Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluatko hyvän miehen? Lue tämä.
01.04.2021 |
Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös. Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen. Ketä tahansa kaksilahkeista ei kannata kelpuuttaa, mutta liikkeellä on oltava ajoissa, jos toiveena on perhe. Itsestäänselvyyksiä? Tietysti, mutta siltikään ei mene suurimmalle osalle kaaliin. Hämmästyttävän moni räpistelee epämääräisissä suhteissa, joissa kumpikaan osapuoli ei tule oikeasti kohdatuksi.
Muutama neuvo:
1) Käsittele omat traumasi. Tutki ajattelumallejasi ja sisäistä puhettasi. Opi istumaan täysin hiljaa itseksesi. Jos jotain nousee, anna sen nousta. Älä pelkää, älä torju. Tunne käsittelemättömät tunteesi ja vapauta ne, tiedosta syvällisesti että menneisyyden ei tarvitse olla läsnä nykyhetkessä.
2) Mieti, miksi tietynlaiset miehet herättävät kiinnostuksesi. Mitä yhteistä heissä on? Millaisia tunteita he herättävät? Millaiseksi he saavat sinut tuntemaan itsesi? Mitä toivot saavasi heiltä?
3) Millainen mies on kiinnostunut elämästä, jollaisen sinä haluaisit? Mitä ominaisuuksia tällaisella miehellä olisi? Mihin hän haluaisi käyttää aikaansa?Mitä hän toivoisi naiselta kumppanina? Älä niputa miehiä yhteen, ota heidät ihmisyksilöinä.
4) Kun olet käsitellyt traumasi tai ainakin saanut jo muutaman hyvän oivalluksen, aloita jokainen päivä puhtaalta pöydältä, sydän avoinna.
Bonus: älä kuuntele liikaa ystäviesi neuvoja.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Taad joku oman elämänsä keittiöpsyko vauhdissa :D
Sinä taidat kuulua niihin, joille ei vain mene kaaliin. Jotkut kuitenkin osaavat ajatella enemmän ja ymmärtävät. Ei olisi sinulle pahitteeksi kuunnella hyviä neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen pärjännyt yhden kohdan ohjeella. Valitse empaattinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Oh fug kaikkiin kyllä paitsi tuohon oliko sinulla hyviä ystäviä kohtaan :D
Kyllä lähtee! Nimittäin puoliso! Ja vauhdilla!
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa, jos ryhtyy noin analyyttiseksi kuin ap neuvoi, ei tule koskaan saamaan parisuhdetta. Suurin osa ihmisistä on epätäydellisissä parisuhteissa, koska ihmiset vaan on epätäydellisiä. Analysointia ennemmin ihmisten pitäisi elää ja tavata ihmisiä, tutustua ja sitten kun jonkun kivan kanssa tuntee vetovoimaa, yrittää tehdä lähempää tuttavuutta.
Olet ymmärtänyt väärin. Kyse ei ole päänsä sisällä elämisestä, vaan ulkoisen maailman kohtaamisesta siten, että on vapaa menneisyyden taakasta ja läsnä hetkessä kohtaamilleen ihmisille. Epätäydellinen saa olla, mutta kipupisteensä on hyvä tiedostaa eikä toimia impulssiensa ja vanhojen ehdollistumiensa varassa. Läsnäolo on myös muiden ihmisten ja elämän kunnioittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pärjännyt yhden kohdan ohjeella. Valitse empaattinen mies.
Vihonviimmeinen. Karkea ja suorasukainen on oikein. Empatia on näyttelemistä.
En osaa danoa noista muista neuvoista, mutta kaksi ihan konkreettista (ja myös tutkittua faktaa) neuvoa minullakin on. Olen omien ja lähipiirin pariutumisen perusteella myös havainnut näiden olevan erittäin paikkansapitäviä:
1. Ole aikaisin liikenteessä. Tämä on ehkä KAIKKEIN TÄRKEIN neuvo, koska raaka totuus on että parhaat parisuhdemiehet viedään nuorina. En kuitenkaan tarkoita mitään alaikäisten suhteita, vaan paras pariutumisikä on 18-25. Tämä on ihan tutkittu ja tilastoitu, että tuon ikäisinä opiskeluaikana sovitut parisuhteet ja avioliitot kestää kaikkein pisimpään.
Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ne miehet jotka ovat pitkän ja sitoutuneen parisuhteen kannalta parhaita (eli parisuhde- ja perhekeskeisiä) yleensä rakastuvat ja lähtevät parisuhteeseen jo nuorena, koska se on se asia mitä he elämältä haluavat. (Eikä esim. Biletys ja sekoilu) He myös sitoutuvat ja pysyvät näissä suhteissaan sekä panostavat niihin, joten he ovat sitten poissa markkinoilta. Kun ikä lähestyy kolmeakymppiä, niin alkaa vapailla miesmarkkinoilla olla jäljellä enimmäkseen jännämiehiä tai muuten onnellisen parisuhteen kannalta ongelmaisia.
2. Älä ota liian komeaa ja haluttua miestä, varsinkaan jos tämä on ekstrovertti. Tämäkin on todeksi havaittu, että ne liian hyvännäköiset ja menevät miehet pettävät paljon helpommin ja herkemmin myös vaihtavat vaimon uuteen. Ei tietenkään tarvitse ottaa omaan silmään rumaa tai epäviehättävää miestä, mutta se on vaan niin, että jos mies näyttää ja vaikuttaa kuin elokuvatähdeltä ja myös juoksee vaikka baareissa ja bileissä sen mukaan, niin kyllä niitä naisia pyörii hänen ympärillään vaikka olisi varattukin. Mahdollisuuksia ja houkutuksia parisuhteen rikkomiseen on siis paljon enemmän. Komeakin mies on hyvä, jos on rauhallinen introvertti eikä biletys niin kiinnosta. Varmin valinta on normiviehättävä mies, joka viehättää omaa silmää mutta ei ole kuitenkaan mikään naismagneetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oletko Matlock sattunut huomaamaan, että elämme saatanallisten influenssien turmelemalla planeetalla jossa lähes jokaisella on traumoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Kaikki ikävät tapahtumat EIVÄT aiheuta traumoja. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja.
Traumoja, tai sisäistä puhetta, ajattelumalleja, käyttäytymismalleja tms. Voisin väittää, että jokaisella ihmisellä on menneisyyden tapahtumien aiheuttamaa painolastia, joka vaikuttaa vielä nykyhetkessä.
Se on silti eri asia kuin trauma! On PALJON ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja!
Väitän edelleen, että aivan jokaisella ihmisellä on traumoja, tunnelukkoja tms., jotka vaikuttavat haitallisesti ja joista vapautumalla elämä olisi parempaa ja esim. hyvän kumppanin löytäminen helpompaa. Kun tarpeeksi syvältä kaivaa, kuonaa kyllä löytyy.
On PALJON ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja! On todella haitallista ja vaarallista väittää traumojen olevan arkipäiväinen ja tavallinen asia. Sitä ne eivät ole!
"Trauma kuuluu nykyään niiden psykologisten käsitteiden joukkoon, jotka ovat masennuksen, loppuunpalamisen ja kiusaamisen tavoin kärsineet inflaation. melkeinpä kaikesta voi väittää saavansa trauman. Traumoissa on kirjaimellisesti kysymys kuolemanvaaran pelosta. "
Suurinosa elämän ikävistä tapahtumista EI aiheuta traumoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pärjännyt yhden kohdan ohjeella. Valitse empaattinen mies.
Vihonviimmeinen. Karkea ja suorasukainen on oikein. Empatia on näyttelemistä.
Ei. Empatiaa etsimällä saa puolison, joka on oikeasti rinnalla myötä- ja vastamäessä, läpi vakavan sairauden ja perhe-elämän lukuisten kriisien, jonka kanssa voi kasvaa lopulta yhteen. Koettu on. Näyttelijät saavat näytellä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Kaikki ikävät tapahtumat EIVÄT aiheuta traumoja. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja.
Traumoja, tai sisäistä puhetta, ajattelumalleja, käyttäytymismalleja tms. Voisin väittää, että jokaisella ihmisellä on menneisyyden tapahtumien aiheuttamaa painolastia, joka vaikuttaa vielä nykyhetkessä.
Se on silti eri asia kuin trauma! On PALJON ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja!
Teen itsestäsi hieman yksinkertaisen tuolla huutamisella ja jutuillasi. Et selkeästikään ole kovin kouluttautunut. Eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oletko Matlock sattunut huomaamaan, että elämme saatanallisten influenssien turmelemalla planeetalla jossa lähes jokaisella on traumoja?
Siksihän se hoidon hakeminen ja vastaanottaminen onkin tärkeää.
Mitä sitten vaikka on traumoja, ei ne täysin ajan kanssa hälvene. Ja vaikka on traumoja, niitä pystyy järkevä itse hoitamaan parisuhteessakin toista rasittamatta.
