Onko pakko sinnitellä yhdessä lasten takia?

Olisitko halunnut että oma äitisi olisi sinun takiasi luopunut onnellisesta parisuhteesta?

Vaikea sanoa kun en elä siinä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olisitko halunnut että oma äitisi olisi sinun takiasi luopunut onnellisesta parisuhteesta?

Onnellista parisuhdetta ei kukaan pysty takaamaan, eronneellekaan.

Ei todellakaan! Onnellinen vanhempi, onnelliset lapset. Muuttakaa asumaan erilleen hyvin lähekkäin.

Minusta paljon on kiinni siitä, onko teillä tahtoa saada parisuhde toimimaan taas? Oletteko käyneet keskustelemassa missään? Jos taas tunne on se, että suhdetta ei halua tai pysty enää korjaamaan, on parempi erota. 

Jokaisella on vain yksi elämä. Itsestään tulee pitää huolta. Huonoista ihmissuhderakenteista luopuminen on itseä kohtaan harjoitettua rehellisyyttä ja huolenpitoa. Kenenkään ei tulisi roikkua löysässä hirressä vuositolkulla vain toisten vuoksi. Sitäpaitsi, kyllä lapsetkin ennen pitkää alkavat aistia vanhempien pahoinvoinnin ja pahimmillaan oireilla itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan! Onnellinen vanhempi, onnelliset lapset. Muuttakaa asumaan erilleen hyvin lähekkäin.

Onnellinen vanhempi voi merkitä myös onnettomia lapsia, mikäli vanhempi ei pysty löytämään onnellisuutta omasta sisimmästään vaan metsästää sitä toisista.

Pelkästään lasten vuoksi ei kannata jatkaa. Ei ole oikein sälyttää lapsen harteille vastuuta vanhemman onnellisuudesta.

Neuvominen on näin helppoa, mutta enpä itsekään eroa, vaikka toisaalta haluaisin. Raha on ihan pätevä syy jatkaa vielä jonkun aikaa. Elämme lapsen kanssa melko lailla kahdestaan. Mies menee menojaan. Meillä on kiva koti ja varaa moneen mukavaan asiaan. Jos mies ehdottaisi eroa, suostusin.

Tehkää mitä haluatte teidän elämä teidän päätökset. Ei kukaan muu voi teidän puolesta tehdä päätöksiä ja varsinkaan elää teidän puolesta.

Jos sekstailu on tärkeämpää kuin lasten tulevaisuus niin erotkaa ihmeessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan! Onnellinen vanhempi, onnelliset lapset. Muuttakaa asumaan erilleen hyvin lähekkäin.

Onnellinen vanhempi voi merkitä myös onnettomia lapsia, mikäli vanhempi ei pysty löytämään onnellisuutta omasta sisimmästään vaan metsästää sitä toisista.

Tämä on pahimmillaan tyhjä ja jopa tuhoisa neuvo, jos tilanteisiin asennoituu niin, ettei voi lähteä myrkyllisestä ja haavoittavasta ihmissuhteesta siksi ettei "löydä onnellisuutta itsestään". Kyllä onnellisuuteen liittyvät hyvin vahvasti toiset ihmiset, yhdessähän tässä eletään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan! Onnellinen vanhempi, onnelliset lapset. Muuttakaa asumaan erilleen hyvin lähekkäin.

Onnellinen vanhempi voi merkitä myös onnettomia lapsia, mikäli vanhempi ei pysty löytämään onnellisuutta omasta sisimmästään vaan metsästää sitä toisista.

Tämä on pahimmillaan tyhjä ja jopa tuhoisa neuvo, jos tilanteisiin asennoituu niin, ettei voi lähteä myrkyllisestä ja haavoittavasta ihmissuhteesta siksi ettei "löydä onnellisuutta itsestään". Kyllä onnellisuuteen liittyvät hyvin vahvasti toiset ihmiset, yhdessähän tässä eletään. 

Toki myrkyllisestä ihmissuhteesta voi ja kannattaa lähteä, jos ihmissuhde ei ole muutettavissa. Mutta uuden, ”onnellisen” parisuhteen ei pitäisi olla kenenkään onnen ehdoton edellytys. Onni lähtee omasta itsestä ja totta kai lapsista niin kauan kuin he perheessä asuvat.

Vierailija kirjoitti:

Jos sekstailu on tärkeämpää kuin lasten tulevaisuus niin erotkaa ihmeessä.

Tottakai lapset ovat minulle tärkeintä mitä maa päällään kantaa. Sitä suuremmalla syyllä minun tulisi ajatella myös itseäni, jotta jaksaisin olla hyvä vanhempi lapsilleni. Ei niin että riudun paskassa avioliitossa että lapsilla olisi muka hyvä tulevaisuus. Silti tuntuu erittäin vaikealta erota.

