Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluatko hyvän miehen? Lue tämä.
01.04.2021 |
Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös. Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen. Ketä tahansa kaksilahkeista ei kannata kelpuuttaa, mutta liikkeellä on oltava ajoissa, jos toiveena on perhe. Itsestäänselvyyksiä? Tietysti, mutta siltikään ei mene suurimmalle osalle kaaliin. Hämmästyttävän moni räpistelee epämääräisissä suhteissa, joissa kumpikaan osapuoli ei tule oikeasti kohdatuksi.
Muutama neuvo:
1) Käsittele omat traumasi. Tutki ajattelumallejasi ja sisäistä puhettasi. Opi istumaan täysin hiljaa itseksesi. Jos jotain nousee, anna sen nousta. Älä pelkää, älä torju. Tunne käsittelemättömät tunteesi ja vapauta ne, tiedosta syvällisesti että menneisyyden ei tarvitse olla läsnä nykyhetkessä.
2) Mieti, miksi tietynlaiset miehet herättävät kiinnostuksesi. Mitä yhteistä heissä on? Millaisia tunteita he herättävät? Millaiseksi he saavat sinut tuntemaan itsesi? Mitä toivot saavasi heiltä?
3) Millainen mies on kiinnostunut elämästä, jollaisen sinä haluaisit? Mitä ominaisuuksia tällaisella miehellä olisi? Mihin hän haluaisi käyttää aikaansa?Mitä hän toivoisi naiselta kumppanina? Älä niputa miehiä yhteen, ota heidät ihmisyksilöinä.
4) Kun olet käsitellyt traumasi tai ainakin saanut jo muutaman hyvän oivalluksen, aloita jokainen päivä puhtaalta pöydältä, sydän avoinna.
Bonus: älä kuuntele liikaa ystäviesi neuvoja.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
No olipa pjaskaa...
Luitko yo traumalistaa? Mitkä kaikki osuivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulepas. Mulla on hyvä mies ja kyllä hyvä suhde kestää vähän traumojakin. Suru kuuluu myös elämään.
Ei sinun tilanteesi poista sitä tosiasiaa, että traumoista vapautuminen helpottaa hyvän miehen löytämistä.
Minulla ei ollut traumoja silloin, kun mieheni löysin lähes 25 vuotta sitten. Tai en ainakaan ole vieläkään sellaisia tunnistanut, jos niitä on ollut. Ihan fiksuja valintoja olen tehnyt aina, sydämellä ja järjellä tasapuolisesti. Elämäni on ollut oikein hyvää elämää aina, en kadu yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Kaikki ikävät tapahtumat EIVÄT aiheuta traumoja. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan miehen, joka on kuin " my self reliance, Shawn James".
Haluan olla tuo mies, ainakin jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheen vaikeeta.
Vedän tunteella
Jos et ole vielä tässä elämänvaiheessa valmis kohtaamaan itseäsi ja traumojasi, voit aivan hyvin siirtää asioiden käsittelyä myöhemmäksi. Minä en piittaa sinusta ja elämästäsi p****akaan, sinä et merkitse minulle yhtään mitään. Jos kuitenkin päätät ottaa elämäsi omiin käsiisi, voit todella onnitella itseäsi. Elämäsi on sinun. Hoksasitko?
Eikä tämä vastaus ollut vain sinulle, vaan kaikille alapeukuttajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Kaikki ikävät tapahtumat EIVÄT aiheuta traumoja. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja.
Traumoja, tai sisäistä puhetta, ajattelumalleja, käyttäytymismalleja tms. Voisin väittää, että jokaisella ihmisellä on menneisyyden tapahtumien aiheuttamaa painolastia, joka vaikuttaa vielä nykyhetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Kaikki ikävät tapahtumat EIVÄT aiheuta traumoja. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja.
Traumoja, tai sisäistä puhetta, ajattelumalleja, käyttäytymismalleja tms. Voisin väittää, että jokaisella ihmisellä on menneisyyden tapahtumien aiheuttamaa painolastia, joka vaikuttaa vielä nykyhetkessä.
Se on silti eri asia kuin trauma! On PALJON ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Kaikki ikävät tapahtumat EIVÄT aiheuta traumoja. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja.
Traumoja, tai sisäistä puhetta, ajattelumalleja, käyttäytymismalleja tms. Voisin väittää, että jokaisella ihmisellä on menneisyyden tapahtumien aiheuttamaa painolastia, joka vaikuttaa vielä nykyhetkessä.
Se on silti eri asia kuin trauma! On PALJON ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja!
