Onka muka normaalia ja asiaan kuuluuvaa, että aikuiset lapset ovat äidin elämän keskipiste?

Jotkut äidit joilla aikuisia lapsia kertokaa mielipiteenne, ja takerruttekko kovastikin lapsiinne?

Ei ole normaalia. Laita äidillesi rajat.

Ei ole normaalia. Minullakin on äiti, joks yrittää elää aikuisten lastensa kautta. H*lvetin ärsyttävää se on. Eikä mikään sanominen tunnu auttavan. Ei ymmärrä. Hankkisi elämäänsä jotakin muuta sisältöä.

Ei tosiaan auta mitkään sanomiset koska äidin mielestä se on asiaan kuuluuvaa ja kaikki äidithän nyt haluavat olla mukana lastensa elämässä, sehän on vain ihan luonnollista ja minä olen ilkeä ja inhottava ihminen jos en halua häntä mukaan joka asiaan. 

Ja äiti menee tosiaan niinkin pitkälle että yrittää määräillä minua rahankäytöstä (omia rahojani, ei hänen), haluaa päättää minkälaiset kengät hankitaan (väkisin siis haluaa ostaa minulle kengät jotta pääsisi pätemään), yrittää määräillä että missä saan asua ja mihin minun pitää muuttaa, ja minun pitää kertoa muuttopäivä ajoissa koska hänen on aivan välttämättömän pakko päästä mukaan kun muuttoa tehdään. Hänen on myös päästävä mukaan asuntonäyttöihin jotta voi päättää onko paikka hyvä. Äiti haluaisi päättää mitkä vaatteet puen ylleni työhaastatteluun. Jos minulla ei ole häntä miellyttäviä vaatteita, niin hän ostaa ne minulle ja päättää mitkä vaatteet ostetaan koska vain hän tietää mitkä on hyvät. 

Mitä tuo käytännössä tarkoittaa?

Minulla on 19v ja 21v lapset, jotka ovat tärkeitä ja menevät monessa asiassa kaiken muun edelle. Olen kiinnostunut heidän elämästään ja kyselen, sekä tsemppaan (välillä varmaan pusken ja vaadinkin, valitettavasti). Yritän heidän antaa elää omaa elämäänsä, mutta en haluaisi heidän tekevän kaikkia virheitä mitä voi välttää. Tässä taustalla ehkä omat nuoruuden kokemukset, kun kukaan ei neuvonut ja auttanut, vaan kaiken sai itse opetella kantapään kautta.

Kumpikin lapsistani asuu opiskelupaikkakunnallaan, mutta nyt Koronan vuoksi ovat enimmäkseen kotona. En hirveästi soittele perään, mutta viestittelen ja kun tulevat kotiin, niin kyselen.

Ja äiti tunki myös mukaani kun menin kampaajalle, ja äiti jatkuvasti antoi kampaajalle ohjeita ja neuvoja että millainen hiusmalli minulle leikataan. 

Äiti on myös kieltänyt minulta hiusten värjäämisen, koska niissä on myrkkyjä. Tosin hän itse raidoittaa hiuksiaan, joten ainoastaan sallittua ovat vaaleat hillityt raidat, samanlaiset mitä hänelläkin on.

Vierailija kirjoitti:

Ja äiti menee tosiaan niinkin pitkälle että yrittää määräillä minua rahankäytöstä (omia rahojani, ei hänen), haluaa päättää minkälaiset kengät hankitaan (väkisin siis haluaa ostaa minulle kengät jotta pääsisi pätemään), yrittää määräillä että missä saan asua ja mihin minun pitää muuttaa, ja minun pitää kertoa muuttopäivä ajoissa koska hänen on aivan välttämättömän pakko päästä mukaan kun muuttoa tehdään. Hänen on myös päästävä mukaan asuntonäyttöihin jotta voi päättää onko paikka hyvä. Äiti haluaisi päättää mitkä vaatteet puen ylleni työhaastatteluun. Jos minulla ei ole häntä miellyttäviä vaatteita, niin hän ostaa ne minulle ja päättää mitkä vaatteet ostetaan koska vain hän tietää mitkä on hyvät. 

