Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa?? Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta..
13.08.2006 |
Olen ollut kotona 4 vuotta. Lapsia on 3, joista nuorin 2kk. Asiat on sinänsä kunnossa, mutta vähän väliä, useina päivinä olo on itkuinen. Pienetkin asiat saavat multa kupin nurin ja tuntuu että olisi kaikille parasta jos häipyisin ja jättäisin lapset miehelle.
Omaa aikaa mulla ei ole oikein koskaan. Lähikauppaan pääsen ja lääkäriin tarvittaessa, ja siinäpä se mun oman ajan vietto sitten onkin. Lapsia kun on 3 niin kaikkia ei voi hoitoonkaan jättää, et pääsis tuulettumaan minnekään koskaan. Siksi ettei kukaan sukulainenkaan ota kaikkia kolmea kerralla. Ymmärrän kyllä senkin ihan täysin.
Näitä " pieniä" asioita joista hermostun ovat esim. anopin huomauttelu siitä miten lapsia pitäisi hoitaa tai mitä virikkeitä hänen mielestään pitäisi tarjota. Tai jos mies sanoo että siivoan liian huonosti tai olen epäjärjestelmällinen. Yritän siivota 1 x vko kunnolla, mutta kaapeja ym. en vain jaksa järjestellä.
Tuntuu että lapset imevät kaikki mehut musta. Lisäksi meidän parisuhde on sellainen että mies jyrää mut aina. Kysyy mielipidettä, mutta jos se on eriävä, lyttää minut. Hän tosiasiassa päättää kaikesta vaikka olevinaan mielipidettä kysyykin. Jos se on eriävä, hän manipuloi niin kauan ja painostaa että saa tahtonsa läpi. Isommissa ja pienemmissä asioissa.
Näytämme hyvin toimeentulevalta ja onnelliselta perheeltä ulospäin, mutta viime aikoina mun paha olo on vain lisääntynyt.
Mitä tekisin? Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa?
Kommentit (17)
Mitä hän sanoisi, jos ehdottaisit, että sinä menet töihin, ja hän jää kotiin, kunnes nuorin on sen vähintään kolme?
Tilanteesi kuulostaa aika ikävältä. Minusta sinun pitää saada itsellesi oma harrastus ja selvä mahdollisuus harrastaa sitä. Sillä tavalla sinulla olisi omaa aikaa.
Onko sinulla ystävättäriä, joiden kanssa voisit silloin tällöin viettää kokonaisen päivän kaupungilla shopaten ja rauhassa syöden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menee kyllä ohi kun vauva kasvaa ja hormoonit tasaantuu. Mutta juttele vaikka neuvolassa, on hyvä purkautua ulko-puoliselle.
Nyt sanot miehelles, että sä ota tästä lähtien joka viikko yhden kokonaisen illan itsellesi, mies hoitaa lapset työstä tultuaan. Piste. Tai muuten on tulossa romahdus ennen pitkää.
Mies vielä haukkuu minut suuttuessaan tosi rumasti, ja ottaa hyvin herkästi nokkiinsa jos hänelle huomauttaa jostain.
Nyt joustan vielä lasten kanssa, joista kaksi vanhinta tuntuvat olevan myös varsin jääräpäisiä. Kaikesta saa vääntää. HUH.
Kiitos vaan neuvoista, mutta hänen kanssaan ei tule muutosta asioihin, ei siinä ole puhumiset ennenkään auttaneet. Ainoa tapa on jatkaa näin tai lähteä kokonaan.
ap.
Ap:llä on KARSEA tyranni mies, jonka kanssa ei voi edes neuvotella. Parempi otsikko olis " Kaiken pitäis olla päin helvettiä - miksi luulen että kaiken pitäis muka olla hyvin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. ap
sillä perusteella pitäis olla kait hyvin.
esim väittelyn jälkeen hänen pitää olla 5min hiljaa ja MIETTIÄ sitä toisen ehdotusta ennenkuin lynkkaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jakaa lapset kahteen osoitteeseen jotenkin, tai sitten jättää ne vain miehelle sitten kun en enää jaksa. Viimeinen pisara tulee jossain vaiheessa? Lapsia kun on kuitenkin kolme, en voi kaikkia mukaankaan ottaa. Kaipaan niin omaa itsenäisyyttä ja vapautta ja itsemääräämisoikeutta. Niin paljon että olisin valmis köyhyyteenkin.