Väitän edelleen, että aivan jokaisella ihmisellä on traumoja, tunnelukkoja tms., jotka vaikuttavat haitallisesti ja joista vapautumalla elämä olisi parempaa ja esim. hyvän kumppanin löytäminen helpompaa. Kun tarpeeksi syvältä kaivaa, kuonaa kyllä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat ohjeet käyvät sovellettuina myös esim. lihaville ihmisille, jotka haluavat laihtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Kaikki ikävät tapahtumat EIVÄT aiheuta traumoja. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja.
Traumoja, tai sisäistä puhetta, ajattelumalleja, käyttäytymismalleja tms. Voisin väittää, että jokaisella ihmisellä on menneisyyden tapahtumien aiheuttamaa painolastia, joka vaikuttaa vielä nykyhetkessä.
Se on silti eri asia kuin trauma! On PALJON ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja!
Miksi kirjoitat noin aggressiivisesti? Ei lainaamasi kirjoittaja väittänytkään, että kaikilla olisi traumoja. Vaan että jokaisella meillä on jonkinlaista menneisyydestä kertynyttä painolastia - uskomuksia, käytösmalleja, muistoja, tunteita - mikä heijastuu vielä nykyhetkeen. Se on eri asia kuin trauma tai traumatisoituminen, mutta yhtä lailla sellainen, mikä voi hankaloittaa esim. parisuhteen muodostamista ja siinä elämistä. Ihmisen ei tarvitse olla puhdas ja särötön mutta pahimmat solmut on hyvä ensin aukaista ennen esimerkiksi parisuhdetta tai lasten hankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Luin koko listan läpi kahteen kertaan ja huomasin, että minulla on todella moni asia oikein hyvin, melkein kaikki. Silti minulle on koitunut harmia huonoista miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "hyvä" mies huolisi jonkin traumaattisen naisen? Kyllä "hyvä" mies tarvitsee "hyvän" naisen ja päinvastoin.
Tämä! Jos ihmisellä on noin paljon itsensä kanssa ongelmia, niin tuskin hänestä vastapariksi normaalille, fiksulle ja tasapainoiselle ihmiselle. Tietysti kaksi rikkinäistä voi yrittää työstää ongelmiaan yhdessä ja joskus sekin onnistuu. Mutta liekö tällaista mistä tarkoitetaan kun puhutaan hyvästä?
Kun traumatisoitunut ihminen menee terapiaan ja oppii siellä mikä johtuu mistäkin ja mitä tilanteelle voi tehdä sen sijaan että on kynnysmattona ja haahuilee elämänsä uhriutuen ja syyttäen muita on "normaali miehelle" lottovoitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheen vaikeeta.
Vedän tunteellaJos et ole vielä tässä elämänvaiheessa valmis kohtaamaan itseäsi ja traumojasi, voit aivan hyvin siirtää asioiden käsittelyä myöhemmäksi. Minä en piittaa sinusta ja elämästäsi p****akaan, sinä et merkitse minulle yhtään mitään. Jos kuitenkin päätät ottaa elämäsi omiin käsiisi, voit todella onnitella itseäsi. Elämäsi on sinun. Hoksasitko?
Eikä tämä vastaus ollut vain sinulle, vaan kaikille alapeukuttajille.
On helpompi olla kynnysmattona ja ottaa turpiin kuin aikuismaisesti ottaa vastuu itsestään ja hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "hyvä" mies huolisi jonkin traumaattisen naisen? Kyllä "hyvä" mies tarvitsee "hyvän" naisen ja päinvastoin.
Tämä! Jos ihmisellä on noin paljon itsensä kanssa ongelmia, niin tuskin hänestä vastapariksi normaalille, fiksulle ja tasapainoiselle ihmiselle. Tietysti kaksi rikkinäistä voi yrittää työstää ongelmiaan yhdessä ja joskus sekin onnistuu. Mutta liekö tällaista mistä tarkoitetaan kun puhutaan hyvästä?
Kun traumatisoitunut ihminen menee terapiaan ja oppii siellä mikä johtuu mistäkin ja mitä tilanteelle voi tehdä sen sijaan että on kynnysmattona ja haahuilee elämänsä uhriutuen ja syyttäen muita on "normaali miehelle" lottovoitto.
Suomimies ei kaipaa terapiapelleilyä vaan selkeän tuloksen. Riihikuiva tekisi ihmeitä. -Uuseliitille rahanjako on yltäkylläistä.
Alue: Aihe vapaa
Kuulepas. Mulla on hyvä mies ja kyllä hyvä suhde kestää vähän traumojakin. Suru kuuluu myös elämään.