Onko lapseni erityisherkkä?

hommaa sille kavereita ja harrastuksia niin oppii elämään

Enemmän tuo kuulostaa mukavuudenhaluiselta.

On tunneälykäs. Kuinka yleistä/erityistä se on, en tiedä. Ihmisissä on valtavia eroja tunneälykkyyden suhtee. Ei pidä pakottaa muottiin, tai herkistyy liikaa (ei totu oikeasti).

Kyllä noi kaikki oireet ovat juuri sitä.

Monesti nää lapset ovat myös tunteitaan herkkiä.

Vaikka tää nykyään on erityinen piirre, niin omasta mielestäni ihmisen pitäisi juuri näin toimia luonnostaan. Ei ihmistä ole luotu tällaiseen elämään mikä on täynnä jatkuvia ärsykkeitä ja saa usein ihmiset sairastumaan mieleltään. Toivottavasti tästä asiasta saadaan tulevaisuudessa enemmän tietoisuutta ja opitaan antamaan ihmisille enemmän tilaa elää esim koulut, on järkyttävää, että pieni lapsi toimii ryhmässä jossa on 30 muuta lasta ja pitäisi vielä oppia nopeasti uusia asioita, vaikka opettaja ei edes ehdi auraamaan tai saa luokkaa hiljaiseksi..

Kasvaessa tietysti oppii sietämään kaikenlaista, mutta edelleen silti voi tuntua pahalta kun ympärillä on vaikka kova meteli.

Kannattaa lukea aiheesta.

Saattaa mennä aistiyliherkkyyden puolelle. Si-terapeutit kartoittaa aistipuolen haasteita, mutta lähetettä tuskin saa ilman muitakin haasteita, esim. autisminkirjon tai adhd:n piirteet.

Täysis samanalainen 5- vuotias neiti meillä. Erittäin herkkä ollut aina. Ihan pienenä jo, jos kesken kävelyn kaatui, alkoi silmitön itku huuto, siis ihan pienestä kompastumisestakin.

Hiusten pesu ja harjaus ollut aina hyvin ” tuskaista”.

Ei siedä esim tehosekottimen ääntä, tukkii korvansa, pienempänä itki ja pelkäsi, samoin imurimen ääntä.

Meilläkään ei suostuta käyttämään farkkuja.

Ei tykkää kävellä nurmikolla paljain jaloin.

Pienenä pelkäsi opettelemaan pyörällä ajoa. Pelkäsi liukumäkiä, on hyvin varovainen liikkuja ja arka opettelemaan eri liikuntamuotoja ( hiihto, luistelu jne).

Onhan näitä. Ei olla otettu esille neuvolassa näitä asioita

On, hae tukea KELA:lta.

Minusta vaikuttaa aistiyliherkältä. Mun lapsella on aika samanlaisia ongelmia. En ollut aistiyliherkkyydestä kuullutkaan, mutta hain ADHD-tutkimuksiin, kun on levoton tapaus ja keskittymisongelmia ja ongelmia siirtymätilanteissa Kouluterveydenhoitajalle selitin juurta jaksain meidän ongelmat. Tutkimukset on vielä kesken, mutta päästiin toimintaterapeutin arvioon ja hän sanoi, että on aistiyliherkkyyttä.

Mitä jos yrittäisit vähän kasvattaa? Kieltoja ja käskyjä, tiedäthän?

Vierailija kirjoitti:

Täysis samanalainen 5- vuotias neiti meillä. Erittäin herkkä ollut aina. Ihan pienenä jo, jos kesken kävelyn kaatui, alkoi silmitön itku huuto, siis ihan pienestä kompastumisestakin.

Hiusten pesu ja harjaus ollut aina hyvin ” tuskaista”.

Ei siedä esim tehosekottimen ääntä, tukkii korvansa, pienempänä itki ja pelkäsi, samoin imurimen ääntä.

Meilläkään ei suostuta käyttämään farkkuja.

Ei tykkää kävellä nurmikolla paljain jaloin.

Pienenä pelkäsi opettelemaan pyörällä ajoa. Pelkäsi liukumäkiä, on hyvin varovainen liikkuja ja arka opettelemaan eri liikuntamuotoja ( hiihto, luistelu jne).

