Koronan raskausaikana sairastaneet
Löytyykö muita, joilla raskausajan huolia lisää odotusaikana sairastettu covid-19? Itselleni tartunta tuli noin rv 13, ja toipuminen on vielä kesken. Olisi kiva keskustella toisten saman kokeneiden kanssa.
Missä vaiheessa raskautta sairastuit? Kuinka selvisit taudista ja huolista, joita siihen liittyy? Menikö kaikki hyvin?
En kaipaa tuomitsemista siitä, että olen raskaana tai etten olisi huolehtinut turvallisuudestani. Raskaus on toivottu, ja kaikkeen ei voi yksin vaikuttaa.
Kommentit (7)
Toipuminen siis vielä kesken, mutta huoliin sain apua kun infektiohoitaja soitteli vointeja ja rauhoitteli. Kävin myös neuvolassa juttelemassa kun karanteeni oli päättynyt. Oon tuntenut olon tosi yksinäiseksi koko raskausajan ja koronapotilaanakin oli tosi vaikea olla kaikkien huolien kanssa...
Kuulostaa tutulta. Mulla meni kans 2 viikkoa sängyn pohjalla, korona oli kova tauti. Kerran kävin ensiavussa ekg:ssa rytmihäiriöiden takia, mutta ne oli vaarattomia lisälyöntejä. Kun eristys päättyi, jatkoin vielä pari viikkoa sairaslomalla. Oli voimat pois. Parantuminen on tuntunut hitaalta sen jälkeenkin, ja raskaus tuo omat haasteensa, kun ei uskalla kehoa paljoa rasittaa. Olen vain väsynyt koko ajan, kotona en jaksaisi tehdä mitään, työt on pakko hoitaa kun juuri ja juuri pystyy. Pahoinvointikaan ei ole loppunut, vaikka oon puolivälissä raskautta.
Mulla oli epäilys, että työssäni en pysty koronaa välttämään, ja ennen sairastumista olin jo valmiiksi ahdistunut. Sairauden jälkeen olen ollut myös helpottunut, se on ohi, ja nyt on vastustuskykyä siihen. Jälkeenpäin olen käsittänyt, kuinka paljon tartunnan pelko määritti kaikkea toimintaani.
Sairauden aikana oli kova huoli pikkuisesta, mutta hän on liikkunut ja kasvanut, toivottavasti hänelläkin on kaikki hyvin. Ylimääräinen ultra-aika tuli kesälle, jossa vielä tarkistetaan, että kasvaa normaalisti.
Neuvolassa sanottiin, että on tiedossa jo paljon koronan raskaana sairastaneita, ja mitään ongelmia ei ole tullut esille, mikä oli hyvin lohdullista.
Jouduitko pistämään napapiikkejä veritulppien estoon? Mulle tuli pitkä kuuri.
En onneksi joutunut napapiikki-kuurille. En olisi varmaan selvinnyt piikkikammon kanssa. Mulle sanottiin että mulla on niin pieni riski veritulppaan ja jos pidän huolen siitä että kävelen kotona ja pyörittele jalkoja niin ei pitäis olla hätää.
Nyt RV 34 ja nyt vasta tuntuu että olen toipunut koronasta, sairastumisesta on jo yli kuukausi. Mutta - mulla on edelleen yskä. :( Ulkoilma ja maskin pitäminen pahentaa vaan.
Täällä on vauva kasvanut tosi hyvin eikä korona näyttänyt vaikuttavan pikkuiseen millään tavalla.
Minkamaaria sun toipumisprosessi kuulostaa tosi samalta kun mun. Hyvä kuulla että sielläkin on selvitty säikähdyksellä, eikä sattunut sen vakavampaa. Nyt ei tarvitse enää pelätä koronaa, toivottavasti ollaan saatu jonkinlainen suoja muutamaksi kuukaudeksi, ja jos nyt uudelleen jossain vaiheessa sairastuisikin, taudin pitäisi kai olla sitten helpompi ja lievempi :) vauvakin varmaan on saanut tästä jotain vastustuskykyä!
Niinpä, vauva ilmeisesti saa jo mahassa vasta-aineita ja myöhemmin vielä maidon kautta, jos imetys sujuu, oon toivonut että tästä tulee koronan kestävä supervauva :) ja rokotuksellekaan ei tarvitse nyt kiiruhtaa.
Napapiikit oli mulle kans kauhun paikka, inhosin jokaista pistosta (35 kpl). Sairaanhoitaja mainitsi, että voihan puolisokin pistää ne, mutta se tuntui vielä pelottavammalta ajatukselta! Itse pistin, eikä se sitten ollut niin paha kun tottui. Ihan mielenkiintoista, kuinka eri paikoissa ja tietysti eri ihmisille on eri käytännöt.