Olen seurustellut nuoresta asti, haluaisin nähdä että pärjään ilman että jossain miehessä aina roikun. Olisi pitänyt tajuta ennen näitä lapsia, mutta minkäs teet.
Ei todellakaan voi olla kaikki hyvin jos on tuollainen miehenä. Kuinka kauan jaksat vielä ola kynnysmattona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä ainakaan erota sisaruksia toisistaan. Kyllä sinä pärjäät kolmenkin kanssa jos päätät lähteä. Älä ainakaan jätä lapsiasi miehellesi. Jos sinä, aikuinen, kärsit noin paljon hänen käytöksestään, niin et kai halua asettaa lapsiasi alttiiksi moiselle kohtelulle?!
Vierailija:
älä ainakaan erota sisaruksia toisistaan. Kyllä sinä pärjäät kolmenkin kanssa jos päätät lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi mies onpatalaiska flegmaatikko.
Vedin tossa kunnon sairaskohtaukset ja masennuin. Olen nyt sairaslomalla. Olen laittanut järjestykseen perheenjäsenet ja anopin.
Ainoa mikä meillä auttaa on mun totaalinen romahtaminen ja raivoaminen.
Mene puhumaan omalle lääkärillesi ja kerro kuinka asiat ovat.
Kuulostat ihan loppuun palaneelta.
Itse se irtiotto on tehtävä kun toista ei voi muuttaa.
t. ap
Vierailija:
Mene puhumaan omalle lääkärillesi ja kerro kuinka asiat ovat.
Kuulostat ihan loppuun palaneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vois tehdää hyvää puhua ulkopuolisen ihmisen kanssa. Saisit lähetteen psykologille tms. terapeutille ja kenties masennuslääkkeitäkin jos tarvis.
Ei tuollainen suhde ole minkään arvoinen jos mies ei arvosta sinua tipan vertaa. Kyllä siinä suhteessa pitää olla tasa-arvoisia, ja myös kuunnella sitä toista osapuolta. Miehesi todellakin kuulostaa tyrannilta :(
Puhu miehesi kanssa. Sano mitä ajattelet. Sano että jos ei tyyli ala muuttumaan on aika muuttaa tätä teidän perhekonseptia ja muuttaa eri osoitteisiin.
Miten olet edes jaksanut vuosikausia tuollaista miestä? Oikeasti!
hyvä ap, olen juuri irtautunut parikymmentä vuotta kestäneestä parisuhteesta, joka oli juuri tuon kaltaista. en itse ymmärtänyt enää omaa tilaani, mutta onneksi oli lähimmäisiä jotka tajusivat tilani ja likipitäen veivät lääkäriin. sain terapiaa ja lisäksi masennuslääkkeet. ei mennyt kauan kun olin saanut itseäni parempaan kuntoon ja sen myötä sitten rapäisin itseni irti tuosta sairaasta suhteesta.
eli minun mielestäni olet masentunut. ja silloin tuntuu ettei mikään onnistu. ensimmäiseksi sinun täytyisi saada apua siihen. sen jälkeen taas alkaa elämä luistaa uusin voimin.
kaikkea parasta sinulle! ota rohkeasti yhteyttä vaikka neuvolaan tai sitten omalääkäriin. siitä se uusi alku alkaa
Nyt kun teidän nuorin on vielä noin pieni ei työhön paluu ole ehkä ihan ajankohtaista, mutta mä neuvoisin viittaamaan kintaalla miehen halua pitää sut kotona vielä kolme vuotta. Palaa töihin vaikka vuoden kuluttua. Ala pikkuhiljaa opettelemaan olemaan välittämättä miehen vaatimuksista. Ala sanomaan takaisin, ala tuomaan esille oma mielipiteesi älä ainakaan samantien ole valmis joustamaan.
Ala elää itsellesi. Ja tietysti myös lapsillesi. Älä elä miehelle. Näin tehdessäsi on kaksi mahdollisuutta mitä tapahtuu. Joko teidän parisuhde tulee paremmaksi ja tasa-arvoisemmaksi tai sitten sinä löydät voimia ja halua erota. Kumpi vaan tilanne on hyvä käänne sinulle!
Voimia!
Ei ainakaan ennen kuin nuorin on 3v, ja musta tuntuu että olen kadottanut koko elämäni.
ap.