Ulkonäköpohdintoja ja se, kun torjutaan mutta sitten jatketaan?
Mulle sanottiin jo nuorena tyttönä, vanhempieni toimesta. "Ei kukaan halua tuollaisen kanssa olla". Se liittyi mielestäni rumuuteeni, mulle ei koskaan selitetty miksi en kelpaisi. Ne tilanteet, joissa niin sanottiin, olivat aina huutoriitatilanteita, joissa ainoat asiat mitä itse muistan huutaneeni, olivat "lopeta!" ja "mee pois!", toisen vanhempani sättiessä minua.
Olen jutellut useiden miesten kanssa netissä sekä livenä mutta koskaan ei tunnu "kemiaa" löytyvän. Ainakaan sen jälkeen, kun on kuvia vaihdettu tai soitettu videopuhelu.
En ole ikinä meikannut, eikö meikitön nainen kelpaa? Semmoista olen lukenut silloin tällöin netin eri palstoilta, ryhmistä ym. Mun naamaani ei meikki edes kaunistaisi, varmastikaan. Nuorena, kun katselin muiden tyttöjen meikkiharjoittelua, niin halusin kyllä kokeilla, muttei siitä tullut mitään. Ei tuntuneet hyvältä, ja melkein kaverittomana (pari kaveria kyllä oli, mutta meitä ei niin meikit kiinnostaneet) ei ollut sellaista seuraakaan jossa olisin niitä sitten kokeillut toisten kanssa joten se vain sitten jäi.
Olisi mukava löytää järkevä, väkivallaton mies joka osaa keskustella asioista, joka pitäisi samoista asioista, ja ajattelisi ja suhtautuisi asioihin samoin kuin minäkin. En tahdo ottaa miestä, jonka kanssa riidat kävisivät fyysisiksi tai edes kovaäänisiksi, kun oikeastaan takaisin antaminenkin on mielestäni väärin, aina voi lähteä tilanteesta pois kun kuitenkin aikuisista kyse (ja jutella molempien rauhoituttua). Olen tosin kuullut sellaistakin, yhdeltä mieheltä exästään, että "exällä oli tapana lähteä riidan aikana ovet paukkuen ulos", joten liekö sekään oikein, liekö se ulos/muualle tilanteesta lähteminen tulkitaan jotenkin mielenosoituksena tms.?
Pari vuotta sitten löysin ihanalta vaikuttavan miehen, joka kuitenkin puolen vuoden netissä juttelun (ja parin videopuhelun) jälkeen sanoi ettei "ole oikeasti kiinnostunut" minusta, eikä hän "ole valmis mihinkään parisuhteeseen" (emme olleet puhuneet mistään parisuhteesta mitään silloin, eikä aiemminkaan.) Senkin jälkeen olemme jutelleet, mutta mies on äärimmäisen ujo uusien ihmisten kanssa ja ahdistuu seurassa kovasti. Itsekin olen erittäin ujo. No, yli vuosi sen jälkeen, kun oli kertonut, etten edes kiinnosta häntä oikeasti (emme aloittaneet siis juttelua parisuhdemielessä, vaan harrastuksen kautta) oli hankala ajanjakso kummankin elämässä, jonka aikana hän tuli tehneeksi ja sanoneeksi hämmentäviä asioita, minä taas koetin kysellä niistä ymmärtääkseni häntä, ehkä sorruin liikaviestittelyynkin. Jossain vaiheessa hän erään viestinsä lopussa totesi, että toivoo minun vielä jaksavan häntä. Ja olen kyllä jaksanut, oli vain kyse hämmentävistä asioista, joihin mielelläni saisin selvyyden (hän ei kuulemma "halua mitään selvittelyä", joka taas minusta on surullista, koska asiat kannattaa mielestäni aina selvittää, siitä voi oppiakin jotain.)
Ei, mulla ei ole kiire mihinkään suuntaan. Tuo kanssaharrastaja on vain ollut niin ihana pelkkänä juttuseuranakin ensimmäiset pari vuotta, että mielelläni löytäisin sen saman ilon ja fiiliksen kuin silloin alussa. Hän vain pitänee minua hulluna (silloin hankalana ajanjaksona niin sanoikin), joten olen yrittänyt löytää sitä samankaltaista juttuseuraa muista. Mutta se tuntuu väärältä, kun en helposti jaksa jutella tuntemattomille (olen kyllä jutellut paljonkin netissä, tuntemattomillekin niinkin että joistain on tullut läheisempiäkin, mutta iän myötä ei vaan enää aikaa ja energiaa riitä. Olen lähempänä neljääkymmentä kuitenkin.)
Kommentit (10)
Sinulla taitaa olla vielä paljon tekemistä itsetunnon, omien rajojen ja sosiaalisten taitojen kanssa. Sitä vyyhtiä kannattaisi alkaa purkaa jos haluaa väkivallattoman ja terveeltä pohjalta rakentuvan ihmissuhteen.
Jo otsikosta tuli vaikutelma että deittailet vähätteleviä, itsetuntoa lyttääviä narsisteja jos vietät aikaa ihmisten kanssa jotka kommentoivat ulkonäköäsi vähättelevästi ja pidät heitä potentiaalisesti minään muuna kuin entisinä tuttuina.
