Lue keskustelun säännöt.
Miten vaikea sinne Kelan tukemaan terapiaan oikein on päästä?
05.04.2021 |
Tiedän siis perusperiaatteen eli tarvitsee ensin 3kk ns. hoitosuhteen jotta voi saada b-lausunnon ja sitten etsiä itse terapeutin...
Mutta kuinka vaikea on terveyskeskuksen kautta saada mitään muuta kuin ehkä mielialalääkkeet? Kuinka vaikeaa on löytää terapeutti jolla ensinnäkin on aikaa ja joka vielä sopisi itselle?
Olen tullut siihen tulokseen että täytyisi hakea apua masennukseen. Pääsin joskus jo puoliksi liikkeelle työterveyden kautta, mutta nyt olen työtön. Sekin saattaa olla este?
Kommentit (10)
Työttömyys ei sinällään ole este, jos kuitenkin mahdollista on, että voisit päästä töihin vielä joskus.
Käytännössä useimmilla ei taida olla mitään oikeaa hoitosuhdetta, vaan hakemusta varten vaaditaan kaksi psykologin lausuntoa 3 kk toisistaan erillään. Nämä voi hakea myös yksityiseltä ja on helpointa niin, jos vain on suinkin varaa.
Sitä 3 kk välissä olevaa aikaa voi jo käyttää sopivan terapeutin etsimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys ei sinällään ole este, jos kuitenkin mahdollista on, että voisit päästä töihin vielä joskus.
Käytännössä useimmilla ei taida olla mitään oikeaa hoitosuhdetta, vaan hakemusta varten vaaditaan kaksi psykologin lausuntoa 3 kk toisistaan erillään. Nämä voi hakea myös yksityiseltä ja on helpointa niin, jos vain on suinkin varaa.
Sitä 3 kk välissä olevaa aikaa voi jo käyttää sopivan terapeutin etsimiseen.
Olen tälläkin hetkellä työkykyinen, (vielä diagnosoimaton) masennukseni ei estä työntekoa, olen sen verran tunnollinen. Kun kävin töissä, en jaksanut yhtään mitään muuta kuitenkaan. Voiko siis esimerkiksi Kela tulkita niin, että koska olen työtön, niin terapiaani ei kannata tukea?
Joo, hoitosuhde on vain nimellinen. Eikö se ole ihan psykiatri, jonka lausunto tarvitaan, psykologi ei riitä? Jostain luin että maksaisi yhteensä n. 500 euroa tuo pari käyntiä + lausunnon kirjoitus. Aika suolainen hinta, mutta jos tk:n kautta en pääsisi niin voisin harkita.
Ap
Aloita ns. hoitosuhde julkisella puolella. Jos meinaa olla hankalaa, käy 3 kk päästä hakemassa yksityiseltä psykiatrilta lausunto, jos vain suinkin on rahaa.
Psykoterapeuteista kannattaa kysyä suosituksia tutuilta ja selvitellä myös koulutuksia. Itselläni oli ystävän suosittelema, erittäin pätevä, mutta täällä jatkuvasti parjattua terapiasuuntausta edustava psykoterapeutti, joka sopi minulle loistavasti.
Minä kävin viime keväänä terveyskeskuksen psykiatrin juttusilla muutaman kerran, kun olin kokenut traumaattisen keskenmenon ja saanut tietää että voidaksemme saada terveitä lapsia tarvitsemme icsi-hoidon ja alkiodiagnostiikan.
Sain tämän muutaman käynnin jälkeen psykiatrilta lausunnon, jonka perusteella sain hakea Kelalta tukea psykoterapiaan. Löysin terapeutin nopeasti. Kohdallani oli siis todella helppo prosessi. Terapiassa käsittelemme ahdistus- ja stressiherkkyyttäni, joka oikein räjähti käsiin tuossa elämäntilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys ei sinällään ole este, jos kuitenkin mahdollista on, että voisit päästä töihin vielä joskus.
Käytännössä useimmilla ei taida olla mitään oikeaa hoitosuhdetta, vaan hakemusta varten vaaditaan kaksi psykologin lausuntoa 3 kk toisistaan erillään. Nämä voi hakea myös yksityiseltä ja on helpointa niin, jos vain on suinkin varaa.
Sitä 3 kk välissä olevaa aikaa voi jo käyttää sopivan terapeutin etsimiseen.
Olen tälläkin hetkellä työkykyinen, (vielä diagnosoimaton) masennukseni ei estä työntekoa, olen sen verran tunnollinen. Kun kävin töissä, en jaksanut yhtään mitään muuta kuitenkaan. Voiko siis esimerkiksi Kela tulkita niin, että koska olen työtön, niin terapiaani ei kannata tukea?