Onhan näitä. Ei olla otettu esille neuvolassa näitä asioita

Täytyy sanoa että teette karhunpalveluksen lapsellenne. Omat vanhemmat toimivat samoin, luultavasti siksi että häpesivät minua ja pelkäsivät neuvolan suhtautumista. Siitä seurasi mulle mielenterveysongelmia teini- ja aikuisiällä. Mulla syyksi paljastui vasta 30-vuotiaana ADD asperger-piirteillä. Liian myöhään.

Meillä lähes samanlainen 8-vuotias. Tosin ääniyliherkkyyttä ei löydy meiltä eli ei hermostu äänistä, muuten aikalailla samat haasteet kuin teillä. Olen jo pienestä pitäen yrittänyt kysellä päiväkodista ja nyt koulusta, että miten keskittyy jne. Päiväkodista ja koulusta tulee vain hyvää palautetta keskittymisestä, toiminnanohjauksesta, sosiaalisista ja tunnetaidoista. Olen ajatellut että kyse taitaa olla aistiyliherkkyyksistä.

Arjessa nämä aistipulmat ovat vähän raskaita välillä, kun esim. vaatevalinnat voivat vaihtua lennosta aamulla, jos jokin vaate tuntuu ikävältä. Jos koulussa alkaa ilmetä ongelmia niin sitten yrittäisin päästä tutkimuksiin. Meillä tosin esim. hiusten pesu on helpottunut paljon aiemmasta. Pesee nykyään hiuksensa itse ja käy välillä kuivaamassa silmiä pyyhkeeseen, jos niihin menee vettä. Pitkää pinnaa ja hyviä hermoja vanhemmille ja ymmärrystä lapsen herkkiä aisteja kohtaan.

En oikeasti välillä ymmärrä lastani. Aina jotain pientä narinaa ties mistä, tunnetaso on usein kuin jollain 3-vuotiaalla vaikka on jo tokalla luokalla. En jaksa kuunnella sitä että ihan pienestäkin asiasta tehdään iso juttu ja vielä se että keksii sanoa jotain ihan kuviteltujakin juttuja mitkä eivät ole totta... huoh, oikeasti on raskasta tämä eläminen tällaisen lapsen kanssa. Tiuskii, haukkuu suuttuessaan (tänään sain kuulla olevani noita-akka). Huonoahan käytöstä tuo on mutta yleensä kaikki saa alkunsa siitä kun lapsella on tuntosarvet pystyssä erityisen herkästi kaikesta. Tuntuu ettei tuolla ole mitään syyllisyydentuntoakaan, jos sanon että minua loukkaa haukkumiset että ei tunnu kivalta. Nostaa vaan leukaa ja sanoo ettei välitä. Tämä ei siis erityisemmin liity tuohon erityisherkkyyteen vaan siihen että tämä laukaisee huonon käytöksen. Ap

Vierailija kirjoitti:

En oikeasti välillä ymmärrä lastani. Aina jotain pientä narinaa ties mistä, tunnetaso on usein kuin jollain 3-vuotiaalla vaikka on jo tokalla luokalla. En jaksa kuunnella sitä että ihan pienestäkin asiasta tehdään iso juttu ja vielä se että keksii sanoa jotain ihan kuviteltujakin juttuja mitkä eivät ole totta... huoh, oikeasti on raskasta tämä eläminen tällaisen lapsen kanssa. Tiuskii, haukkuu suuttuessaan (tänään sain kuulla olevani noita-akka). Huonoahan käytöstä tuo on mutta yleensä kaikki saa alkunsa siitä kun lapsella on tuntosarvet pystyssä erityisen herkästi kaikesta. Tuntuu ettei tuolla ole mitään syyllisyydentuntoakaan, jos sanon että minua loukkaa haukkumiset että ei tunnu kivalta. Nostaa vaan leukaa ja sanoo ettei välitä. Tämä ei siis erityisemmin liity tuohon erityisherkkyyteen vaan siihen että tämä laukaisee huonon käytöksen. Ap

Olin itse ns. erityisherkkä lapsi, mutten käyttäytynyt tuolla tavalla. Yleensä erityisherkät lapset ovat pikemminkin kiltimpiä kuin muut lapset, koska siihen liittyy myös tunneherkkyys. Voi olla, että lapsellasi on poikkeuksellista aistiherkkyyttä, mutta ehkä lisäksi jotain muutakin, joka saa hänet käyttäytymään noin.

