Millaista on olla (ainoastaan) poikien äiti?

Pojille äiti on aina tärkein!

Vaikka välillä se miesten putkiaivoisuus ärsyttää, pojat ei sua koskaan hylkää. Ennemmin hylkäävät Vaikka vaimonsa.

Kivaa ja selkeää. Kaikki pojat on yksilöitä ja persoonia, ei se sukupuoli määritä oikein silleen mitään. Jos olisi vain tyttö ja poika, luulisin varmaan erojen johtuvan sukupuolesta, nyt huomaan että ovat ihania yksilöitä kaikki. :) 4poikaa

Vierailija kirjoitti:

Pojille äiti on aina tärkein!

Vaikka välillä se miesten putkiaivoisuus ärsyttää, pojat ei sua koskaan hylkää. Ennemmin hylkäävät Vaikka vaimonsa.

No enpä sanois. Kyllä ne josta syystä on tyttäriä jotka enemmän on tekemisissä vanhempiensa kanssa, vielä kun nämä ovat iäkkäitäkin.

Minulla on kaksi poikaa viiden vuoden ikäerolla. Vanhempi on nyt 12v ja nuorempi 7v.

Meillä iso ikäero on pelastanut meidät sisarusriidoilta ja varman ollaan päästy muutenkin "helpolla" kun vanhempi poika ollut aina fiksu ja auttavainen veljelleen.

Yleisesti tuntuu että moni ajattelee poikien olevan villejä, rajuja, äänekkäitä ja sotkevia. Näistä mikään ei ole koskenut meidän lapsia.

Meidän pojat harrastaa paljon ja meidän elämään kuuluu paljon treenejä. Koulu mennyt tähän asti molemilla hyvin.

Äidin, eli minun kanssa poikamme käy usein juoksemassa, leivotaan, soitetaan, piirretään, käydään ulkoilemassa yms. Varmasti samoja juttuja kuin tekisin tyttöjenkin kanssa.

Eihän niissä niin eroja ole. Mutta vanhemmat tuppaa kasvattamaan poikia eri tavalla. Viedään potkimaan palloa, sen sijaan että luettaisiin kirjoja. Tytöille jutellaankin enemmän. Ero näkyy jo koulun alkaessa kun pojilla on huonompi sanavarastokin.

Poikiin kohdistuu paljon ennakkoluuloja villiydestä ja rajuudesta, ja toisaalta herkällä pojalla voi olla vaikeampaa kuin herkällä tytöllä, koska edelleenkin surullisen moni ajattelee, että poikien pitäisi olla jotenkin rajuja. Riehuminen annetaan monelta taholta helpommin anteeksi kuin tytöllä, koska "pojat on poikia", vanhemmilla on siis iso työ huolehtia kasvatuksesta. Oma poikani on vasta pieni, en usko että vanhemmuus on eronnut tyttöjen vanhemmuudesta mitenkään. Hän leikkii paljon työkaluilla ym, mutta myös nukeilla ja leikkikeittiöllään. Edelleenkin ihmisten mielestä on jotenkin hassua että pojalle ostetaan nukke, mutta kukaan ei ihmettele jos tytölle ostetaan leikkipora, dinosaurus, taistelurobotti ym "poikamainen" juttu, mikä on kyllä raivostuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Poikiin kohdistuu paljon ennakkoluuloja villiydestä ja rajuudesta, ja toisaalta herkällä pojalla voi olla vaikeampaa kuin herkällä tytöllä, koska edelleenkin surullisen moni ajattelee, että poikien pitäisi olla jotenkin rajuja. Riehuminen annetaan monelta taholta helpommin anteeksi kuin tytöllä, koska "pojat on poikia", vanhemmilla on siis iso työ huolehtia kasvatuksesta. Oma poikani on vasta pieni, en usko että vanhemmuus on eronnut tyttöjen vanhemmuudesta mitenkään. Hän leikkii paljon työkaluilla ym, mutta myös nukeilla ja leikkikeittiöllään. Edelleenkin ihmisten mielestä on jotenkin hassua että pojalle ostetaan nukke, mutta kukaan ei ihmettele jos tytölle ostetaan leikkipora, dinosaurus, taistelurobotti ym "poikamainen" juttu, mikä on kyllä raivostuttavaa.

LeikkiDino raivostuttaa?

Minulle aukeni ihan uusi maailma pojan syntymän myötä. Poika on perinteinen poika: on tykännyt auto-ja rakenteluleikeistä. Vanhempana tykkää pelata ja liikkua paljon.

Olen iloinen pojasta, koska tyttöjen maailma olisi ollut liian tuttu. Toki sekin olisi mielenkiintoista, jos olisi perinteinen tyttölapsi leikkeineen.

