Millaisilla asioilla voisi nostaa omaa arvoaan muiden silmissä, jos ei huomioida koulutusta tai työnkuvaa?
Olen tilanteessa, jossa koen oman elämäni onnistuneeksi.
Omista lähtökohdistani toimiva parisuhde, terveet lapset, oma koti, vakityö ja melko hyvä henkinen ja fyysinen terveys ovat niitä onnistumisen meriittejä.
Mutta tuon tuostakin huomaan, että YMPÄRISTÖ odottaa että pitäisi olla korkea koulutus ja hieno työ, ettei katsottaisi alaspäin ja pidettäisi epäonnistuneena.
Ajattelen kyllä, että muiden mielipiteet eivät lopulta merkitse, mutta oma itsetuntoni nojaa myös ulkopuolelta tulevaan (epäsuoraan) palautteeseen. Arvottomuuden tunne korostuu, jos joudun olemaan paljon tekemisissä ihmisten kanssa joiden arvot ovat erilaisia.
Mitä sinä arvostat muissa?
Itse arvostan huumorintajua, ystävällisyyttä, toisten kunnioittamista, ahkeruutta, aitoutta, intohimoista suhtautumista omiin juttuihin ja rohkeutta pitää esim. heikomman puolia.
Monilta korkeasti koulutetuilta löytyy näitä piirteitä, ei siis ole tarkoitus tehdä jonkinlaista kahtiajakoa tässä asiassa.
Mutta omaa itsetuntoani vahvistaakseni ja kehittyäkseni asiaa kyselen. :)
Eli millainen ihminen jää mieleesi oman elämänsä onnistujana?
t. Onnekas ja kiitollinen, mutta syystä ja toisesta arvottomuuden kanssa kamppaileva
Kommentit (15)
Sellainen joka ajattelee muitakin kuin omaa napaansa ja oman perheen napaa. Empaattinen, ystävällinen, auttavainen.
Kyllähän ulkonäkö on se mikä ensiksi näkyy. Ja tässä om huoliteltu olemus ehkä se, mihin itse kiinnitän huomiota. Ei siis merkkivaatteet tmv.
Se, että on mukava ja empaattinen muita kohtaan eikä katso ketään alaspäin, koskaan. Koulutuksella yms. ulkoisilla saavutuksilla ei ole mitään väliä, jos ihminen arvottaa itsensä ja muut vain niiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
On helpointa olla tekemisissä melko samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa....se voisi olla yksi noita tunteita helpottava keino.
Niin, olen aivan samaa mieltä. Kaltaistensa joukossa viihtyy parhaiten.
Mutta tottakai kaikkien ihmisten kanssa pitää tulla toimeen perustasolla, jo työelämässäkin.
Jotenkin pikkasen tuntuu siltä, että ap:lla on jostan syystä heikko itsetunto.
Itseään pitää arvostaa, ja kokea itsensä samanarvoiseksi ihmiseksi, ihmisenä muiden joukossa.
Ei se perusihmisyys ole kiinni varakkuudesta tai koulutuksesta, eikä ammatista.
"Mutta tuon tuostakin huomaan, että YMPÄRISTÖ odottaa että pitäisi olla korkea koulutus ja hieno työ, ettei katsottaisi alaspäin ja pidettäisi epäonnistuneena."
Miten tämä ilmenee? Jotkut "paremmat" (rikkaammat, koulutetummat?) ihmiset katsovat sinua alaspäin ja sanovat sen myös ääneen? Vai onko tämä kaikki sittenkin vain oman pääsi sisällä olevaa alemmuuskompleksia?
Sinuna keskittyisin niihin hyviin asioihin elämässäsi. Useimmille kuitenkin on tärkeintä juuri se oma perhe.
