Yksinäisyys on vaan niin perseestä...
Ois vaan niin kiva nukahtaa jonkun viereen, herää uuteen aamuun ja kokea merkitystä elämässä. Sen sijaan itsellä on jatkuva riittämättömyyden tunne, kun tuntuu ettei kelpaa kenellekkään :( Eikä tää aika tee tästä helpompaa.
Tavallaan haluaisin kuolla, mut sit kuitenkin haluaisin yrittää, kun uskon itseeni. En vain tiedä kuinka kauan kestän tätä kipua ja koska joku hyväksyy minut kumppanikseen. Pitää vain jaksaa yrittää, vaikka voimat on jo tosi loppu, koska luovuttaminen tarkoittaisi kuolemaa.
Hyvää yötä kaikille!
Kommentit (4)
Täysin samat ajatukset. Ja nää pitkät pyhät saa aina mielenterveyden häilymään tämän vuoksi pahemman kerran. Tää kelpaamattomuus on kauhein tunne mitä tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samat ajatukset. Ja nää pitkät pyhät saa aina mielenterveyden häilymään tämän vuoksi pahemman kerran. Tää kelpaamattomuus on kauhein tunne mitä tiedän.
Juuri sama itsellä, et nämä pitkät pyhät laukaisee synkät ajatukset. Eikä edes rajoitusten ja koronan takia oikee pääse pitää hauskaa vaikkapa museoihin tai vastaaviin.
Ap
Juttelitko sinä koulussa myös niille hiljaisille pojille? 🥺