Joo, hoitosuhde on vain nimellinen. Eikö se ole ihan psykiatri, jonka lausunto tarvitaan, psykologi ei riitä? Jostain luin että maksaisi yhteensä n. 500 euroa tuo pari käyntiä + lausunnon kirjoitus. Aika suolainen hinta, mutta jos tk:n kautta en pääsisi niin voisin harkita.
Ap
Nimenomaan psykiatrin lausunto tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita ns. hoitosuhde julkisella puolella. Jos meinaa olla hankalaa, käy 3 kk päästä hakemassa yksityiseltä psykiatrilta lausunto, jos vain suinkin on rahaa.
Psykoterapeuteista kannattaa kysyä suosituksia tutuilta ja selvitellä myös koulutuksia. Itselläni oli ystävän suosittelema, erittäin pätevä, mutta täällä jatkuvasti parjattua terapiasuuntausta edustava psykoterapeutti, joka sopi minulle loistavasti.
Voiko tosiaan tehdä noin, ei tarvitse olla sama psykiatri jolla käy? Tuota voisi harkita myös. Olen siis tätä terapiaan hakeutumista harkinnut nyt varmaan 3 vuotta... Ahdistaa että siitä seuraa jotain vielä pahempaa. Mutta alkaa tuntua pikkuhiljaa siltä että nyt riittää, vaikka kai minä pärjään, jos en terapiaan pääse, kun olen tähänkin asti pärjännyt.
Ap
Kunnallisella puolella on nykyisin mahdotonta päästä keskustelemaan muun kuin psyk sh:n kanssa. Ja sinnekin kuukausien jono. Veikkaan että tilanne tulee räjähtämään koronan takia käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnallisella puolella on nykyisin mahdotonta päästä keskustelemaan muun kuin psyk sh:n kanssa. Ja sinnekin kuukausien jono. Veikkaan että tilanne tulee räjähtämään koronan takia käsiin.
Tuokin voisi jo auttaa minua vähän alkuun että saisin kerättyä rohkeutta käydä yksityisellä sitten. Pelkään ennemmin että tk:sta sanotaan ettei pääse ollenkaan kenenkään juttusille tai jos pääsee niin kiireisen yleislääkärin joka kirjoittaa reseptin mirtazapiiniin. Mielialalääkkeitä en tahdo käyttää, olen muutenkin tosi herkkä esim. hormonivalmisteiden sivuvaikutuksille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys ei sinällään ole este, jos kuitenkin mahdollista on, että voisit päästä töihin vielä joskus.
Käytännössä useimmilla ei taida olla mitään oikeaa hoitosuhdetta, vaan hakemusta varten vaaditaan kaksi psykologin lausuntoa 3 kk toisistaan erillään. Nämä voi hakea myös yksityiseltä ja on helpointa niin, jos vain on suinkin varaa.
Sitä 3 kk välissä olevaa aikaa voi jo käyttää sopivan terapeutin etsimiseen.
Olen tälläkin hetkellä työkykyinen, (vielä diagnosoimaton) masennukseni ei estä työntekoa, olen sen verran tunnollinen. Kun kävin töissä, en jaksanut yhtään mitään muuta kuitenkaan. Voiko siis esimerkiksi Kela tulkita niin, että koska olen työtön, niin terapiaani ei kannata tukea?
Joo, hoitosuhde on vain nimellinen. Eikö se ole ihan psykiatri, jonka lausunto tarvitaan, psykologi ei riitä? Jostain luin että maksaisi yhteensä n. 500 euroa tuo pari käyntiä + lausunnon kirjoitus. Aika suolainen hinta, mutta jos tk:n kautta en pääsisi niin voisin harkita.
Ap
Ajatellaanpa pienyrittäjä, 5 alaikäistä lasta, firman talous yskii, perhetilanne vaikea(puolison ja lasten sairastelua, uupumusta.. ), yrittäjällä alkaa sytytys pätkiä, tk- yleislääkäri toteaa keskivaikean masennuksen.
Käytännössä saa käteen pilleripurkin ja jonoon psyk. sh:n juttusille.
Saikkua toki voi lääkäri kirjoittaa, mutta se on yrittäjälle yhtä paskan kanssa, töitä pitää yrittää tehdä.
Pillereiden voimin se jotenkin onnistuukin.
Been there, done that...
Niin joo ja kotikaupunki on Helsinki, sehän tietysti vaikuttaa myös, toki en tiedä vaikuttaa negatiivisesti vai positiivisesti.