Isovanhempien alkoholinkäyttö :-/

Olipa mukava kuulla muidenkin kommentteja, vaikken toki toivoisi kenellekään vastaavaa tilannetta.



Mieheni pystyy onneksi puhumaan kanssani asiasta. Hän kärsii myös tilanteesta, koska tietää, ettei isänsä terveys kauan kestä juomista. Järkytyin, kun tajusin, että puolustaessani omien lasteni oikeutta raittiiseen lapsuuteen, olin unohtanut, että mieheni on joutunut kärsimään alkoholismista koko lapsuutensa. Hänellä on kova pelko isänsä menettämisestä, koska lääkärit ovat jo kieltäneet kokonaan alkoholinkäytön. Tämän asian appiukkoni tosin kiistää tiukasti.



Mieheni ei juuri pysty puhumaan asiasta vanhempiensa kanssa, vaan minä joudun puuttumaan asiaan, kun lopulta pettää hermot. Sitten sitä tulee kiihdyksissään lauottua asiat liiankin suoraan. Välillä mietin olenko liian tiukkapipoinen, kun satun olemaan itse lähtöisin lähestulkoon täysraittiista perheestä.

viikonloppu iltaisin, koska he ovat aina silloin humalassa. Appiukko ottaa kunnon kännit ja anoppi tissuttelee " salaa" . Lasta ei voi viedä heille yökylään, kun viikot ovat töissä ja vkonloput humalassa. En ole maininnut asiasta, se on niiden perheessa tabu. En pidä siitä yhtään että lasten läsnäolessa ryypätään. Tosin saunakaljan ymmärrän, josta ei tule edes humalaan. Itse en ota pisaraakaan jos on lapsia läsnä. Minusta humalaiset ihmiset olivat lapsena pelottavia, enkä halua että omat lapset joutuvat kokemaan saman. Onneksi omat vanhempani ymmärtävät kantani ja lapsi pääsee heille yökylään jos haluaa. Voin luottaa siihen etteivät he juo silloin.

Asiaan vaikuttaa eittämättä omat kokemukseni eli alkoholisti-isän seurassa kasvaminen (en ole hänen kanssaan tekemisissä) mutta tuskin muutenkaan suhtautuisin kovin suopesti siihen että lapsistani vastuussa oleva hlö olisi maistissa.

Viinilasillinen tmv esim ruokaillessa ok mutta sen ihmeempi lotraaminen ei.

Joku lehtiartikkeli sanoi hyvin että lapsi kokee pelkoa ja turvattomuutta vaikka se naukkaileva aikuinen olisikin iloinen ja lupsakka jos lapsi on tottunut muuhun ts vaikka kireähermoisempaan ja ei niin hilpeään aikuiseen.

Aikuisen käytös kuitenkin muuttuu aina kun alkoholia nautitaan, ja haju sekä katse.

Samankaltaisia ongelmia on sivuttu meilläkin, tosin asialla mummun miesystävä.

Isovanhempia on hankala muuttaa, mutta pelisäännöistä voi varmaan keskustella. Ja keskustele nimenomaan mummon kanssa, jos ukki ei kykene puhumaan asiasta. Yksi vastuullinen aikuinen varmaan riittää huolehtimaan lasten turvallisuudesta, jos ei riitä, kuten vihjaisit, on syytä miettiä, jättääkö pieniä lapsia ollenkaan isovanhemmille. Sanoisin, että alkoholistin kanssa on syytä varautua aina pahimpaan. Eikä ole lapsillekaan kivaa nähdä ukkia humalassa. Toisaalta parin kaljan ottaminen on eri asia kuin vastuuton humalatila.

Itse en jätä vielä 2-vuotiastani mummulle, jos tiedän miesystävän ehkä olevan paikalla ja lotraavan viinan kanssa. Mummulle yksin kyllä jättäisin. En siis luota mummuunkaan humalaisen miesystävän seurassa, valitettavasti. En kyllä ikimaailmassa kehtaisi sanoa tätä kyseisille henkilöille suoraan.

