Onko totta, että äidinkielenopettajien työllisyystilanne on HUONO?

Sijaisuuksia ja tuntiopettajuuksia kyllä riittää.

kaikkien aineopettajien tilanne oo yhtä huono kun kouluja lakkautetaan ja ryhmät kasvaa joka paikassa...

moneen muuhun alaan verrattuna opettajien työllisyystilanne ei ole ollenkaan hassumpi, sijaisuuksia tai tuntitöitä vähintään saa melkein missä vain

Opiskelen valtsikassa, ja ylläri ylläri, tulevaisuuden toimenkuva on aika avoin. Pääaine tällä hetkellä yhteiskuntapolitiikka ja työ opetuksen ja koulutuksen parissa kiinnostaisi...

Minä jään äitiyslomalle. :)

Tällä hetkellä vakituinen virka täysin muun alan hommissa... Kohta valmistun opettajaksi eli ei kyl tiedä mihin tässä ryhtyy.

Käytännössä on pakko aloittaa sijaisuuksia tekemällä. Näin voi mennä parikin vuotta. Jos hyvin käy, saat jalan oven väliin ja pääset sijaisuuden kautta vakituiseen virkaan.

joissa ei saa edes sijaisuuksia.

Ja siis tarkoitan nyt akateemisia töitä ja nykyistä maailmantilannetta.

huonoin työllisyystilanne ollut jo pitkään. Tiedän monta opoksi tai erityisopeksi kouluttautunutta hissanopea ja rehtorikin sanoi taannoin, että hissanopeillemme saa helposti pätevän sijaisen ihan muutaman päivän sijaisuuteenkin.



Paras työllisyystilanne erityisopeilla ja matemaattisten aineiden opeilla. Äikänopet on varmaan siitä välimaastosta.



Todella harvinaista tosiaan, että tulisi vastavalmistuneena ilman työkokemusta valituksi virkaan. Sitä on kyllä tapahtunut, että vuoden sijaisuuden saanut nuori ope on tehnyt työnsä niin hyvin, että jos koulussa on sitten virka avautunut, niin on tullut siihen valituksi.

Miten on tämän tilanne tällä hetkellä? Sama kuin kaikilla aloilla vai onko tässä ope hommassa järkee?

Huono tilanne, jopa sijaisuuksia on tosi vaikea saada osassa maata, kun kuuden kuukauden sijaisuutta saattaa hakea 30 pätevää opettajaa. Jos voi muuttaa Lappiin tai Helsinkiin, on homma helpompi. Kaverini valmistui kolme vuotta sitten, eikä ole saanut kertaakaan edes lyhyttä sijaisuutta mistään.

T. Työtön, 6kk sitten valmistunut äidinkielen opettaja

Paljon on tosiaan hakijoita. Valmistuin jokunen viikko sitten äidinkielen opettajaksi ja työkokemusta ei ole muutamia yksittäisiä sijaisuuspäiviä lukuunottamatta ollenkaan. Luulin, että tilanne olisi todella heikko, mutta ilmeisesti iso osa hakijoista ei osaa jostain syystä kirjoittaa hakemuksia... Etsin töitä pääkaupunkiseudulta+lähialueilta ja pääsin useampaan haastatteluun, vaikka työkokemus oli käytännössä nolla ja hakijoita oli jokaiseen paikkaan n. 40. Ja yhden lukuvuoden määräaikaisuuden sain.

Eli hakijoita on todella paljon, kilpailua on paljon ja vastavalmistuneella ei ole mahiksia vakituisiin paikkoihin. Mutta lukuvuoden määräaikaisuus on suht helppo saada, kunhan oikeasti panostaa hakemukseensa. Uskoisin, että jokusen määräaikaisuuden jälkeen on jo helpompi saada vakituinenkin paikka, kun on hieman työkokemusta takana. Eli ei parhaat työmahdollisuudet, muttei mitkään heikoimmatkaan tällä hetkellä.

