Mitä hemmettiä pitäisi tehdä kun en 4-kymppisenäkään tiedä miksi haluan isona?

Laitoshuoltaja, välinehuoltaja, kiinteistöhuolto

Olet jo iso. Tuossa vaiheessa kannattaa vaan tehdä niitä hanttihommia puoliteholla ja saikuttaa mahdollisimman paljon.

Kylllä se varmaan pitkälle korvien välissä on ihmisellä se rikkaus jos miettii mitä itse voisi kuvitella haluavansa ja siten myös siäistäää se että ehkä joku muukin voisi innostua.

Edes sillä ”järkevällä” koulutuksella ei pääse automaationa ”kivoihin” töihin. Nuoremmat painaa ohi edestä ja takaa työelämä lähtökohtaisesti suosii alle keski-ikäisiä.

AMK-tutkinnoista suosittelisin ensisijaisesti sote-alaa ja insinöörialojen koulutusta. Jos AMK ja sitä korkeammat koulutusasteet on poissa laskuista, menee vaikeaksi. Millaisia taitoja/kompetensseja/kykyjä/verkostoja/työkokemusta sinulla? Ilman aidosti hyvää muuta ideaa lähtisin tavalla tai toisella rakentamaan olemassaolevan pohjan päälle.

No, ehkä löydät sen "sun jutun" seuraavassa elämässä. Tai sitten et.

Vierailija kirjoitti:

Kylllä se varmaan pitkälle korvien välissä on ihmisellä se rikkaus jos miettii mitä itse voisi kuvitella haluavansa ja siten myös siäistäää se että ehkä joku muukin voisi innostua.

Tämäpä se on, kun en tiedä mitä haluan. Tai tottakai haluaisin olla esim. asianajaja tai huippu-urheilija, mutta kun rahkeet ei riitä itsellä niihin. Mikään laitoshuoltaja tai sairaalatyöntekijä en voisi ikinä olla. Ahdistaa sairaalaan astuminenkin. En myöskään huoltomies, koska olen nainen, enkä ole kiinnostunut huoltohommista millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Kylllä se varmaan pitkälle korvien välissä on ihmisellä se rikkaus jos miettii mitä itse voisi kuvitella haluavansa ja siten myös siäistäää se että ehkä joku muukin voisi innostua.

Ehhkä sellainen latteuksin ja kliseiiden laukomineeen herättää enemmmän sellaista ymmärrystä enemmän siiitä että todetaaan yhdesssä että minäpä olisin voiinut tässä tilanteeessa olla universaaalia postmodernista kauhun järisyttäväää kulttimainetta keräväää laukaisemalla vaikka itseni kuuuhun ja kerännyt siellä kaikki ihmisen psykedeeeliä nostattavat tatit sieltä ensimmäisenä ja järjestäääää käsittämättömät bileet yhtyen jokaiseeen avaruuden muukalaiseen ja senen sieltä hykerryttävät tutinat näissä kuutamoloitoissa romantisoiduissa bileisssäni nautttien hetkestä muttta ruohonjuuritasollla hoivata tilastotieteissä polttavasti kuumoitellen erinäisten tietttyjen esiintyvien ongelmien lankaraivossa turvata omaaan ansaittuun ja raa lla kädellä jopa hankittuihin ammattitaitojen varassa (oottaen huomioon kun kilpailu on kovaa alan paikoista) tyrkytttäen omaa turpaani ja empatiaaani tuonne pimeyteeen jossa matemaaattiskongnitiivisinkin nero laskeee alleeen potensssiin sata ja kesyttämäään aurinko osaksi hetkeä josssa on jotaiin kirkasta ja vastaanotttavaista.

Nelikymppisenä alanvaihto on pakko tehdä varmasti työllistävään alaan, ellet opiskele harrastuksena tai opinnot liity jotenkin kivasti nykyiseen työhösi antaen sinulle etua työnhaussa.

Vierailija kirjoitti:

Edes sillä ”järkevällä” koulutuksella ei pääse automaationa ”kivoihin” töihin. Nuoremmat painaa ohi edestä ja takaa työelämä lähtökohtaisesti suosii alle keski-ikäisiä.

AMK-tutkinnoista suosittelisin ensisijaisesti sote-alaa ja insinöörialojen koulutusta. Jos AMK ja sitä korkeammat koulutusasteet on poissa laskuista, menee vaikeaksi. Millaisia taitoja/kompetensseja/kykyjä/verkostoja/työkokemusta sinulla? Ilman aidosti hyvää muuta ideaa lähtisin tavalla tai toisella rakentamaan olemassaolevan pohjan päälle.

Mitään verkostoja minulla ei oikeastaan ole ollenkaan. Olen palvelualojen töissä ollut aina, ja nyt saa riittää, en jaksa olla enää mikään kaiken kansan sylkykuppi. Ehkä joku nuorisotyö esim. kiinnostaisi, mutta en tiedä mitä se todellisuudessa käytännössä on. En jaksa mitään papereiden pyörittelyä ainakaan. Myös joku puutarha-alan työ voisi kiinnostaa, mutta ei taida olla kovin työllistävä ala.

Olen hyvä organisoimaan asioita, kaikkien muiden paitsi itseni. Olen hyvä kuuntelemaan muita, empaattinen, auttamishaluinen ja kunnioitan muita kanssaihmisiä enemmän kuin keskivertosuomalainen yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvä organisoimaan asioita, kaikkien muiden paitsi itseni. Olen hyvä kuuntelemaan muita, empaattinen, auttamishaluinen ja kunnioitan muita kanssaihmisiä enemmän kuin keskivertosuomalainen yleensä.

ap

No esim. sosionomi. Ei ole mikään vaativa amk-ala. Sillä pääsee sosiaaliohjaajaksi, jossa saat auttaa ja organisoida.

Haku auki vielä pari päivää! Et menetä mitään, jos kokeilet!

Mulla oli tavallaan sama ongelma. Karvan verran alle nelikymppisenä putosin erittäin pitkästä työsuhteesta alalla jonka koin ainoaksi oikeaksi minulle. Aikani yritin vielä vuokrafirmojen kautta takaisin, mutta niiden listoilla palkka ei enää ollut sitä tasoa että olisin pystynyt itselleni valehtelemaan etteivät alan terveyshaitat mun kohdallani realisoituneet täysimääräisinä.

Vuoden hortoilin lamaantuneena ansiosidonnaisella, kykenemättä uskomaan että se oli tässä. Kouluttautumista ja kursseja etsin ja valikoin kuin olisin vielä jatkamassa entisellä urallani.

Käännös parempaan tapahtui käytännössä vasta asuinpaikan vaihdon ja koronan myötä. Löysin ns. paikallisen pikkufirman ihan eri alalta joka oli saanut koronasta yllättävän boostin tilauskirjoihinsa. Vanhat työntekijät vaan olivat jo suurelta osin eläkkeellä, joten siellä tarvittiin tuoreita käsipareja.

Pitkä tarina, anteeksi siitä. Pointtina mulla on se, että jos et oikeasti tiedä ominta alaasi, etsi nykyisen alasi ulkopuolelta ihan mitä vaan mikä näyttäisi työllistävän. Ei kaikille aloille/firmoihin ole pääsyvaatimuksena ammattitutkinto.

Haluaisin äidiksi eniten maailmassa, mutta liian myöhäistä taitaa olla.