En myöskään ymmärrä miksi analysoit jonkun nettitutun ujoutta tms jos on jo ilmoittanut että ei ole kiinnostunut. Kannattaa todella uskoa mitä ihmiset sinulle sanoo jos eivät puheitaan myöhemmmin ota rehellisesti takaisin ja ymmärtää ettei henkinen väkivalta ole ollut ok lapsuudessasi eikä ole nytkään.
Onkohan sinulla autismiin viittaavia piirteitä?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla taitaa olla vielä paljon tekemistä itsetunnon, omien rajojen ja sosiaalisten taitojen kanssa. Sitä vyyhtiä kannattaisi alkaa purkaa jos haluaa väkivallattoman ja terveeltä pohjalta rakentuvan ihmissuhteen.
Jo otsikosta tuli vaikutelma että deittailet vähätteleviä, itsetuntoa lyttääviä narsisteja jos vietät aikaa ihmisten kanssa jotka kommentoivat ulkonäköäsi vähättelevästi ja pidät heitä potentiaalisesti minään muuna kuin entisinä tuttuina.
En myöskään ymmärrä miksi analysoit jonkun nettitutun ujoutta tms jos on jo ilmoittanut että ei ole kiinnostunut. Kannattaa todella uskoa mitä ihmiset sinulle sanoo jos eivät puheitaan myöhemmmin ota rehellisesti takaisin ja ymmärtää ettei henkinen väkivalta ole ollut ok lapsuudessasi eikä ole nytkään.
En harrasta deittailua... mutta siis kukaan jonka kanssa olen jutellut, ei ole kommentoinut ulkonäköäni millään tavalla.
Mitä tulee tuohon, ettei toinen ollut kiinnostunut, niin selitinhän aloituksessa ettei ollut parisuhteenmuodostuksesta edes kyse, mies on jatkanut juttelua tuon jälkeen ja ottanut sanojaan takaisin. Enköhän minä tiedä mitä teen ja mitä pitää tehdä, mitä uskon jne. Enhän minä nyt tänne koko tarinaa voi kertoa, kun ei tiedä kuka näitä lukee.
Nyt on kyllä aloitukseni analysoitu väärin. Toivottavasti joku vielä oivaltaa, mitä sillä hain.
Eivät kaikki ihmiset deittaile tai tapaile, voin jutella netissä vuosia jonkun kanssa ilman tapaamista, vaikka mukavaakin olisi jutella. En etsi parisuhdetta enkä kumppania, mutta jos joku sielunkumppani sattuisi löytymään, olisi mukavaa jos hän ei käsittäisi minua väärin (juurikin luulisi minun etsivän jotain mitä en etsi). Viihdyn yksin paremmin kuin hyvin, nautin vapaudesta ja rauhasta, yksityisyydestä. Ongelma on nyt se, että olen törmännyt muutaman vuoden aikana kahteen kivaan joillain tavoin itseni kaltaiseen mieheen, jotka molemmat ovat kavahtaneet minua. Olen vissiin ilmaissut pitäväni heistä jotenkin väärin, tai väärällä hetkellä :( En kuitenkaan ole tykkäämisellä tarkoittanut että pitäisi kummankaan tehdä mitään enempää, tai edetä mihinkään suuntaan, kai sitä nyt toisesta pitää voi ja kertoa sen. Kuitenkin toisen kanssa juttelu jatkui, kun selitin asiat hänelle.
Miten sitä oppisikin teeskentelemään sopivasti välinpitämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sinulla autismiin viittaavia piirteitä?
Tuttu palstatrolli, joka jostain syystä ei vain osaa kirjoittaa suomeksi. Nytkin paljastui heti alussa:
"Mulle sanottiin jo nuorena tyttönä, vanhempieni toimesta."
Kukaan muu ei olisi kirjoittanut noin vaan että "Jo nuorena tyttönä vanhempani sanoivat..."
Mutta hyvähän se vain on, että tämän trollaajan tunnistaa kerta toisensa jälkeen ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sinulla autismiin viittaavia piirteitä?
Tuttu palstatrolli, joka jostain syystä ei vain osaa kirjoittaa suomeksi. Nytkin paljastui heti alussa:
"Mulle sanottiin jo nuorena tyttönä, vanhempieni toimesta."
Kukaan muu ei olisi kirjoittanut noin vaan että "Jo nuorena tyttönä vanhempani sanoivat..."
Mutta hyvähän se vain on, että tämän trollaajan tunnistaa kerta toisensa jälkeen ;-)
Luuletko olevasi hyväkin trollipoliisi? Avauksista 90% on trolleja joten ei tarvitse kertoa jos ketju on trolli vaan kerro silloin, kun ketjun avauksessa ollaan täysin tosissaan.
Oletpa trolli tai et: jos uskot ettet ole minkään arvoinen, sen saat. Mutta niin kauan, kuin kohtelet toista rakkaudella ja kunnioituksella se on vale.
Aloitathan itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sinulla autismiin viittaavia piirteitä?
Sama tuli mieleen... ei näillä eväillä kyllä mitään parisuhdetta synny.
🇺🇦🇮🇱
En keksinyt edes parempaa otsikkoa.