Lue keskustelun säännöt.
Ketään joka on uskossa ilman että kuuluu kirkkoon?
01.04.2021 |
Esim. kuten itselläni, että olen eronnut kirkosta heti kun tulin täysikäiseksi, mutta nyt aikuisena olen löytämässä uskoa. En kuitenkaan ole vielä niin pitkällä, että olisin tohtinut liittyä uudelleen kirkkoon.
Onko tällaisessä välitilassa olevia muita kuulolla, tai muista syistä kirkkoon kuulumattomia uskovia?
Kommentit (22)
Erosin aikoinaan. Myöhemmin olen muuttunut enemmän henkiseksi/hengelliseksi. Voisin ehkä liittyä uudestaan, mutta ei välttämätöntä ja on tehty turhan hankalaksi. En muutenkaan ole normikristitty, uskon mm. reinkarnaatioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt kaipaa a) mitään p*rnotarinoita, enkä oikeastaan edes b) syitä miksi et voi uskoa jumalaan.
Vaan kaltaisiani, jotka ovat ehkä jo uskossa tai itseni lailla keikkumassa uskon reunalla, kallistumassa sinne suuntaan ilman että kuuluu kirkkoon.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Erosin aikoinaan. Myöhemmin olen muuttunut enemmän henkiseksi/hengelliseksi. Voisin ehkä liittyä uudestaan, mutta ei välttämätöntä ja on tehty turhan hankalaksi. En muutenkaan ole normikristitty, uskon mm. reinkarnaatioon.
Aivan, tämä ehkä kuvaa tämänhetkistä omaakin tilannettani.
-ap
Ei kirkkoon tarvitsekaan kuulua vaikka uskoo Jeesukseen/Jumalaan. Minäkään en kuulu enää,vaikka todellakin uskon Jeesukseen. En kuulu mihinkään lahkoon. Uskon siihen Jeesuksen opettamaan rakkauteen, joten voisin sanoa, että uskontoni on rakkaus. Koska rakkaus ei tuomitse, en halua kuulua sellaiseen lahkoon, joka on tuomitseva.
Haluan huomauttaa, että otsikosta puuttuu sana "kristin-". Ihminen voi olla muussakin, kuin kristinuskossa. Joskus kyrsii tämä yksisilmäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olisi ihan kunnioitettavaa. Henkilökohtainen usko ja vakaumus.
Kirkko on kummallinen välikappale.
Jumalalla on kaikkivoipaiseksi superolennoksi aika kova rahantarve, jos siitä voi mitään päätellä, kuinka paljon hänen nimissään karhutaan rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Haluan huomauttaa, että otsikosta puuttuu sana "kristin-". Ihminen voi olla muussakin, kuin kristinuskossa. Joskus kyrsii tämä yksisilmäisyys.
On muitakin kirkkoja kuin kristillisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin aikoinaan. Myöhemmin olen muuttunut enemmän henkiseksi/hengelliseksi. Voisin ehkä liittyä uudestaan, mutta ei välttämätöntä ja on tehty turhan hankalaksi. En muutenkaan ole normikristitty, uskon mm. reinkarnaatioon.
MIssä kohtaa hankalaksi,senkun täytät netissä kaavakkeen: https://evl.fi/tietoa-kirkosta/jaseninfo/liity-kirkkoon
Minä koen itseni ortodoksiksi, vaikka en kuulu kirkkoon. Olen opiskellut ortodoksiaa itsekseni, kun kirkosta ei koskaan ole vastattu kun olen kysynyt ohjeita kirkkoon liittymiseen. Varmaan jonain päivänä yritän virallisesti liittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän vapaissa suunnissa kirkkoon kuulutakaan
Percettä voi myydä vaikkei kuulukaan kirkkoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Itse luterilaisuus ei vaan koskaan tuntunut omalta. Eikä usko nyt vaadikaan kirkkoon kuulumista mutta olisihan se kiva olla samanmielisten seurassa ja kuulua johonkin yhteisöön, mutta mikä olisi sopiva? En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan huomauttaa, että otsikosta puuttuu sana "kristin-". Ihminen voi olla muussakin, kuin kristinuskossa. Joskus kyrsii tämä yksisilmäisyys.
On muitakin kirkkoja kuin kristillisiä.
Mitä sitten? Monissa uskonnoissa ei myöskään ole "kirkkoja", eli (kristin- )uskonnollisia organisaatioita.
Kristittyjen tuntuu enimmäkseen olevan todella vaikea hahmottaa, että uskoa ja uskontoja on myös kristillisyyden ulkopuolella. Välillä multakin kysytään, uskonko jumalaan, tai että olenko uskonnollinen. Ekaan vastaan vastakysymyksellä "mihin niistä?", ja toiseen, että "todellakin", jolloin kysyjä yleensä pitää mua hartaana kristittynä. No, en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ole koskaan kastettu eli en ole kirkkoon kuulunutkaan. Tulin uskoon 24-vuotiaana enkä ole kokenut tarvetta määritellä jumalsuhdettani sen tarkemmin. Näen kirkot, seurakunnat ja eri uskonnot maallisina. Ne on tehty niille, jotka kokevat tarvitsevansa vielä yhteisön ympärilleen. Minä haluan pitää uskoni minun ja Jumalani välisenä.