Ei mennä ukin luo pojan kanssa lainkaan käymään, jos on putki päällä. Appiukko on ihan alkoholisti, emmekä halua poikamme näkevän vaaria pöhnäisenä. Hoitoon poikaa ei vaarin luo viedä lainkaan - onneksi ei ole tarviskaan.

Meillä mummo (miehen äiti) ottaa kokoajan, muttei ole varsinaisesti humalassa. Pienessä sievässä kuitenkin. On sellainen tissuttelija :-( Mietin hyvin usein, voinko jättää lastamme hänelle hoitoon. Mieheni luottaa täysin äitinsä kykyyn huolehtia jälkikasvustamme. Minun on hyvin vaikea ottaa asiaa puheeksi. Varmasti pitäisi, ennen kuin jotain sattuu. Tai tissuttelu lipeää hallinnasta. Eli jos jokka kulla on kokemuksia tai vinkkejä MITEN asian voisi ottaa puheeksi niin kertokaa!

Oma äitini on täysi alkoholisti ja on ollut pakkohoidossa juuri mutta eri syystä mutta kuitenkin alkoholi siihenkin asiaan vaikuttanut. Eli mun kuopukseni ei ole ikinä ollut hänellä hoidossa ja ehkä nähnyt on n.5 kertaa. äitini ei myönnä /ymmärrä että on ongelma joten ei voi oikeen siinäkään auttaa. Ja jos mies sanoo vaik tietää et mummo siin siemailee olutta ni en kyl ymmärrä sitä ollenkaan. sitä vaan et jos koko ajan siemailee olusii ni mun mielest sillon on jo ongelma?

Meillä anoppi on se joka juo. Ja valitettavasti meillä on niin huono esimerkki, jota en uskonut voivan tapahtua koskaan, joten olen täysin nollalinjan kannalla. Jos pisarakin on otettu, ei anopilla ole asiaa lastemme lähettyville.



Ja samoin täällä: asiaa ei oteta esille, sillä se on historiassa aikaisemmin käsittääkseni vain pahentanut asioita. Siksi olen todella hankalassa asemassa, sillä haluaisin ottaa aiheen esille: lasten läsnäollessa ei pulloon kosketa ja piste. Tosin sitä tissuttelua on vaikea huomata sillä toki se peitellään viimeiseen asti. Edes rattijuopumustuomio ei ole pannut juomiselle täyttä stoppia, joten pahaa pelkään että tilanne vielä pahenee.



Tilanne on tällä hetkellä parempi niin, että vierailemme harkitusti anopilla, kun ensin on varmistettu että on sopiva hetki vierailla. Viime aikoina on ollutkin paljon selvin päin. En tosin enää koskaan jätä lapsiamme hänen hoidettavakseen yksin. Mikä on todella surullista sikäli, että lapset haluaisivat nähdä mummoaan. Mutta luottamus kun on jo kerran menetetty niin totaalisesti, en näe mitään mahdollisuutta tähän.



Itse en ole rohjennut nostaa kissaa pöydälle, pliis auttakaa minuakin kertomaan miten! Mutta yrittäkää kaikki asian kanssa painivat tehdä niin ettei teidän tarvitse kokea samaa mitä me olemme joutuneet kokemaan. Mutta oma linjani on tiukka: jos alkoholia otetaan, silloin lapsemme pysyvät kaukana!

Meilläkin anoppi tissuttelee,mikä on vastenmielistä.Aikaisemmin on laitettu korkean verenpaineen piikkiin ja itsekin siihen uskoin,kunnes saapui kerran kännissä lastamme tapaamaan.Mieheni ei edes huomannut äitinsä olevan kännissä,eikä asiasta sen koommin puhuttu.



