Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa olla 48v
06.04.2021 |
Olen kipuillut ikäni kanssa koko vuoden. Hullua. Kaikkihan vanhenevat. Nyt vain tuntuu että ennole saanut mitään aikaiseksi, vuodet ovat kuluneet hukkaan. Aika kuluu järkyttävän nopeasti. Minua ei halua palkata enää kukaan, en kelpaa mihinkään. Aivan järkyttävän paha olo.
Kommentit (43)
Samaa ikäluokkaa. Ainakaan ei kuoltu nuorena, ihanasti päästiin keski-ikään! Nyt voipi alkaa nauttia kaikista pienistäkin arkisista iloista. On kevät, meri pauhaa, linnut laulaa. Aloitan ehkä uuden harrastuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt mitä haluaisin, muttei mikään tunnu oikeasti kiinnostavan, tai sitten tuntuu ettei minusta ole siihen. Kaipa se on vaan sitten lopun odottelua tää elämä.
Itselleni tämä on juuri iän paras puoli: ei enää haaveita, ei tavoitteita, ei tarveetta osoittaa mitään töissä eikä muutenkaan. Saan levätä rauhassa hetkessä ja nauttia elämän pienistä iloista. Niitä nyt huomaakin ihan eri tavalla kuin nuorempana, kun oli kaikenlaista ulkoisen elämän tavoittelua koko ajan päällä.
- aiemmin kirjoittanut tyytyväinen 46 v.
Täytän tänä vuonna 48 ja kyllä alkaa ikä näkyä ja tuntua. En ole mitään kovin kummoista saanut elämässä aikaiseksi mutta miksi olisi pitänytkään.
Olen 56v. ja nautin vanhenemisvuorostani❤️.
Elämä on mielenkiintoista.
Enää ei tarvitse touhottaa ja hötkytä.
Ikääntyminen on rauhoittanut ja laajentanut näkökulmia.
Alat oleen jo mummeli.
T:20v ykä 😎
vuonna 2004 syntynyt ykä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta. Sanon ikäni ja menee "hyväksyttäväksi"
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta. Sanon ikäni ja menee "hyväksyttäväksi"
Minä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta. Sanon ikäni ja menee "hyväksyttäväksi"
Minä
en
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta. Sanon ikäni ja menee "hyväksyttäväksi"
Minä
en
edes
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta. Sanon ikäni ja menee "hyväksyttäväksi"
Minä
en
edes
muistanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta. Sanon ikäni ja menee "hyväksyttäväksi"
Minä
en
edes
muistanut
että
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta. Sanon ikäni ja menee "hyväksyttäväksi"
Minä
en
edes
muistanut
että
olen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta. Sanon ikäni ja menee "hyväksyttäväksi"
Minä
en
edes
muistanut
että
olen
48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta. Sanon ikäni ja menee "hyväksyttäväksi"
Minä
en
edes
muistanut
että
olen
48
Kiitti
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt mitä haluaisin, muttei mikään tunnu oikeasti kiinnostavan, tai sitten tuntuu ettei minusta ole siihen. Kaipa se on vaan sitten lopun odottelua tää elämä.
Ei tässä ongelmana kuulosta olevan ikä, vaan jonkinlainen elämänhalun tai motivaation puute, ehkä jopa masennus ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt mitä haluaisin, muttei mikään tunnu oikeasti kiinnostavan, tai sitten tuntuu ettei minusta ole siihen. Kaipa se on vaan sitten lopun odottelua tää elämä.
Ei tässä ongelmana kuulosta olevan ikä, vaan jonkinlainen elämänhalun tai motivaation puute, ehkä jopa masennus ...
Useimmiten se on normaali, mutta ohimenevä vaihe joka tulee siinnä vaiheessa kun luontaisesti huomio siirtyy pis maailmassa tavoittelusta ja kasvamisesta sisäänpäin ja hetken pieniin asioihin. Länsimainen arvomaailma, joka korostaa menestystä, saavutuksia, rahaa, nuoruutta ja kauneutta tms ei auta asiaa yhtään. Täällä jopa rummutetaan sitä, että ihminen joka ei koko ajan halua jotenkin kehittää itseäänn, saavuttaa jotain tms on masentunut tai muuten viallinen. Mutta ei, elämässä kuuluu tulla vaihe jossa ulkoiset pyrkimiset on hoidettu ja alkaa henkisempi vaihe. Monissa idän kulttuureissa tätä arvostetaan syvästi aikana jolloin hetkessä läsnäolo, meditaatio, kypsä viisaus jne kukoistaa, kun ruuhkavuodet ja ulkoisen tavoittelu ei vie enää niiltä aikaa niin paljoa.
Itellä sama juttu parin vuoden ajan samassa iässä. Mietin ihan koko ajan ikääntymistä, ajan liian nopeaa kulumista ja sitä etten ole elämässäni saanut oikein mitään aikaiseksi. Lopulta ajattelin että paras vain hyväksyä itsensä tällaisena kaikkine hyvineen ettei sitten kuolinvuoteella tarvitse ajatella että tuhlasinpa viimeiset vuosikemmeneni murehtimiseen ja vatvomiseen, mikä ei johtanut mihinkään. Yritän elää täysillä hetkessä ja mahdollisuuksien mukaan korjata niitä mitä ei nuorempana tajunnut.
Samat fiilikset, täytin juuri 50. Ikäkriisiä ollut ainakin viimeiset 2-3 vuotta. Aika menee niin hirvittävän nopeasti, kohta on jo vanhus tätä menoa. Ei auta kuin hyväksyä ajan kuluminen, ei sit pysäyttäkään voi. Ottaa kaiken ilon irti ja nauttii ainakin siitä, että on suht terve ja toimintakykyinen. Sekää ei ole itsestäänselvyys.
Mua ei ahdista yhtään, vaikka olenn 46 v eikä mulla ole miestä, lapsia, omistusasuntoa, mökkiä, en ole saanut mitään ihmeellistä aikaan vaan ihan tavallisena koodarina työtäni tehnyt. En myöskään kaipaa mitään elämääni, olen tyytyväinen näin vanhanapiikana vailla maallisia murheita omaisuudesta, lapsista tms. Ulkonäön rupsahduskaan ei häiritse yhtään, koska en enää halua miehiä en yhdeksi yöksi enkä suhteeseen, joten on ihan sama miltä näytän.