Onko teille koskaan sattunut mitään "paranormaalia", siis jotain jolle EHKÄ luonnollinen selitys?

Korkokenkien ääni öisellä kadulla vaikka ketään ei näkynyt missään,mutta ehkä ääni vaan kantoi kauempaa.

Olin lenkillä ja kävelin sellaista tietä pitkin jossa on molemmin puolin isot peltoaukeat, ei puita tai metsää tien lähellä. Yhtä äkkiä näin, että ylhäältä päin leijaili valkoinen höyhen. Yritin katsella näkyykö taivaalla lintuja, mutta mitään ei näkynyt. Höyhen tuli kuin tyhjästä.

Asuin 2001-2004 kunnan rivitaloissa itä-suomessa, tarkempaa kaupunkia en halua paljastaa.

Koin asunnossani jatkuvaa tarkkailun ja läsnäolon tunnetta ja näin öisin miehen (?) pitkän varjon makuuhuoneeni nurkassa. Pian muutettuani uuteen kotiin, uuteen kaupunkiin,  etelä-suomeen sain diagnoosit masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, eli kokemani kummittelu olikin vain sairastuneen  mielen temppuilua.. ehkä.

Viime viikolla.

Olemme muuttaneet vähän aikaa sitten.

Nukuin omassa sängyssä kun heräsin aamuyöllä rysähdykseen, unissani ajattelin äänen tulleen kiinteän vaatekaapin ja seinän välisestä tyhjästä aukosta. Olin sen maalatessa huomannut. Mieheni ei kuullut mitään, mutta kissa kuuli ja tuli ovelle naukumaan. Kissankin mielestä ääni tuli meidän huoneesta.

Seuraavana päivänä kiipesin ja kurkkasin aukkoon, mutta en nähnyt mitään.

Seuraanvana yönä heräsin siihen että peiton ulkopuolella roikkuvaan jalkaani pisti, aivan kuin isolla neulalla olisi pistetty. Vedin jalan pois ja otin sukan pois. Pistäminen loppui.

Ehkä meillä kummittelee 😳

Kyllä. Paranormaali olikin bara normal.

On hyvä miettiä myös luonnollisia vaihtoehtoja eikä luulla, että jokainen katolla hyppivä harakka on poltegeist :D

Aluksi sanon, että mulla ei oo mitään sairautta joka aiheuttais sen, että voisi selittää vain pelkällä mielikuvituksella.

2 kertaan kaupungilla oon kuullu SAMAN ÄÄNEN sanovan mun nimen. Ehkä joku huuteli jotain tyyppiä, jolla on sama nimi.

Tämä mureni siinä vaiheessa, kun kuulin 3:en kerran mun huoneessa. Kämpässä ei ollu muita, eikä talossa asu ihmisiä joilla vois olla sama nimi eli ei voinut tulla talon käytävästä.

Psykoosin aikana koin paljon paranormaaleja asioita. Suurimman osan voi laittaa sairauden piikkiin, mutta oli myös sellaisia joita ei sairauskaan selitä.

Teininä kuulin veljeni kutsuvan minua olohuoneesta kun olin yksin kotona, mietin että ehkä olen vaan niin tottunut veljen ääneen että kuulen sen nytkin kun hän on armeijassa! Rakas raivostuttava isoveli.

Myöhemmin kuitenkin selvisi, että äitini oli kuullut minun ääneni ja veljeni taas äitini äänen :O Aina yksin kotona ollessa.  Äitini oli itseasiassa ajatellut jotain maagista yhteyttä äidin  ja lapsen välillä ja että ehkä minulla on hätä, mutta olin ihan tyytyväisenä rippileirillä kun äiti soitti sinne huolissaan. Ei silloin kertonut syytä soittoon, vasta useamman vuoden päästä kun olin jo aikuinen.

Veli taas oli ajatellut että sekoaa, kun kuulee juuri kauppaan lähteneen äidin äänen takaansa  pimeästä vessasta...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Paranormaali olikin bara normal.

😀!

Vierailija kirjoitti:

Psykoosin aikana koin paljon paranormaaleja asioita. Suurimman osan voi laittaa sairauden piikkiin, mutta oli myös sellaisia joita ei sairauskaan selitä.

Ex-miehellä sama. Minäkin, terve ihminen, koin hänen kanssaan mm. poltergeisteja.

Vaikka kuinka...

Ensimmäistä kertaa käydessäni ex-aviomieheni vanhempien talossa ihmettelin, mikä ihme vilahteli jatkuvasti portaita yläkertaan ja takaisin alas. Näin sen aina silmäkulmastani, se oli kuin himmeä valonsäde. Kuulin sitten että heidän koiransa oli kuollut joitakin vuosia sitten, ja sillä oli kuulemma ollut tapana juosta edestakaisin portaita.

Vanhassa kämpässäni heräsin usein öisin bileiden ääniin omasta olohuoneestani, mutta ne äänet eivät olleet "korvalla kuultavia", ei sitä voi selittää. Samaisessa kämpässä myös tunsin miten joku halasi minua sängyssä öisin ja se tuntui ihanalta. Ja stereoni pamahtelivat päälle omia aikojaan, vaikka ne olivat toimineet (ja toimivat edelleen) moitteettomasti muissa asunnoissani.

