Mietittekö paljon kuolemaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse usko, että kuoleman jälkeen tulee mitään. Ajattelen, että joissakin uskonnoissa puhe taivaasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä on keksitty helpottamaan ihmisten kuolemanpelkoa ja ajatusta siitä, että ei näkisi rakkaitaan enää koskaan. Nuo rajatilakokemukset voivat mahdollisesti liittyä aivotoimintaan (aivot tuottavat hallusinaatioita hapen vähentyessä), mutta kun aivotoiminta lakkaa noin 20 min kuluttua hengityksen loppumisesta, tulee täydellinen pimeys.

Minusta se on jotenkin rauhoittava ja levollinen ajatus. Aika loppuu ja tapahtuu niin kuin on tarkoitettu. Ajatus tuosta pitää vahvemmin kiinni elämässä ja antaa voimaa elää itsensä näköistä elämää ja olla tästä ainutkertaisesta elämästä kiitollinen. Kun rakkaitani on kuollut, en ole kokenut, että he olisivat poistuneet iäksi, vaan he kulkevat aina mukana ajatuksissa ja sydämessä. Läheisyyttä voi kokea myös läheisen kuoleman jälkeen.

Mutta miten selität sen kun joku vainaja, lähiomainen on tullut unessa kertomaan jotakin, ja sitten huomaa, että se on totta (esim. minä olen tällä tavoin saanut tietää yhden tärkeän, meiltä eläviltä "hukassa" olleen avaimen paikan ja keskustellut syvällisiä).

Ehkä sinulle on joskus kauan aikaa sitten kerrottu siitä, mutta olet unohtanut?

Mietin tällä hetkellä ihan liikaakin. Yksi opiskelijani, vielä alaikäinen nuori, menehtyi pääsiäisenä onnettomuudessa. Tuntuu ahdistavalta ja ihan kohtuuttomalta.