Minulle usko on henkilökohtainen asia, en tarvitse siihen kirkkoa. Ei monikaan varmaan nykyään kuulu kirkkoon vaikka olisikin uskossa. Eikä sitäpaitsi ne joka sunnuntai kirkossa käyvät välttämättä edes ole kovin hartaita uskovia. Se on lähinnä yhteisöllisyyttä ja ulkokultaisuutta. Eräskin tuttuni käy joka sunnuntai kirkossa ja muutenkin esittää ulospäin niin uskovaista, mutta kuitenkin hän aina ajattelee vain rahaa. Jopa huijaa ihmisiä kaupoillaan ja ihmetteli miksi itse esimerkiksi kerroin rehellisesti autossani olleesta viasta kun myin sen. Hän olisi kuulemma ollut hiljaa vaan siitä viasta niin olisi saanut paremman hinnan. Muutenkin olen huomannut, että ei häntä kiinnosta tutkia Raamattua, eikä oikein edes tiedä mitä siellä sanotaan. Hänelle usko tuntuu olevan vaan sitä, että ei tarvitse olla yksin. On se porukka mihin kuuluu.
Ap:lle, täällä yksi uskossa( tiedossa) oleva, joka ei kuulu kirkkoon.
On käsittämätöntä, että ihmiset yhdistävät uskomisen ja pappien elostelun rahoittamisen
liittyvän toisiinsa.
Vilpitön suositukseni sinulle on seuraava, mikäli haluat rakentaa toimivan ja aidon yhteyden
Jumalaan, kavahda pappeja ja kirkkoa.
Ne tekevät sinusta kuuliaisen orjan palvelemaan itseään, ei Jumalaa.
Vai haluatko mennä kirkkoon matelemaan papin, tavallisen kurjan ihmisen, jalkoihin kuin alistettu orja?
Tätä papit sinulta nimittäin edellyttävät.
Uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen. Nimellisesti kuulun kirkkoon, mutta en käy sen tilaisuuksissa. Kirkko opettaa asioita mielestäni väärin ja suvaitsee kirkossa ei-uskovien ylivallan. Mielestäni kirkkoon saavat kuulua vain ne, jotka uskovat, oikeasti. Kirkko itsessään on etääntynyt jumalan palvelemisesta, puolet papeista on ns. leipäpappeja, joille papin tai kappalaisen virka on vain työ, ilman omantunnon tuskia voisivat olla vaikka tarjoilijoina ravintolassa.
Tähän maallistumiseen olen kyllästynyt, suuttunutkin, niin etten käy kirkossa. Mietin juuri, että voisin lopettaa verojen maksamisen laitokselle, joka on hylännyt Kristuksen opetukset. Minä en kirkkoa kaipaa, usko on minun ja Jumalan välinen asia, kukaan muu ei voi uskoa puolestani enkä minä voi ketään mukanani viedä pelastukseen, jokaisen täytyy löytää Jumala ihan itse.
En tiedä, ehkä kapinoin nyt jotain vastaan, en hyväksy naispappeja, en aborttia enkä samaa sukupuolta olevien vihkimisiä. Olen tutkinut viime syksystä lähtien erilaisia uskonlahkoja ja miten ne poikkeavat valtakirkosta. Eniten kiehtoo Laestadiolaisuus, vanhoillis-sellainen. Siellä on säännöt ja jumalan sana oikeassa arvossaan, toki sielläkin on saarnamiehiä joilla maallisen mammonan himo tai vieraan lihan himo ovat kestämättömiä, senkin olen omin silmin nähnyt. He kuuluvat vielä ainakin kirkkoon, mutta omat rauhanyhdistykset keräävät lisäksi jäsenmaksut. Tutkin, mistä löytyy uskonsisaria tai -veljiä, joilla ajatus kulkee samaan tapaan.
"Kokoontukaa ja palvelkaa Herraa".
Eli kirkko on raamatullinen osa kristityn elämää.
Haluaisin olla uskossa, mutta en pysty. Olisi mielettömän hienoa voida uskoa Jumalaan ja vieläpä sellaiseen Jumalaan, joka pystyy halutessaan vaikuttamaan asioihin, mutta se on minulle ihan mahdoton ajatus. Pisin, mihin saakka pääsen on, että on olemassa jonkinlainen elämänvoima, mikä näkyy siinä, että kaikilla elävillä orgaaneilla on halu pysyä hengissä ja lisääntyä/jatkaa sukua (enkä ole varma pitääkö sekään paikkansa), mutta että olisi jokin älykäs jumala - ei, ei mene minun järkeeni.
Jeesuksen tarinan näen lähinnä symbolisena yrityksenä selittää asioita siinä määrin kuin ihminen, joka ei ollut vielä edes löytänyt Amerikkaa, siihen pystyi.