittyy hieman. Ei ole kuitenkaan ollut hyppäämässä kimppuun ja sitä mahdollisuutta ei annetakaan. Yritämme joka päivä tehdä pennun liikkumisesta arkista ja samalla kitkeä tuota pois. Onneksi pentu myös ajan myötä kasvaa. Tänään pentu meni varovasti (meidän ollessa kosketusetäisyydellä molempiin) kissaa vähän lähemmäs ja kissa "isotteli" sille köyristämällä selkäänsä. Tämä tapahtui kahdesti, siinä ei kuitenkaan tullut mitään konfliktia, kunhan kissa halusi näyttää olevansi suuren suuri. Pentu ei reagoinut, palasi minun luokseni takaisin (erittäin hyvähermoinen tyyppi!). Tämä lienee hyvä merkki siitä, että kissa ei pitäisi sitä potentiaalisena saaliina kuitenkaan; ei kai se saaliseläimelle isottelisi?

Kissa on elämänsä aikana tavannut omassa kodissaan aika paljonkin aikuisia koiria. Ei välitä, ellei koira käy päälle. Itse se ei ole hyökännyt yhdenkään koiran päälle, välttelee mieluummin. On tavannut myös yhden aikuisen oman pentumme rodun edustasjan, josta ei siitäkään välittänyt pätkääkään.

Millaisia kokemuksia teillä on tällaisesta hitaaaaasta totuttelemisesta? Mitä ohjeita? Miten pienen koiran(pennun) ja aikuisen kissan yhteiselo on alkanut ja sujunut? Meillä on aikaa ja kärsivällisyyttä, tutustetaan hitaasti ja vaiheittain, kahdestaan ei jätetä varmaan puoleen vuoteen.