^^ siis opetusalan työkokemusta

Vierailija kirjoitti:

Minä jään äitiyslomalle. :)

Onnittelut sinulle :)

Pitkään alalla toimineena äidinkielen opettajana on pakko kommentoida, että tilanne on tosiaan monessa kunnassa erittäin haastava, mutta aika usein niiden, jotka eivät löydä mitään työtä moneen vuoteen, olisi hyvä katsoa peiliin. On todella tärkeää, että luo jo opiskeluaikana hyvät suhteet paikkakunnan kouluihin. Harjoitteluja ohjanneena ja sijaisten palkkaamisesta päättävänä ihmettelen, miten välinpitämättömästi jotkut suhtautuvat tulevaisuuteensa. Harkkatunneille ja palautekeskusteluihin tullaan valmistautumattomana ja myöhässä, pahimmillaan krapulassa, kun "opiskelijabileissä vähän venähti, heh heh". Osa harjoittelijoista suhtautuu ohjaajiin ylimielisesti, ja varmasti tähän on joskus aihetta vaikkapa ohjaajan vanhentuneiden opetusmetodien vuoksi, mutta harjoittelija ei ole siinä asemassa, että hänen kannattaisi kovin kritisoida niitä, jotka myöhemmin päättävät hänen palkkaamisestaan. Kuitenkin sijaisuuksia hakee usein 20-30 hakijaa, ja tottahan helpommin tulee valituksi sellainen, josta on jäänyt hyvät muistot. Opetusalalla, samoin kuin tietysti muillakin aloilla, sana myös kiertää. Pääsääntöisesti samalla kouluasteella samaa ainetta tietyssä kunnassa opettavat tuntevat toisensa, ja toki sijaista valitessa tulee kyseltyä suosituksia kollegoilta.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään alalla toimineena äidinkielen opettajana on pakko kommentoida, että tilanne on tosiaan monessa kunnassa erittäin haastava, mutta aika usein niiden, jotka eivät löydä mitään työtä moneen vuoteen, olisi hyvä katsoa peiliin. On todella tärkeää, että luo jo opiskeluaikana hyvät suhteet paikkakunnan kouluihin. Harjoitteluja ohjanneena ja sijaisten palkkaamisesta päättävänä ihmettelen, miten välinpitämättömästi jotkut suhtautuvat tulevaisuuteensa. Harkkatunneille ja palautekeskusteluihin tullaan valmistautumattomana ja myöhässä, pahimmillaan krapulassa, kun "opiskelijabileissä vähän venähti, heh heh". Osa harjoittelijoista suhtautuu ohjaajiin ylimielisesti, ja varmasti tähän on joskus aihetta vaikkapa ohjaajan vanhentuneiden opetusmetodien vuoksi, mutta harjoittelija ei ole siinä asemassa, että hänen kannattaisi kovin kritisoida niitä, jotka myöhemmin päättävät hänen palkkaamisestaan. Kuitenkin sijaisuuksia hakee usein 20-30 hakijaa, ja tottahan helpommin tulee valituksi sellainen, josta on jäänyt hyvät muistot. Opetusalalla, samoin kuin tietysti muillakin aloilla, sana myös kiertää. Pääsääntöisesti samalla kouluasteella samaa ainetta tietyssä kunnassa opettavat tuntevat toisensa, ja toki sijaista valitessa tulee kyseltyä suosituksia kollegoilta.

Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta miksi kielen ammattilainenkin sortuu ilmaukseen "haastava"? Missä kriittisyys talouselämän jargoniin?

Toisaalta kyllä harjoittelijallakin on oikeus kriittisyyteen, oma kantansa pitää vain ilmaista hienovaraisesti.

Itse yleensä rohkaisen oppilaitani kriittisyyteen, muistuttaen samalla hyvistä käytöstavoista. Ja kenenkään tulevaisuutta en halua tuhota, vaikka virheitä tekisivätkin. Jos opettaja ei tunne pedagogista rakkautta, hän ei ole oikea opettaja.

