Harvinaisempia värssyjä etsiville

tässä vanhoja kuolinilmoitusvärssyjä:

Hän rauhaa kaipasi päällä maan,
nyt vaipui hän lepohon nukkumaan.
Hän myrskyt ja vaivat on kestänyt
ja tyynehen rantaan yöpynyt.

Kun iltakello lyö
päättyy päivän työ
Hoivaan hellän paimenen
taisteluista rientelen

Poissa kodista, et sydämistä.

Syksyn tuima tuuli taittoi
nuoren elon
Olit liian hento kestämään
elämän kylmän syleilyn

Maailman jos myrskyt pauhaa
ei se estä untani.
Makea on mulla rauha,
ihana on uneni.

Tuskihin täällä sydämiä halkee
siellä on päivä vaivaton ja valkee
Siellä ei ilo mureheks muutu
ei mitään puutu.

Siellä elon arvoitukset,
vaikeimmatkin selviää.
Siellä kirkasta on kaikki,
mikä täällä hämärää.

Säe surua on
kauneinta kiitosta Jumalalle.

Oi Herra kruunulla kirkkahalla
Sä kruunaa äiti levolla parhaimmalla
Virvoita väsynyttä matkamiestä
Ne haavat paranna, mi tuli tiestä
Ja ota oikein liki itseäsi.

Kaikki muu elämässä katoaa
Vaan armo pysyy
täällä ja iäisyydessä

Tiedän paikan kussa synnyin
vaan en tiedä missä kuolo kohtaa.