Muistotilaisuus koiralle????

Itselläni on ollut useita koiria ja on jouduttu nukuttamaan ja osa kuollut luonnostaan itse. Haudattu on ja kynttilä laitettu kummulle ja totta kai niitä suree ja ikävöi mutta ei nyt mitään muistotilaisuutta olla pidetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut koiria n. 30 vuoden ajan. Ne ovat siltikin koiria.

Kun koira kuolee, sille kaivetaan monttu, pistetään se sinne ja sanotaan ehkä pari nättiä sanaa. Pari päivää ajatukset voi olla koirassa, mutta siinä se. Koira ei ole ihminen; todella köyhää on elämä jos jotain rekkua surraan suurin menoin. Ja ei pitäisi millään palokunnalla olla mitään koiraetsintöjä verovaroin; lasku suoraan omistajalle.

Moni suree vuosia, vuoskymmeniä, vaikka elämä jatkuu. Sulle koirat varmaan työkoiria, jotain koneita tavallaan, jotka voi korvata uudella, eikä yksilöitä. 

Ei ole elämä köyhää jos suree eläintä, köyhää on, jos ei koe ystävyyttä eläimeen.

Ei ole työkoiria olleet ja koen ihan ystävyyttä. Kun koiran ottaa niin pitää tietää, että sen elämän kaari on n. 15 vuotta ettei kiinny siihen liikaa. Se on vain eläin eläimen tapoineen, ei ihminen.

Kunpa ihmiset yhtä isolla joukolla lähtisi etsimään sitä suurta määrää esim. kissoja joita seinäjoenkin facebookin ryhmässä etsitään. Ei ole tasa-arvoista eläimien etsiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos sun ainoa läheinen ja ystävä on ollut reilu 10 vuotta koira niin kyllähän se surettaa. 

Olen pahoillani ap : n puolesta.

Eiköhän näillä ollu ihan ihimislapsiaki.😂

Kyllä, kaksin kappalein. Ja toinenkin koira. Ainoa läheinen kai oli sitten tämä Aune. Jonka jätti irti ja yksin ulos.

Koira EI OLE HÄN. Se o elukka.

Miksi koira oli vapaana?

Jutussa sanotaan:

"Emme tiedä, miten hän on päätynyt jokeen. Voi olla, että hän on nähnyt linnun, jonka perässä hän on mennyt"

Ja juuri tuon vuoksi ne koirat on pidettävä kiinni ettei ne turhaan hätyyttele luonnon elukoita.

Minustakin tottakai saa surra, itsekin olisin palasina koirani kuoltua. En silti ole muita ihmisiä kehottamassa kynttilöitä sytyttämään sen (ei Hänen) muistolleen. Olen samaa mieltä kuin ap, jotain rajaa ja suhteellisuudentajua. Minusta tuo on loukkaavaa esim. jos joku menettänyt lapsensa ja toinen rinnastaa koiran kuolemasta johtuvan surun samaan tasoon tuollaisilla seremonioilla ja puheillaan.

Jostain syystä on noloa mennä ihmisen hautajaisiin, saa kuulla, että olisit vienyt kukkia, kun se eli. Koirasta ei sanota samoin, sinne muistotilaisuuteen kyllä halutaan.

Koirat on monille tärkeämpiä kuin ihmiset. Muistohetki on vielä ymmärrettävämpi kun etsintöihin osallistui kymmeniä ihmisiä. Sytyttäisin kynttilän ellei mulla olisi kissaa sitä kaatamassa.

Mutta tässä nyt surullinen esimerkki ylijalostuksen vaaroista. Mikään ominaisuus ei anna täyttä suojaa hukkumiselta, mutta ranskanbulldogit ja muut pienet brakyt menevät pohjaan kuin kivi. Normaali koira osaa uida.