Tärkeintä on valita kumppani, jonka kanssa on luonteva olla, kunnioittaa toista ja puhua asioista.
Miksi pitää haluta hyvä mies? Haluan erinomaisen miehen, joka osaa hoitaa itse itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taad joku oman elämänsä keittiöpsyko vauhdissa :D
Sinä taidat kuulua niihin, joille ei vain mene kaaliin. Jotkut kuitenkin osaavat ajatella enemmän ja ymmärtävät. Ei olisi sinulle pahitteeksi kuunnella hyviä neuvoja.
Ei oo tässä ketjussa vielä niitä hyviä neuvoja näkyny :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "hyvä" mies huolisi jonkin traumaattisen naisen? Kyllä "hyvä" mies tarvitsee "hyvän" naisen ja päinvastoin.
Tämä! Jos ihmisellä on noin paljon itsensä kanssa ongelmia, niin tuskin hänestä vastapariksi normaalille, fiksulle ja tasapainoiselle ihmiselle. Tietysti kaksi rikkinäistä voi yrittää työstää ongelmiaan yhdessä ja joskus sekin onnistuu. Mutta liekö tällaista mistä tarkoitetaan kun puhutaan hyvästä?
Tota noin. Se että onko traumoja tai ei, ei tee ihmisestä hyvää tai huonoa.
Yks näsäilee, ettei ole traumoja, no ei sitten. Ei ole käsiteltävää sillä saralla. Toisaalta, kun näsäviisastelee tuollaisella asialla, niin mistähän se luonteessa kertoo... ei ehkä mikään ihan ihanne muiden kuin itsensä mielestä? Näin arvioisin lyhyellä kättelyllä. Haasteensa kullakin.
Aapeen jutussa kehotetaan käsittelemään traumat. Fiksut hakee apua ja pystyy niitä siten käsittelemään. Jotkutsaa itse käsiteltyä.
Trauma voi tulla missä vaan elämänvaiheessa ja niitä voi tila useita. Arvokasta ja kyvykästä ja hyvää on työstää niitä.
Sanoisin että enemmistö ei elämässään traumalta välty ja jokaiseen elämään kuuluu kriisejä.
Aapee
Vierailija kirjoitti:
1. Ole aikaisin liikenteessä. Tämä on ehkä KAIKKEIN TÄRKEIN neuvo, koska raaka totuus on että parhaat parisuhdemiehet viedään nuorina. En kuitenkaan tarkoita mitään alaikäisten suhteita, vaan paras pariutumisikä on 18-25. Tämä on ihan tutkittu ja tilastoitu, että tuon ikäisinä opiskeluaikana sovitut parisuhteet ja avioliitot kestää kaikkein pisimpään.
Olen aika lailla eri mieltä. 18-25 -vuotiaissa miehissä on paljon keskenkasvuisia, jotka eivät osaa käyttäytyä, ottaa vastuuta teoistaan tai tunne itseään kunnolla. Moni on kavereiden vietävissä ja ne parisuhteeseen hinkuvat haluavat monesti sitä vain siksi, että saa seksiä ja että tosimiehellä kuuluu olla nainen. Toisaalta ne hyvät ja kypsät miehet varmasti ovat kysyttyjä tuossa iässä ja heidän parisuhteensa todennäköisesti kestävätkin pitkään.
Kaipaisin myös linkkiä tutkimukseen ja tilastoihin siitä, että juuri tuon ikäisenä solmitut parisuhteet ja avioliitot kestävät pisimpään. Pakko vielä vääntää rautalangasta, että pitkä parisuhde ei ole yhtä kuin HYVÄ parisuhde. Moni nuorella iällä jonkun kanssa yksiin mennyt ja perheen perustanut kipuilee kolmekymppisenä negatiiviseen suuntaan muuttuneen kumppaninsa ja olemattoman itsetuntemuksensa kanssa. 18-vuotias on eri ihminen kuin 28-vuotias, saati 38-vuotias. Jotkut pariskunnat toki onnistuvat kasvamaan suhteellisen samaa tahtia ja täten parisuhdekin pysyy onnellisena. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikille varhain solmituille parisuhteille kävisi näin. Ero on ikävä kyllä aivan yhtä todennäköinen vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Kaikki ikävät tapahtumat EIVÄT aiheuta traumoja. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja.
Traumoja, tai sisäistä puhetta, ajattelumalleja, käyttäytymismalleja tms. Voisin väittää, että jokaisella ihmisellä on menneisyyden tapahtumien aiheuttamaa painolastia, joka vaikuttaa vielä nykyhetkessä.