-ap

Ei.

Lapset huostaan ja molemmat minä, minä -elämään.

Maan tapa.

Oletko lukenut Katariina Hakaniemen kirjan "Kaksi kotia". Se avioerosta lasten näkökulmasta. Siinä on useiden ihmisten tarinoita ja ajatuksia siitä, miltä tuntui, kun vanhemmat erosivat.

Sen kirjan luettuani minulle tuli ajatus, että lapsen näkökulmasta on parempi, jos vanhemmat asuvat erillään ystävinä, kuin yhdessä ja riitaisasti. Tietenkin se paras vaihtoehto on se, että asutaan sovussa yhdessä, mutta jos se ei onnistu, niin ero on parempi vaihtoehto. Erota kannattaa ennen kuin välit tulehtuvat niin pahasti, ettei lasten asioistakaan pystytä riitelemättä sopimaan.

Ja sitten vielä kysymys: Millaisen parisuhdemallin haluat lapsillesi antaa?

Lapset voi hoitaa yhdessä eronneenakin. Se ei takaa, että löydät uuden onnen. Yh äidit ja isät ei oo kuuminta hottia parisuhde markkinoilla. Harvaa haluaa lähteä hoitaa yhdessä toisen lapsia. Sellasia suhteita on paljon, jossa esim. Äiti hoitaa lapset vuorollaan. Näkee miestä, kun lapset isällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko halunnut että oma äitisi olisi sinun takiasi luopunut onnellisesta parisuhteesta?

Onnellista parisuhdetta ei kukaan pysty takaamaan, eronneellekaan.

Ihminen voi olla onnellinen myös ilman parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko lukenut Katariina Hakaniemen kirjan "Kaksi kotia". Se avioerosta lasten näkökulmasta. Siinä on useiden ihmisten tarinoita ja ajatuksia siitä, miltä tuntui, kun vanhemmat erosivat.

Sen kirjan luettuani minulle tuli ajatus, että lapsen näkökulmasta on parempi, jos vanhemmat asuvat erillään ystävinä, kuin yhdessä ja riitaisasti. Tietenkin se paras vaihtoehto on se, että asutaan sovussa yhdessä, mutta jos se ei onnistu, niin ero on parempi vaihtoehto. Erota kannattaa ennen kuin välit tulehtuvat niin pahasti, ettei lasten asioistakaan pystytä riitelemättä sopimaan.

Ja sitten vielä kysymys: Millaisen parisuhdemallin haluat lapsillesi antaa?

Outo tuo ajatus, että ”millaisen parisuhdemallin haluaisit lapsillesi antaa”?

Jos asia olisi niin yksiselitteinen, että lapsi omaksuisi automaattisesti vanhempiensa parisuhdemallin, niin lapsi paroilla ei olisi kuin kaksi vaihtoehtoa: joko onneton suhde tai päättynyt suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko halunnut että oma äitisi olisi sinun takiasi luopunut onnellisesta parisuhteesta?

Onnellista parisuhdetta ei kukaan pysty takaamaan, eronneellekaan.

Ihminen voi olla onnellinen myös ilman parisuhdetta. 

Se olisikin suotavinta. Mutta tuossa yllä nimenomaan kysyttiin, että olisitko halunnut, että oma äitisi olisi luopunut takiasi onnellisesta parisuhteesta.

Tässähän ei ole olemassa mitään onnellista parisuhdetta, joten myöskään lapsen vuoksi sellaisesta ei joudu luopumaan.

Ei tietenkään, teet kuten Kaari Utrio. Jätät lapset miehelle ja lähdet etsimään täytettä tussuun. Voit kirjoittaa siitä syvällisen kirjan myöhemmin ja selitellä aikuisille lapsille miksi oli pakko lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko lukenut Katariina Hakaniemen kirjan "Kaksi kotia". Se avioerosta lasten näkökulmasta. Siinä on useiden ihmisten tarinoita ja ajatuksia siitä, miltä tuntui, kun vanhemmat erosivat.

Sen kirjan luettuani minulle tuli ajatus, että lapsen näkökulmasta on parempi, jos vanhemmat asuvat erillään ystävinä, kuin yhdessä ja riitaisasti. Tietenkin se paras vaihtoehto on se, että asutaan sovussa yhdessä, mutta jos se ei onnistu, niin ero on parempi vaihtoehto. Erota kannattaa ennen kuin välit tulehtuvat niin pahasti, ettei lasten asioistakaan pystytä riitelemättä sopimaan.

Ja sitten vielä kysymys: Millaisen parisuhdemallin haluat lapsillesi antaa?

Ymmärsin ap kirjoituksesta, että suhde ei ole riitaisa.