Käsittääkseni tyypillinen erityisherkkä lapsi on harvemmin erityisen huonosti käyttäytyvä, ja heillä on taipumus kääntää negatiiviset tunteensa enemmän itseensä kuin muihin. Erityisherkät yleensä tuntevat helpommin ja voimakkaammin myös syyllisyyttä kuin ei-erityisherkät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikeasti välillä ymmärrä lastani. Aina jotain pientä narinaa ties mistä, tunnetaso on usein kuin jollain 3-vuotiaalla vaikka on jo tokalla luokalla. En jaksa kuunnella sitä että ihan pienestäkin asiasta tehdään iso juttu ja vielä se että keksii sanoa jotain ihan kuviteltujakin juttuja mitkä eivät ole totta... huoh, oikeasti on raskasta tämä eläminen tällaisen lapsen kanssa. Tiuskii, haukkuu suuttuessaan (tänään sain kuulla olevani noita-akka). Huonoahan käytöstä tuo on mutta yleensä kaikki saa alkunsa siitä kun lapsella on tuntosarvet pystyssä erityisen herkästi kaikesta. Tuntuu ettei tuolla ole mitään syyllisyydentuntoakaan, jos sanon että minua loukkaa haukkumiset että ei tunnu kivalta. Nostaa vaan leukaa ja sanoo ettei välitä. Tämä ei siis erityisemmin liity tuohon erityisherkkyyteen vaan siihen että tämä laukaisee huonon käytöksen. Ap

Olin itse ns. erityisherkkä lapsi, mutten käyttäytynyt tuolla tavalla. Yleensä erityisherkät lapset ovat pikemminkin kiltimpiä kuin muut lapset, koska siihen liittyy myös tunneherkkyys. Voi olla, että lapsellasi on poikkeuksellista aistiherkkyyttä, mutta ehkä lisäksi jotain muutakin, joka saa hänet käyttäytymään noin.

Käsittääkseni tyypillinen erityisherkkä lapsi on harvemmin erityisen huonosti käyttäytyvä, ja heillä on taipumus kääntää negatiiviset tunteensa enemmän itseensä kuin muihin. Erityisherkät yleensä tuntevat helpommin ja voimakkaammin myös syyllisyyttä kuin ei-erityisherkät.

Ok. Lapseni on koko ikänsä käyttäytynyt etenkin minua kohtaan haastavasti. Koulussa ei ole ongelmia ollut, päinvastoin, on oikea suosikkioppilas. Siksi en ymmärrä miksi sitten minua kohtaan suhtautuu niin huonosti... on aika ristiriitaiset fiilikset. Vai johtuuko siitä että joutuu tsemppaamaan muita kohtaan niin paljon koulussa että sitten minä olen se roskakori. Ikävä tapa kyllä on. Onneksi on isä kuvioissa ja saa viettää sitten enemmän aikaa hänen kanssaan että minä saan pitää lomaa lapsesta :( ei tämä varmaan ihan normaalia ole, mutta en tiedä mitä tehdä. Perheneuvolaan on puhelinnumero mutten ole viitsinyt ottaa yhteyttä vaikka tiedän että se olisi tarpeen :(  ap

Haastava käytös voi johtua siitä, että erityisherkkänä kuormittuu koulussa keskivertoa enemmän ja purkaa sen sitten kotona, mutta aistiyliherkkyydet sopivat myös moniin nepsy-lapsiin. Varmasti kannattaisi joko alustavasti itse tutkailla tai jonkun ammattilaisen (perheneuvola, koulupsykologi tms.) kanssa, voisiko olla kyse jostain sellaisesta neuropsykiatrisesta häiriöstä (esim. adhd, add, asperger), johon tarvitsisi tukea.