Alan uskoa joutuneeni kummittelun kohteeksi

Olen aina ihmetellyt mikseivät kummittelun kohteeksi joutuneet eivät pakene ensimmäisten merkkien tullessa, nyt ymmärrän. Se on hivuttavaa ja suloista, pienet merkit pakottavat uteliaisuuden ottamaan askelia.

Alkutalvesta huomasin että ajattelen koko ajan nuoruuden ystävääni. Olimme siis sellaiset niin läheiset ystävykset että olimme tarhanpihalta alkaen kaikki ajat yhdessä.
Ekaluokka, ensikännit, seksijutut- me oltiin sellaisia meneviä nuoria. Ystäväni perhe oli rikkinäinen niin hän kulki ihan lapsuudesta asti meidän mökeillä, mummoloissa, sukulaisissa. Telttailtiin paljon, festarit, kolme interrail- matkaa, meillä oli muita ystäviä paljonkin, oltiin seurakuntanuoriakin ja kaikkea- yleensä jos oli kavereiden kanssa tekemissä niin ystävä oli siinä läsnä tai sitten oltiin kahdestaan. Ihan loppuun asti, olin heidän äitinsä ja siskonsa kanssa sairaalassa kun hänet todettiin kuolleeksi.
Auto- onnettomuus kesäyönä- hän oli ajamassa luokseni. Oli bileissä kuskina, tuli vähän riitaa ja hän lähti ajamaan mun luokse mökille, oli soittanut viisi kertaa matkalta. Sitten suoralla tiellä koko isojen peltoaukeiden suurinpiirtein ainoaan siltarumpuun osui. Olin 24, hän 23. Ikävää oli että nuo bileet oli meidän hyvän ystävän, me ollaan vieläkin läheisiä.
Moneen vuoteen en oikein helposti ystävystynyt ja vieläkin olen aika varautunut. Meillä oli yhteisiä seksikokemuksia mutta ei sillain seksiä, olen aina, jo silloin käytännössä ajatellut vain häntä kun olen yksin sillain, tästä kummittelu vähän alkoikin.
Talvella huomasin että olen kuumana koko ajan ja ajattelen vain häntä ja silloin alkoi tapahtua kummallisia asioita ja heti ajattelin että en enää kutsu häntä ajatuksillani. Tuntuu kuin tämä Korona olisi ohentanut rajoja ja ehkä jatkuva kulkutaudin ajatteleminen herkistää mielen.

Tänään olin päättänyt jo päivällä että rikon tänään lakkoni, olen sinkku ja ollut tuon ajatuksen takia vähän selibaatissa. Kun ajattelin monta kertaa päivällä miten tänään teen sen jutun ja sitten tulin kotiin ja kaikkein vahvin kummitteluenne mitä olen kokenut. Konkreettinen ja selittämätön, en tajua mutta en myöskään pelkää. Laitan kynttilät kuten olin suunnitellutkin ja teen kaiken täydellisen ja pitkällisen kaavan mukaan.