Ok, toi on kyl aika paha. Eikä varmaan auta että ystävällisesti muistutat että kyseessä on oma elämäsi, eikä äitisi.

Sitä se on kun tehdään lapsia elämän sisällöksi, sitten ne ja vain ne todella on sitä :D vetäkää niitä henkilökohtaisia rajoja, vaikkei oman äidin uhmaaminen mukavaa olekaan, mut muuten menee järki!

En takerru lapsiini, eikä lasten isäkään. Siitä saakka, kun muuttivat pois lapsuudenkodistaan, olen tietoisesti vältellyt sekaantumasta heidän elämäänsä. Olemme toki käytettävissä, jos halutaan mielipiteemme tai näkemyksemme  jostain asiasta, mutta aloitteen on aina tultava lapsiltamme.

Olemme kuitenkin hyvin läheisiä, myös lasten puolisoiden kanssa.Lapset kertovat avoimesti asioistaan ja vietämme normaaliaikoina aikaa mielellämme yhdessä perheiden kera.

Samalla tavalla pyrin olemaan läsnä lapsenlapsille, eli he määrittelevät rajansa. Tosin hekin mielleään kertovat avoimesti asioistaan.

Ei auta mikään mainitseminen kun äiti kokee että minun elämäni on yhtä kuin hänen elämänsä, sillä onhan hän minut luonut.

Mulla on 4 aikuista lasta ja kaikkiin todella hyvät välit. En soittele, ellei ole asiaa. Viestillä voin kysellä välillä kuulumisia. En ikinä tuppaudu kylään, se sovitaan aina etukäteen. En jakele neuvoja, ellei niitä kysytä. Lapset soittelee mulle monta kertaa viikossa ja käykin lähes viikottain. Tää systeemi toimii meillä loistavasti.

Tuossa täytyy vain vähentää yhteydenpitoa rafikaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Ei auta mikään mainitseminen kun äiti kokee että minun elämäni on yhtä kuin hänen elämänsä, sillä onhan hän minut luonut.

Jos äiti ei puhetta usko, niin kirjoita hälle kirje. Vuodata siihen ihan kaikki tunteesi, tuntemuksesi ja toiveesi. Äiti saa rauhassa lukea sen ja miettiä asioita. Jos sekään ei muuta tilannetta sun täytyy ottaa etäisyyttä ja katkaista napanuora. Kyllä se äiti pärjää, vaikka kuinka se alussa perseilisi vastaan. T: 13

Minulla 21 ja 10 vuotiaat. Vanhemmasta olen jo päästänyt irti. Jonkin elonmerkin toivon saavani kerran viikossa. Nuorempi asuu vielä kotona.

Eli ei, ei ole normaalia. Lapset ovat meillä vain lainassa.

Kai lapset ovat aina äidin elämän keskipiste jollain tavalla. Aikuisille lapsille pitää tietenkin antaa tilaa. Mutta saavat he tärkeitä olla.

No yritäpäs itse selviytyä järjissäsi vuosikausia ilman seksiä!

Toi on henkistä insestiä, ja sinä voit lopettaa tuon katkaisemalla kaiken yhteydenpidon. Jos et voi sitä tehdä niin tulet raiskatuksi uudestaan ja uudestaan. Sinun valinta.

Mun äitini ei oikeastaan ole mistään muusta kiinnostunut kuin jälkeläisistään. Masentunut on. Minusta ahdistavaa.

Mutta ymmärrän tavallaan kyllä. En tiedä itsekään, voinko päästää täysin irti itsenäistyvästä lapsestani.

Mietin, että kautta ihmiskunnan historian ovat vanhukset asuneet samassa lähisululaistensa kanssa. Siis yleensä jonkun jälkeläisen perheessä tai perheissä vuorotellen.

Epäluonnollista tämä länsimainen tyyli tyrkätä vanhukset ulos perheestä, vaikka haluaisivat siihen kuulua.