Se on silti eri asia kuin trauma! On PALJON ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja!
Trauma = psyykkinen tai fyysinen haava tai vaurio. Toistuva psyykkinen traumatisoiva asia aiheuttaa trauman.
On paljon ihmisiä, jotka eivät tunnista traumoja itsessään tai muissa. Kaikki traumatisoituneet ihmiset eivät istu maassa ja lattioilla hyperventiloiden kylmän nihkeinä kunnes taju lähtee.
Jos akuutti trauma jää käsittelemättä, se aiheuttaa muutoksia sisäiseen puheeseen, ajatelumalleihin, käyttäytymismalleihin ja ihmissuhteisiin. "Pienet", kasautuvat asiat tekevät saman, osa on niin kaukana varhaislapsuudessa, että mieli ei tietoisesti muista. Kasautuessaan asiat tekevät helposti sen "pas kãã sataa niskaan"- ilmiön. Ajattelumalli > käyttäytyy tietyllä tavalla (välttelee jotain, hakeutuu johonkin, vaatii kohtuuttomia, ei osaa sanoa mitä haluaa, ei arvosta itseään..) > valitsee aina väärän kumppanin, sattuu koko ajan arvaamattomia ikävyyksiä, draamaa ihmissuhteissa..
Tämä heikentää resilienssiä ja johtaa monenlaisiin fyysisiin ja psyykkisiin häiriötiloihin, joiden syy ei aina ole edes tunnistettavissa.
On helppo syyttää stressiä/eroa/liiallista kuormitusta työssä siitä, kun lihoo/masentuu/sairastuu paksusuolen syöpään tai verenpainetautiin. Tai vääriä valintoja, joita tekee toistuvasti tajuamatta miten ja miksi.
Miksi osa pystyy käsittelemään elämän ikäviä asioita masentumatta ja sairastumatta verenpainetautiin / lihavuuteen / sydänongelmiin / alkoholismiin yms? (Asiayhteys on lääketieteessä tutkittu ja todettu).
Ihminen ON kokonaisuus, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikki ihmiset eivät sairastu trauman takia, jos psyykkinen palautumuskyky on hyvä. Psyykkinen palautumiskyky muodostuu niistä asioista, joista langan ensimmäisessä viestissä oli esimerkkejä. Myönteiset ja kielteiset tapahtumat, joita koemme, vaikuttavat meihin. Jos kielteisiä asioita tapahtuu liian usein, ihminen traumatisoituu. Toimintakyky voi säilyä, tai sitten ei. Pienetkin asiat heikentävät tai vahvistavat resilienssiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taad joku oman elämänsä keittiöpsyko vauhdissa :D
Sinä taidat kuulua niihin, joille ei vain mene kaaliin. Jotkut kuitenkin osaavat ajatella enemmän ja ymmärtävät. Ei olisi sinulle pahitteeksi kuunnella hyviä neuvoja.
Ei oo tässä ketjussa vielä niitä hyviä neuvoja näkyny :D
Vaikutat niin yksinkertaiselta että sinulla ei ole mitään toivoa löytää kunnollista kumppania. Toki samalta tasolta kuin sinä niin ehkä se kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taad joku oman elämänsä keittiöpsyko vauhdissa :D
Sinä taidat kuulua niihin, joille ei vain mene kaaliin. Jotkut kuitenkin osaavat ajatella enemmän ja ymmärtävät. Ei olisi sinulle pahitteeksi kuunnella hyviä neuvoja.
Ei oo tässä ketjussa vielä niitä hyviä neuvoja näkyny :D
Vaikutat niin yksinkertaiselta että sinulla ei ole mitään toivoa löytää kunnollista kumppania. Toki samalta tasolta kuin sinä niin ehkä se kelpaa.
Haluaisitko kertoa vielä ennakkoluuloja ja oletuksia sieltä mäntyisen pirttikaluston ääreltä? Tasolta? Alatko seuraavaksi höpisemään tasoteorista, ei yllättäisi :D
Alue: Aihe vapaa
Hohhoijaa, jos ryhtyy noin analyyttiseksi kuin ap neuvoi, ei tule koskaan saamaan parisuhdetta. Suurin osa ihmisistä on epätäydellisissä parisuhteissa, koska ihmiset vaan on epätäydellisiä. Analysointia ennemmin ihmisten pitäisi elää ja tavata ihmisiä, tutustua ja sitten kun jonkun kivan kanssa tuntee vetovoimaa, yrittää tehdä lähempää tuttavuutta.