Oma isäni on alkoholisti.Olen tehnyt sekä hänelle että muillekin selväksi,että kännissä ei lasta tavata.Isäni ei ole kyllä sen sortin vaari,että lasta hoitaisi,vaikka kovasti tykkää ja kyselee kuulumisia.Lapsen uuden oppimiset piristää aina,vaikka oma elämä olis miten surkeessa jamassa.Kiva sinänsä.Käytännössä nollatoleranssi isäni suhteen toimii mun mielen mukaan.Jos on ottanu yhden tai kaksi eikä örvellä ja mulla sattuu nenä olemaan niin päin,että itse jaksan katsoa,saatamma piipahtaa pikavisiitillä.Hyvin harvoin kuitenkin.Isäni ymmärtää kyllä tilanteen.



Olenkin miettinyt,että monesti meillä naisilla riittää kyllä pokka tehdä omille sukulaisille selväksi pelisäännöt.Miehet eivät tähän nähdäkseni pysty yhtä usein.Lisäksi miehet eivät todellakaan ole yhtä tarkkasilmäisiä ja ennakoivia,että edes ymmärtävät asian,kun " tilanne on päällä" ,varsinkaan jos kyse on pienestä tissuttelusta.



Niin,siitä anopin juomisesta...Anoppi on myös masentunut ja lapsemme näkeminen on viikkojen(!!!) pelastus.Olen sanonut miehelleni,että anopilla on oltava muitakin " syitä elää" kuin lapsemme.Mies usien sanoo,että kun se on niin tärkeää omalle äidilleen,eikä tunnu ymmärtävän,että meidän lapsemme vastuulla ei ole pitää mummo järjissään.Mummolla ei ole oikeutta lapseemme,jos oikein julmasti asia esitetään.Lapsella on kuitenkin oikeus mummoonsa,mutta selvinpäin.Olen sanonut suoraan miehelleni,tosin pitkän harkinnan ja rohkeuden keräämisen jälkeen,että jos mummo ei pysty olemaan ottamatta,ku tietää tapaavansa tytön,niin silloin on oikeasti avun hakemisen paikka.



Voisin minäkin kirjoittaa vaikka (pidemmänkin) kirjan aiheesta.Haluan kuitenkin rohkaista teitä kaikkia puhumaan miestenne kanssa suoraan.Rohkeutta se vaatii,tiedän kokemuksesta.Itse päätin,että jos mies ei seuraavana päivänäkään,asioita mietittyään ymmärrä mun pointtia,niin mun on mietittävä sitten,onko ukossa muutenkin jotain vialla.Jos ei oman lapsensa hyvinvointia ja turvallisuutta osaa arvostaa eikä kunnioittaa vaimonsa ja lapsensa äidin huolta,ihan aiheestakin,on kyllä pesunkestävä ääliö.Onneksi meillä ei tähän mennyt,vaan parin päivän päästä ukko totesi muina miehinä,että taidan olla oikeassa.Kauan mullakin kesti ottaa asia puheeksi,mutta parempi ennemmin kuin myöhemmin...



Uhkasin muuten,että alan puhalluttaa anoppia,jos kerrakin pettää luottamuksen.Ja vaadin,että mies todella tekee selväksi,että jos on krapulaa yms.,niin sanovat suoraan.Onhan meilläkin ollut darra aikana ennen lasta,joten siinä ei ole mitään ihmeellistä.Siirretään tapaamista myöhemmäksi.Meillä siis anoppi ja appi asuvat aika lähellä, usein vieraillaan ihan lyhyellä varoitusajalla.Ja uhkasin myös,että jatkossa minä teen sitten asiat kertakaikkisen selävksi ja kovaan ääneen,jos miehestä ei siihen ole.Ja kas kummaa,yhtään kuprua ei ole vielä tullut.



Toivottavasti tästä on jollekin apua.Lapsi todella menee kaikkien muiden tunteiden edelle.Jos aikuinen ei voi sitä ymmärtää,ei ole aikuinen ensinkään.Syksyä kaikille!