Ja mikä omia tuttavia seuratessa on tullut mieleen, liittyen tuohon edelliseen mainitsemaan peiliin katsomiseen, kannattaa laajentaa sitä omaa hakukenttää. Jotkut tutut hakevat töitä vain Helsingistä ja valittavat sitten kun eivät saa töitä. Hakijoita on todella paljon Helsingissä ja hakijamäärät pienenevät, kun hakee jostain muualta. Itse katsoin kartasta sen mukaan, että työmatka saisi kestää max. n. tunnin / suunta. Siinä sitten tuli haettua kaikki paikat niin pääkaupunkiseudulta kuin Keravalta, Nurmijärveltä, Tuusulasta, Kirkkonummelta ymsyms. Helsingistähän pääsee jopa Riihimäelle asti tunnin työmatkalla. Sama tunti menee helposti Helsingistä Espoon perukoille... Jostain syystä "maalaiskunnan" yläasteelle ei kuitenkaan ollut yhtään niin montaa hakijaa, kuin Helsingin... Eli oman työnhakualueen laajentaminen kannattaa kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään alalla toimineena äidinkielen opettajana on pakko kommentoida, että tilanne on tosiaan monessa kunnassa erittäin haastava, mutta aika usein niiden, jotka eivät löydä mitään työtä moneen vuoteen, olisi hyvä katsoa peiliin. On todella tärkeää, että luo jo opiskeluaikana hyvät suhteet paikkakunnan kouluihin. Harjoitteluja ohjanneena ja sijaisten palkkaamisesta päättävänä ihmettelen, miten välinpitämättömästi jotkut suhtautuvat tulevaisuuteensa. Harkkatunneille ja palautekeskusteluihin tullaan valmistautumattomana ja myöhässä, pahimmillaan krapulassa, kun "opiskelijabileissä vähän venähti, heh heh". Osa harjoittelijoista suhtautuu ohjaajiin ylimielisesti, ja varmasti tähän on joskus aihetta vaikkapa ohjaajan vanhentuneiden opetusmetodien vuoksi, mutta harjoittelija ei ole siinä asemassa, että hänen kannattaisi kovin kritisoida niitä, jotka myöhemmin päättävät hänen palkkaamisestaan. Kuitenkin sijaisuuksia hakee usein 20-30 hakijaa, ja tottahan helpommin tulee valituksi sellainen, josta on jäänyt hyvät muistot. Opetusalalla, samoin kuin tietysti muillakin aloilla, sana myös kiertää. Pääsääntöisesti samalla kouluasteella samaa ainetta tietyssä kunnassa opettavat tuntevat toisensa, ja toki sijaista valitessa tulee kyseltyä suosituksia kollegoilta.

Ei opetusmenetelmät vanhene. Opetusmuodit vain muuttuvat.

Itse en heitä ehjiä, minulle sopivia ja mielestäni hyvännäköisiä vaatteitakaan pois vaikka ne eivät enää juuri tämän hetken muotia olisikaan. Jollekin vain sopii jokin paremmin kuin se sama toiselle. Oikeastaan ikävää, miten suuren alan muodit opetuksen kentällä saavat. Opettajat ovat kuitenkin jokainen yksilöitä, kuten oppilaatkin.

Aiheen vierestä, anteeksi.

Ooh kiinnostava keskustelu kerrankin av:lla! Mä olen vuosi sitten valmistunut aineenopettaja ja pyrin kohti äikänopeksi pätevöitymistä. Avoimen kautta olen tehnyt opintoja, ensi keväänä tarkoitus hakea sitten maisteriohjelmaan.

Olen kyllä tässä vuoden ajan sijaisuuksia (omasta opetettavasta aineestani) tehneenä huomannut, että nuo sijaisuudet menee pitkälti suhteiden kautta. Kaupungin sijaisrekryä ei tunnu käyttävän kukaan. Reuna-alueille olen työllistynyt ok, viime lukuvuoden aikana tein sijaistuksia noin 2-3pv viikossa 20-40km päässä asuinkaupungistani. Senkin huomasin, että kun muilutti itsensä yhteen paikkaan ja teki hommansa hyvin, sana kiiri muuallekin. Opettajat kyllä tuntevat toisensa. Kannattaa hyödyntää kaikki mahdolliset, vähäisetkin kontaktit ja olla aktiivinen. Omien vanhojen opettajien, harkkaohjaajien tms. kautta kannattaa yrittää saada itseään "kartalle". Reksit hoitavat sijaistusjuttuja joskus, mutta olen kyllä useammin saanut pyyntöjä opettajilta itseltään. Kannattaa toki käydä pärstää näyttämässä sille reksillekin.

Jotenkin kuvittelisin, että äikässä päiväsijaisuuksia riittäisi ihan hyvin, sitä kuitenkin opetetaan paljon ja kaikille koko ajan. Varmaan sitten päteviä sijaisia on suhteessa myös paljon.