Kiva Emerald, kun oot jo pidemmällä ja menee noin hyvin, sulla ei oo montaa viikkoa jäljellä! Mulla rv 20 ja vielä rakenneultrakin edessä ens viikolla, vähän jännittää.
Olisko ehkä siitepölykausikin yskittämässä? Toivottavasti menee pian ohi. Mulla on astmalääkkeet käytössä, niin ei oo yskää, mut en tiedä, mikä ois tilanne ilman niitä.
Mulla oli siitä koronasta olo, et syke kohosi ihan tavallisista askareista, ja leposyke oli pitkään korkealla, mietitytti et oliko sit jotain lievää sydänlihastulehdusta tms. Mutta toisaalta raskauskin nostaa sykettä, niin vaikea arvioida. Sen takia sain sairaslomaa, ja se oli hyvä. Monta viikkoa meni korkeilla sykkeillä ja hengästyen pienestä, mutta nyt on olo palautunut niin normaaliksi, että tulkitsen kaiken puuskutuksen johtuvan enää raskaudesta ja heikentyneestä kunnosta. Mun eristys päättyi pari päivää tuon aloitusviestin jälkeen, eli siitä on jo lähes 6 viikkoa. Kyllä se tauti oli aika monen viikon prosessi.
En usko itse että yskään nyt vaikuttaisi siitepöly, ei ole ainakaan koskaan ennen ollut siitepölystä oireita. Koronassa mulla oli tosi vaikea hengittää ja yskä oli erittäin kova. Nyt tuntuu että keuhkot on jotenki "herkillä" ja vauvakin niin iso, että syvään hengittäminen on hankalampaa. Ei oo jotenkin keuhkot parantuneet ja yskittää herkästi. Tosiaan nyt kun raskaus on näin loppusuoralla niin hyvä että sairastin hyvissä ajoin ennen synnytystä, niin ei tarvii synnyttää huonokuntoisena.
Mulla kans sykkeet ollu korkealla koko raskauden enkä huomannut että korona olis vaikuttanut siihen. Korona oli kyllä pahin tauti mitä oon eläessäni sairastanut, varmasti raskaus vielä pahensi taudinkuvaa, olisikohan muulloin ollut vaan "perusflunssa" :D
Tsemppiä rakenneultraan, se oli kyllä tosi jännittävää! Toivottavasti pienellä on siellä kaikki hyvin :)
Se on kyl totta, kun loppuraskaudessa kohtu painaa keuhkojakin, se vaikeuttaa hengittämistä. Samaa oon miettinyt omalla kohdalla, et onneks tuli sairastettua aikaisessa vaiheessa. Toivottavasti yskä jo helpottaa tai saat siihen jotain apua.
Ja sama sekin, et pahin tauti, en oo koskaan ollut töistä pois neljää viikkoa sairauden takia. Ja toisaalta kun koronasta kyse, voi myös ajatella et vain neljä viikkoa, kun joillain se jää päälle vielä pidemmäksi aikaa. Epäilen, et raskaus vaikutti sairauteen, kun vastustuskyky alentunut, oon käsittänyt et muilla saman ikäisillä yleensä lievä, vaikka eihän sitä tietysti voi varmasti tietää. Kunhan ei tartte uudestaan sairastaa sitä!
Vielä viikko ultraan, hitaasti kuluu aika.
Mulla todettiin korona kun viikkoja oli 29. Kaks viikkoa kesti pahin tauti, oireet meni aika vakavaksikin mutta sinnittelin kotona ja selvisin. Kolmen viikon sairastamisen jälkeen oireina enää hirveä uupumus, lievä yskä, lievä hengenahdistus, maku- ja hajuaisti heikkoja.
Sairastuminen aiheutti tosi paljon henkistä ahdistusta, huolta vauvasta ja omasta terveydestä. Onneksi olen perusterve eikä ollut riskejä mihinkään vakavaan. Ei huoleta oikeastaan vauvan takia enää, harmittaa vaan kun koko raskaus ollu tosi raskasta kaikin puolin ja nyt vielä koronastakin joutuu toipua ties kuinka pitkään, eikä jaksa tehdä asioita valmiiksi vauvaa varten. Pelkäsin koronatartuntaa koko raskauden ja olin varovainen sen suhteen, en ole (eikä mies) käynyt missään tai tavannut ketään. Oli hirveä järkytys saada positiivinen testitulos.