Tunnen perheen jossa kaksospojat. Lasten piti kirjoittaa vanhemmalle kirje koulussa. Tuo äiti luki meille poikiensa kirjeet. Ensimmäinen kirje oli niin koskettava ja tunteellinen että puolet kuulijoista pyyhki kyyneleitä (myös äiti itse). No toinen kirje taisi kuulua "saako illalla jätskiä?". Ja äitinsä mukaan nämä kirjeet kuvaavat poikien luo teitä hyvin.

Ehkä pojat puhuvat vähemmän tunteista keskimäärin mutta toisaalta jotkut pojat ja miehet puhuvat paljonkin. Eli enemmän merkitystä sillä minkälaisia persoonallisuuksia lapsesi sattuvat olemaan mitä sukupuolella.

Ystäväperheen äiti sanoi minulle, meillä on täydellinen perhe. Kaksi lasta, vaalea tyttö ja tumma poika, ( kuten vanhempansa) joista tyttö 2 vuotta vanhempi.

Meillä oli kaksi poikaa väärällä ikävälillä

Vierailija kirjoitti:

Poikiin kohdistuu paljon ennakkoluuloja villiydestä ja rajuudesta, ja toisaalta herkällä pojalla voi olla vaikeampaa kuin herkällä tytöllä, koska edelleenkin surullisen moni ajattelee, että poikien pitäisi olla jotenkin rajuja. Riehuminen annetaan monelta taholta helpommin anteeksi kuin tytöllä, koska "pojat on poikia", vanhemmilla on siis iso työ huolehtia kasvatuksesta. Oma poikani on vasta pieni, en usko että vanhemmuus on eronnut tyttöjen vanhemmuudesta mitenkään. Hän leikkii paljon työkaluilla ym, mutta myös nukeilla ja leikkikeittiöllään. Edelleenkin ihmisten mielestä on jotenkin hassua että pojalle ostetaan nukke, mutta kukaan ei ihmettele jos tytölle ostetaan leikkipora, dinosaurus, taistelurobotti ym "poikamainen" juttu, mikä on kyllä raivostuttavaa.

Jossain vaiheessa koitin saada poikaa leikkimään nukella: ostin rattaat ja nuken. Ajattelin, että on hyvä empatian kannalta. Ei nukkeleikki kiinnostanut, meni rattaiden kanssa juoksenteluksi. Leikit on luontaisia.

Sen sijaan kiinnostus lemmikkieläimiin taitaa olla pojilla ja tytöillä yhteistä. Tytöt yleisimmin hoivaavat ja pojat leikittävät lemmikkiä. Näin meillä ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväperheen äiti sanoi minulle, meillä on täydellinen perhe. Kaksi lasta, vaalea tyttö ja tumma poika, ( kuten vanhempansa) joista tyttö 2 vuotta vanhempi.

Meillä oli kaksi poikaa väärällä ikävälillä

Minunkin tuttava puhuu perheestään "täydellisenä" kun on tyttö ja poika.

Minusta on ihanaa kun pojillani on toisensa ja ovat parhaita kavereita. Pelaavat yhdessä futista ja lätkää ja touhuavat aina yhdessä. Kun taas tämän tuttavani poika ja tyttö vuoden ikäerolla lähinnä tappelee keskenään. Että en sitte tiedä mikä on täydellistä :D minulle ainakin nämä kaksi rakasta poikaani.

Ruvetaanko tästäki nyt syyllistämään?

Sullon vaan poikia. Voi voi. Et tiedä kasvatuksesta mitään. Hommaisit tyttöjä niin olisit oikea äiti.

Mulla on mukavia, fiksuja, keskustelevia ja huumorintajuisia poikia, jotka ei riehu, tappele ja sotke paikkoja. Tätä on ulkopuolisten välillä vaikea uskoa ja onpa epäilty jopa, että dominoin ja "rajoitan" liikaa poikieni luontaista riehumisviettiä. No en. Ihan ovat tulleet fiksuihin, mukaviin ja rauhallisiin vanhempiinsa. Pojille on vauvasta asti luettu paljon, ovat saaneet piirtää, maalata, urheilla, soittaa, laulaa ja leikkiä monipuolisesti. On käytetty konserteissa, telttailemassa ja keskusteltu illat pitkät maailmasta ja kaikesta ihmeellisestä. Luo lapsiisi kontakti, kiinnostu heistä yksilöinä, anna aikaa, ole kärsivällinen, viettäkää aikaa arjessa, ota lapset mukaan kotihommiin, saat kokea ja seurata lastesi upean kasvun ja kehityksen!

Ajattele että jos niiden tyttöystävät tulee teininä raskaaksi, teidän ei tarvi huolehtia niin paljon kaikesta kuin jos niin kävisi omalle tytölle.