Kaverini muutti yli 300 neliön omakotitaloon poikaystävänsä kanssa.

Ja tuo omakotitalo sijaitsee Impivaarassa.

Minä olen 34 neliön yksiössä asuvana kateellinen sinulle.

Ihan vapaasti.

Mulla oli 140 neliötä ja ihan kiitos tarpeeksi siivoamista. Ei ole ikävä.

Nyt on alle 60 ja kerrostalo. Tämä hyvä.

Se isompi koti se parempi ihminen

-ap

Minä asuin joskus nuorena 18,5 neliön kalustetussa 1 huone + keittokomero, monta vuotta asuntojonossa (Tukholma). Ainut suurempi mihin sain tilaisuuden 7 vuoden jälkeen oli 30 neliön kaksio tunnin metro+ bussimatkan päässä, sitä paitsi nykyään sitä sanotaan no-go alueeksi. Tuo oli siis 1980-luvulla. Ei ole ikävä kumpaankaan.

Löydettyäni puolison itselleni muutimme yhteen n 70 neliön kolmioon, sekin on nykyään no-go aluetta kaukana keskustasta. Oli jo silloin melko hermostuttava paikka kaikin puolin. Pesutuvassa käynti todella vastenmielistä.

Muutimme sitten 1990-luvun puolivälissä omakotitaloon hieman paremmalle alueelle. Siellä voi pestä pyykkiä omassa kellarissa. Olipa suuri helpotus! Neliömäärää en nyt satu muistamaan, mutta se ei ollut pääasia.

Sitten kun puolison eläkeikä lähestyi, myimme talon ja muutimme maalle.

Häh? Pikku koppi. Tvssä myytiin 50centin kämppää 4700 meliötä.

Toivota onnee LÄMMITYS LASKUJEN MAKSAMISEEN 😂🤣... Ja JOS huonosti kävisi ja he EROAISIVAT, niin olis MYYMÄTÖN MÖKKI 🥳.

Tai ainakin ERITTÄIN HAASTAVA myyntikohde 🥳