HUOMIO!ketään jolla ollut kohtutulehdus?

joten synnytys piti käynnistää rv33

Vierailija:

joten synnytys piti käynnistää rv33

Hei,

Haluaisitko kertoa mistä tulehduksen sait?Ja jäikö siitä jotain pysyvää haittaa sinulle tai lapsellesi? Toivottavasti lapsenne ei tästä " kärsinyt" ja voi hyvin. Onko tästä tapahtuneesta kauan aikaa, oletteko kenties " yrittäneet" /saaneet lisää lapsia tämän jälkeen ja kuinka on mennyt?

Itse sain lapsivesipunktiosta (rv 21) bakteerin, joka johti kohdun, minun sekä lapseni tulehtumiseen sekä tulehdus lopulta käynnisti synnytyksen, eikä tietysti tuossa vaiheessa lapsen kannalta voitu tehdä mitään. Olemme tämän jälkeen " yrittäneet" pikku enkelille sisarusta, mutta tuloksena vain kaksi alkuraskauden keskenmenoa. Lääkärit eivät sano juuta eikä jaata asian suhteen ja yrittävät luistaa tilanteesta. Joten kaipaisin todella toisten, samantapaisten tai jopa samanlaisen asian kokeneilta omakohtaisia kokemuksia asian suhteen. Meitä huolestuttaa kovin, voimmeko saada enää lapsia. Tämä menetetty lapsemme oli esikoisemme ja kaikki hänen odotuksessaan meni oikein loistavasti ja lapsi oli täysin terve. Eli muutoin ei estettä seuraavalle/seuraaville raskauksille pitäisi olla, jollei sitten tämä kohtalokas tulehdus koidu myös muutenkin kohtaloksemme?

Arvostaisin vastauksia!Vertaistukea/kohtalotovereita on niin vähän ja vaikea löytää.

-ap-

ja sitä ei kuulemma kannatakaan miettiäkään liikaa. Streptokokki näyte oli kylläkin positiivinen. Jäkitarkastuksessa lääkäri puhui jotain, että on suolistosta voinut tulehdus tulla. Kovin tarkkaan en ole jaksanut asiaa miettiä, tapahtunut, mikä tapahtunut.



Vauva siis syntyi keskosena, kuitenkin jo hyvillä viikoilla ja voi alusta asti mainiosti vaikka pieni tietysti oli. Sai heti antibiootit varulta, mutta hänellä ei tulehdusarvot olleet koholla missään vaiheessa, tilanne huomattiin siis ajoissa! Sairaalassa oli muutaman viikon ja nyt kotona ihan " normaali" vauva, ikää muutama kk. Eli kovin kauan aikaa ei tapahtumista vielä ole ja uuden lapsen hankinta ei ihan heti ajankohtaista...mutta ei kai pitäisi siihen mitenkään vaikuttaa?!



Olen pahoillani, että sinulle kävi noin. Sen opin tästä kokemuksesta, että aina ei raskaudet tosiaankaan mene niinkuin kuvittelee (itselleni tämä oli toinen lapsi, eka raskaus kaikinpuolin normaali ja helppo) ja mitä tahansa voi sattua. Kohtutulehduksenkin luulin olevan mahdollista vasta synnytyksen jälkeen, kun sellaisia tapauksia lähipiirissä on ollut. Toivottavasti saatte vielä kaipaamanne lapsen!



t. se jolla rv33 syntynyt vauva

Ap, minulle on tullut kohtutulehdus keskenmenon kaavinnan seurauksena. Sen jälkeen olen saanut kaksi lasta. Joten keskenmenosi tuskin vaikuttaa muihin keskenmenoihisi, enemmänkin näissä sikiöissä tai istukoissa on ollut vikaa. Pystythän kuitenkin tulemaan raskaaksi.



Otan osaa menetykseesi.

EI TODELLANKAAN OLISI KANNATTANUT TÄHÄN PUNKTIOON KOSKAAN MENNÄ!!!!

Meillä tämä oli lääkärien ehdotus lapsen terveyden epäilyjen vuoksi. Kolmenpäivän shokin ja ensiodottajan itseluottamuksen puute, tietämättömyyden ja omaan vaistoon uskomisen puute eivät varmasti edesauttaneet siinä tilanteessa. Lisäksi meille ei missään vaiheessa kerrottu että toimenpiteessa on myös tulehdusriski. Lääkäri kertoi vain punktiosta aiheutuneiden keskenmenojen syyn johtuvan sikiöiden pienestä koosta ja lapsiveden tihkumisesta. Ja sanoi ettei lapsemme olisi moksiskaan toimenpiteestä kokonsa ja ikänsä puolesta. Joten murehdimme kuulema aivan turhaan! Misään vaiheessa ei meille kerrottu, että on olemassa TULEHDUSVAARA! eikä tätä luonnollisesti siinä tilanteessa osattu ajatella.

Voin sanoa että siinä vaiheessa kun lapset ovat sinulle kaikki kaikessa ja saat eteesi huonoja uutisia, menet sellaiseen shokkitilaan että on mahdoton luottaa muuhun kun ammattilaisiin! Ja mielestäni tässä maassa pitäisi nimen omaan luottaa ammattilaisiin ja kuten sanoin, ensiodottajana varsinkin on hyvin vaikea tehdä suuria päätöksiä, varsinkaan lääkäreitä vastaan. Toki lääjäritkin erehtyvät ja meidän luottoa lääketieteeseen ja alan ammattilaisiin ei varmasti saa koskaan takaisin, vaikka vahinko tämä olikin. Ja itsehän me siihen suostuimme, sitähän varmasti ajattelet päälimmäisenä. Näin teimme eikä se helpota koskaan!



Ja me, kuten lääkäritkin luulivat tekevänsä kaiken kuitenkin lapsemme parhaaksi...



Mutta niinkuin kaikki ovat sanoneet ja minkä voin allekirjoittaa, kukaan ei oikeasti ymmärrä, ennen kuin se sattuu omalle kohdalle.



Hyvä että uskallat arvostella tietämättä asiasta sen enempää, et ainakaan helpota sitä taakkaa, menetystä, surua ja jopa itsesyytöstä mitä harteillamme kannamme loppuelämämme.



-ap-