Viimeisin tapahtui erään tuttavani taidenäyttelyssä. Se oli yli järjestetty yli satavuotiaassa talossa, ja heti sisään tultuani aistin läsnäolon tunteen tietyssä kohdassa alakertaa. Kysyin tuttavaltani heti että oliko siellä kummituksia. Hän sanoi ettei usko... kunnes sanana iltana laittoi viestiä ja kysyi, missä kohtaa rakennusta olin tuntenut läsnäolon tunteen. Kuulemma hän oli juuri tajunnut että oli tiedostamattaan vältellyt yhtä tiettyä huonetta talossa yksin ollessaan. Ja se oli just se huone jossa tunsin läsnäolon.

Ai niin, vielä yksi: myös ex-mieheni kanssa ollessani meidän vanhassa asunnossa alkoi tapahtua outoja: ikkunaverho heilautti itsensä ylös vaikka ikkuna oli kiinni eikä mistään tullut ilmavirtaa tms. joka olisi voinut sitä liikuttaa. Samoin mieheni pienoismalliauton pyörät alkoivat pyöriä itsekseen, eteen ja taakse, vaikka autossa ei ollut pattereita.

Olen aina ollut herkkä näkemään ja kuulemaan kaikenlaista, mutta ollessani ex-mieheni kanssa nämä kokemukset olivat jatkuvia. Hänellä oli itsellään jonkinlainen selvänäön lahja, vaikka muuten olikin varsin epäempaattinen ja tilannetajuton. Outo juttu.

Heräsin yöllä ja näin itseni seisomassa nojatuolin päällä ja minulla oli punaiset silmät. Olin ottanut tuona iltana ekaa kertaa uutta unilääkettä joten ehkä vaan näin harhoja.

Entisessä kodissa, vanhassa puurivarissa joku keitti öisin kahvia  mutta kun menin katsomaan, keitin oli koskematon vaikka  tuore kahvi tuoksui  nenässä ja  olin kuullut kahvin tippuvan.

Olin nukahtamassa kun tunsin pienen eläimen hyppäävän sänkyyn jalkojeni päälle. Minulla ei ole eläimiä. Napsautin välittömästi valon päälle mutten nähnyt mitään eläintä.

Onko sinulla väliovea, joka voisi olla kiinni? Älä pidä väliovea auki ja laitata oviketju, murtosuojarautakin voisi olla ok. Murtovaras? Taskulamppu voisi olla hyvä sähkökatkoihin ja jokin muu turvallinen ratkaisu. Postiluukkuun saa myös pressukankaan päälle, jos ei muuta suojaa ole. Asutko alueella jolla ei ehkä kannata asua.

Vierailija kirjoitti:

Asuin 2001-2004 kunnan rivitaloissa itä-suomessa, tarkempaa kaupunkia en halua paljastaa.

Koin asunnossani jatkuvaa tarkkailun ja läsnäolon tunnetta ja näin öisin miehen (?) pitkän varjon makuuhuoneeni nurkassa. Pian muutettuani uuteen kotiin, uuteen kaupunkiin,  etelä-suomeen sain diagnoosit masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, eli kokemani kummittelu olikin vain sairastuneen  mielen temppuilua.. ehkä.

en tiedä koitatko saada näitä näkeviä ihmisiä huonoon valoon , mutta masennus ja mielialahäiriö ei tarkoita että sä näet jotain olentoja .. 

Nukuin parvekkeella kuumana kesäyönä ja herätessäni  seisoi kaiteen takana tumma ihmishahmo katsellen minua, näin vain siluetin kuuta vasten. Aloin kirkua ja hahmo "vilahti" alas.

Asuin kolmannessa kerroksessa mutta teoriassa joku olisi sinne voinut kiivetä.

Kyllä aikoinaan jatkuvasti mutta neuroleptit poistivat vaivat. Suosittelen lääkettä muillekin vaivastasta kärsiville.

Olin tavallinen nainen, joka eli rauhallista ja tavallista elämää. Eräänä päivänä kuitenkin kohtalo puuttui peliin, kun huomasin oudon valoilmiön taivaalla. Uteliaisuuttani päätin seurata sitä ja päädyin lähemmäs kuin uskalsin kuvitellakaan - suoraan UFO-"alukseen".

Aluksen ovet aukesivat ja minut vedettiin sisään ennen kuin ehdin käsittääkään, mitä tapahtui. Huone, johon minut viedtiin, oli täynnä omituisia laitteita ja vieraita olentoja, jotka olivat selvästi älyllisesti kehittyneempiä kuin me ihmiset. Tiesin, että tämä oli elämäni merkittävin hetki - olin juuri joutunut Ufoon!

Vieraiden olentojen kehot olivat pitkiä ja hoikkia, ja heillä oli omituiset soikeat pääkallot. Aluksen sisällä oli kuitenkin kylmä ja epäystävällinen tunnelma. Yritin pysyä rauhallisena, sillä tiesin, että he olivat kiinnostuneita tutkimaan minua.

Tutkimushuoneessa minut riisuttiin paljastavasta vaatetuksestani ja asetettiin omituiselle alustalle. Kaikki ympärilläni olevat laitteet vilkkuivat ja pitivät outoja ääniä. En voinut olla tuntematta epämiellyttävyyttä ja pelkoa, kun alapäähäni työntyivät sensorit. Ne luikertelivat sisääni. Toiset lonkerot levittivät pyllyn poskiani kun yksi työntyi takapuoleeni pumpaten jotain. Muut lonkerot levittivät pienillä sormillaan häpyhuuliani kun sykkivä sensori työntyi pilluuni. Ymmärsin, että vierasrotu yritti tutkia ja ymmärtää ihmiskehoa paremmin. Olin heidän silmissään todennäköisesti vain kuriositeetti. Minun oli pakko täristä, kun hedelmöityin...