Minä arvostan aitoutta ja ei pinnallisuutta. Nyt ovat ihmiset erittäin pinnallisia, eikä viitsistä tutustua enää ihmisiin. Vilkaistaan jonkun uuden tuttavuuden kirjahyllyä tai alkoholikokoelmaa, esineitä ja todetaan: jaaha olet sitten NIITÄ, jaaha JUOT, jaaha sulla on näitä tällaisia lisääkin tuolla vielä
1. Kirjoja ostan kirppikselstä ja saan lahjoituksena, eivät edusta minua ja arvomaailmaa paljoakaan.Otan myös kirjoja uskovaisiltakin ja lukematta hyllyyn. En ole NIITÄ: jehovia ja mormoneita ja Hindujakaan...
2. Alkoholia tuodaan vierailulla mulle ja kun en itse juo pullojakin kertyy
3. Olen saanut koko elämäni ajan lahjoina erilaisia esineitä enkä heitä toisten lahjoja pois olipa se sitten vaikka kitziä, on se kuitenkin siskon lahja jne.
Ei kannata tutustua ihmisiin vilkaisulta, todellakaan eikä ulkonäön perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Se, että on mukava ja empaattinen muita kohtaan eikä katso ketään alaspäin, koskaan. Koulutuksella yms. ulkoisilla saavutuksilla ei ole mitään väliä, jos ihminen arvottaa itsensä ja muut vain niiden kautta.
Mutta valitettavasti nykyelämä on sellainen, että tarkoin katsellaan jo naapurustoissa, kenen kanssa aletaan ystävystymään. Että heidän täytyy olla koulutettuja ja hyvin toimentulevia ihmisiä ja ihmisiä jotka nostavat myös meidän meidän perheen tasoa.
Toki näin ei ole joka paikassa, mutta jossain paikoin on aivan varmasti.
Ei parhaiten tulee toimeen ja on kevyintä ja elää ja olla samanlaisten ja samalla tasolla olevien ihmisten kanssa. Silloin on paljon yhteistä molemille perheille.
Osallistumalla vapaaehtoistyöhön ja auttamalla pyyteettömästi niitä vähemmän onnekkaita tapauksia.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen arvostanut muita ihmisiä ihan liikaa ja liian vähän itseäni, joten sinunakin keskittyisin vain arvostamaan itseäni koska ei ne muut ihmiset lopulta mitenkään eirtyisiä ole millään tavalla.
En oikein ymmärrä mistä on kyse tai mitä haet. Etkö saa tarpeeksi kehuja tai jotain? Odotatko, että sinua ihaillaan ääneen?
Mutta tässä yksi keino saada kehuja ympäristöltä: Osalistut vapaaehtoistyöhön. . Otat yhteyttä mediaan ja tuot itseäsi esille, etsit jotain nyyhkytarinoita. Ihan pieniä juttuja, leikitään että olet vanhusten auttamisessa mukana ja sitten kerrot facessa tarinoita ja samoja mediassa tyyliin "vanhus kaatui, kannoin hänen tavaransa kotiin asti vaikka itsellä oli kolme pientä lasta mukana". Samalla voit pölliä yhdistyksen tiloista ylimääräistä tavaraa kotiisi aina kun voit. Sitten kun tämä huomataan ja sinulle annetaan asiasta varoitus, kerrot nyyhkytarinan kaltoinkohtelustasi. Saat muut samasta syystä lähteneet jonoon kertomaan samasta asiasta, kuinka he joutuivat lähtemään kaltoinkohtelun vuoksi (kaltoinkohtelu = kehotettiin noudattamaan sääntöjä ja lakeja). Tällä saat arvostusta, eikä kukaan usko totuutta. Tämä todella tapahtui eräässä yhdistyksessä, esimerkki oli keksitty, mutta totuus tuon tapainen. Katsotaan milloin nämä huijarit jäävät kiinni jostain muualta. Kirjoitin tähän mun ja kaverini havaintoja aluksi toisesta paikasta, mutta meni jo liian tunnistettavaksi, joten olkoot. Mutta keksityillä nyyhkytarinoilla ja onhan noita esimerkkejä, jos alkaa vähän muistella, aika paljonkin.
Ole ladylike tai luo oma hieno ja mieleinen tyyli, ole oma itsesi, hyvät käytöstavat ja etenkin kuuntelemisen jalotaito.
On helpointa olla tekemisissä melko samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa....se voisi olla yksi noita tunteita helpottava keino.