Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minutkin lastensaanti yllätti täysin! Olin kuvitellut, millaista

Vierailija
13.08.2006 |

elämää vietän lasten kanssa, kun he ovat taapero-/leikki-ikäisiä. Kuvittelin, mitä kaikkea kivaa tehdään yhdessä, käydään leikkipuistoissa, uimarannalla yms.



Todellisuus onkin vielä huomattavasti hauskempaa kuin luulin! Tyttöni ovat oikeasti tosi kivaa seuraa, eikä meillä tapella aamusta iltaan/heitellä kamoja seinille tai vastaavaa, vaikka onkin muksut pienellä ikäerolla.

Ehkäpä se johtuu siitä, että olen aika alusta saakka ollut jämpti rajojen kanssa? Tokihan lapset joskus kiukuttelee, ja itseltäkin palaa pinna, mutta se on minusta ihan normaalia. Kkonaisuutena tämä vanhemmuus jää aivan selkeästi plussan puolelle!



Olen tosi iloinen siitä, että tuli tehtyä lapset suht nuorina, kesken opiskelujen tilanteessa. Olen saanut elää tätä ihanaa arkea lasten kanssa jo pian 5 vuotta!! Monissa tuttavaperheissä vasta suunnitellaan/yritetään lasta.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

raskaus on kamalaa, synnytys traumaattista ja vauva-aika vähinätään vie järjen. Ei tapahtunut mitään sellaista.



Sitten tulin uudestaan raskaaksi, ja aattelin, että nyt se ainakin iskee, ja vielä mitä, taas kaikki meni hyvin.





Nyt mulla on kaksi ihanaa poikaa, 3-v ja 1-v, ja mahtavia tyyppejä ovat. Rajat on meilläkin tiukat, en usko että meilläkään tullaan koskaan tappelemaan aamusta iltaan verissä päin, koska yksinkertaisesti puutun siihen jo niin paljon aiemmin.





Usein muuten näkee tuttavaperheissä, joissa lapset tappelee sen tosiasian, että

a) tappeluihin ei puututa muuta kuin toteamalla, että lopettakaa (ei siis oikeasti lopeteta ja selvitetä riitaa)

b) lapsille ei ole opetettu mitään kunnioitusta toisiaan kohtaan (saavat repiä ja raastaa toisiaan ihan mielensä mukaan)

c)vanhemmista kumpikaan ei OIKEASTI ja KUNNOLLA ole läsnä lapselle, vaan se on aina sellaista pois luota hätistelyä ja ylimalkaista kontaktin ottoa, ja lapset hakee sitten huomiota ja varsinkin kilpailee siitä huomiosta riehumalla ja repimällä toinen toisiaan.



Vierailija
2/7 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulen, että monelle tulee ajatus perhehelvetistä siksi, että ei raaskita luopua omasta ajasta milloinkaan ja näiden yhteensovittaminen voi olla rankkaa.

Vaan eipä silti, kyllä nämä jutut riippuvat pitkälti lapsen luonteestakin Kun on yksikin supervaikea joukossa mukana, se vie helposti mehut koko porukalta.



Eiln jouduin myöntämään, että vielä kolme lasta meni tosi helposti, mutta kyllä nyt neljän kanssa on jo kädet täynnä töitä, kun pienin on vielä vauva. Parin vuoden päästä on jo helppoa taas.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos kerran lyö, niin jäähylle jne. Joten miten paljon tiukempi vielä pitäisi olla, jotta saisin esim. lyömisen loppumaan???

Vierailija
4/7 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin pidän ne rajat ja puutun ja ohjaan ja meillä ei ikinä...



Niin se vaan on, että lapset on erilaisia. Piste. Se mikä toimii teillä, ei toimi meillä. Piste. Varmaan monilla on kasvatuskeinot vähän hakusessa ja siksi perhe-elämä on haastavaa, mutta oikeasti kaikki lapset eivät ole sellaisia, että kun vaan pitää rajat ja muistaa rakastaa, niin kaikki toimii.



Mä kuvittelin etukäteen, että yöheräily kestää vauva-ajan. Nyt on nukuttu huonosti kolme vuotta! Muuten menee tosi kivasti ja nautin kotonaolosta. Mutta ei tämä mitään ainaista herkkua ole.

Vierailija
5/7 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska pelkäsin pahinta ja synnytyksestä alkaen kaikki on ollut helpompaa kuin kuvittelin. Ei tietenkään helppoa, mutta kuvittelin paljon pahempaa. Ehkä ihmisten odotukset ja todellisuus eivät kohtaa?

Vierailija
6/7 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

myönnän vielä, että meillä on kyllä ollutkin maailman hyväntuulisin vauva/taapero. Pelkään pahinta kakkosesta...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koko lapsuuteni oli pelkkää riitelyä ja juuri noista syistä. Asuimme maalla emmekä olleet missään hoidossa, silti vanhemmilla ei ollut lainkaan aikaa meille. Emme saaneet mitään neuvoja toistemme kohtelemisesta tai hyvistä tavoista ja meillä vallitsikin täydellinen viidakon laki. Lapsuus tällaisessa perheessä vei aika pitkälle luottamukseni muihin ihmisiin - samoin en ole koskaan uskonut oikeudenmukaisuuteen tai tasapuolisuuteen. Ei sellaisia olekaan.