Lue keskustelun säännöt.
No mitä ihmettä, tein illalla aloituksen esiteinini huonosta syömisestä, ja se on poistettu?!?
29.03.2021 |
Olisin tullut katsomaan, olisiko jolla kulla ollut jotain vinkkejä, joita kipeästi kaivattaisiin.
Mitäköhän väärää siinä aloituksessani/kommenteissa on muka ollut, kun poistaa on pitänyt... 🤦🏼♀️ (ei löydy millään haulla, sivun omalla eikä googlella, eikä takaisinpäin sivuja selaamalla).
Kiva, kiitos vaan.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Sivun oma haku on surkeista surkein. Sillä ei ainakaan mitään löydä.
Joo, siksi yritin myös googlella, joka yleensä löytää. Eipä löytynyt. Eikä tosiaan sivuja selaamalla julkaisuajankohtaan saakka. Poistettu on. 🤷🏼♀️
Eikä huvita alkaa sepustaa koko pitkää stooria uudestaan.
Ärsyttää todenteolla tämä palstan moderointi!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin sen aamulla, silloin ainakin oli vielä täällä.
Mun neuvoni sulle: Itse ajattelen, että on tärkeintä, että lapsi ylipäätään syö. Mun mielestä kannattaa istua yhdessä alas ja sopia, mitä hän on valmis syömään ja mitä ei. Esim. kun sanoit, että syö sen 3 cm pätkän porkkanaa, niin fine, syököön sen. Osta vitamiineja hänelle. Anteeksi nyt, mutta esim. se, että revit hänen käsistään lihapiirakan, kuulostaa aika äärimmäiseltä. Mieti, jos olisit itse se, jolta revitään.
En usko, että vanhempana voit vaikuttaa noin nirson, todennäköisesti aistiyliherkän lapsen syömisiin. Tuo meno, mikä teillä nyt kotona on, etäännyttää lapswn sinusta ja tuhoaa kaiken luottamuksen.
Yksi keino on hakea lapselle toimintaterapiaa. Sillä voi saada lapsen itse suhtautumaan maistamiseen eri tavalla. Mutta tuo, mitä nyt teette, tuskin kantaa mitään muuta kuin negatiivista hedelmää. Anteeksi, että olen näin suora, mutta jos olisit itsekin ulkopuolinen, pystyisit tarkastelemaan tilannetta pienwmmällä tunnelatauksella.
Vierailija kirjoitti:
Luin sen aamulla, silloin ainakin oli vielä täällä.
Mun neuvoni sulle: Itse ajattelen, että on tärkeintä, että lapsi ylipäätään syö. Mun mielestä kannattaa istua yhdessä alas ja sopia, mitä hän on valmis syömään ja mitä ei. Esim. kun sanoit, että syö sen 3 cm pätkän porkkanaa, niin fine, syököön sen. Osta vitamiineja hänelle. Anteeksi nyt, mutta esim. se, että revit hänen käsistään lihapiirakan, kuulostaa aika äärimmäiseltä. Mieti, jos olisit itse se, jolta revitään.
En usko, että vanhempana voit vaikuttaa noin nirson, todennäköisesti aistiyliherkän lapsen syömisiin. Tuo meno, mikä teillä nyt kotona on, etäännyttää lapswn sinusta ja tuhoaa kaiken luottamuksen.
Yksi keino on hakea lapselle toimintaterapiaa. Sillä voi saada lapsen itse suhtautumaan maistamiseen eri tavalla. Mutta tuo, mitä nyt teette, tuskin kantaa mitään muuta kuin negatiivista hedelmää. Anteeksi, että olen näin suora, mutta jos olisit itsekin ulkopuolinen, pystyisit tarkastelemaan tilannetta pienwmmällä tunnelatauksella.
Kiitos vastauksesta ja myös suoruudesta.
Tuo lihapiirakan ottaminen teinin kädestä oli nyt ääeimmäinen teko, kuten kirjoitin siihen aloitukseni alkuun, olin eilen niiiiin turhautunut ja meni ns. kuppi nurin. Siis kun takana on yli 10 vuotta vääntöä, huolta, ammattilaisten toimimattomia vinkkejä jne.
Ei tätä tapahdu siis yleensä.
En oikein usko että kyse on kuitenkaan aistiyliherkkyydestä, ainakaan niin paljoa että sen voisi "diagnosoida".
Ja kummastelen, voiko aistiyliherkkyys todellakin kohdistua vaan kaikkeen terveelliseen ja ihan normaaliinkin kotiruokaan, esim eilen se tekemäni perunamuusi ja lihapullakastike, kota teini kieltäytyi syömästä ja haki sen löytämillään pullorahoilla ostamansa eineslihapiirakan tilalle. Josta sitten "riemastuin" ja otin sen pois käsistään, kun ei vapaaehtoisesti antanut.
Ap
Jep aika moni muukin keskustelu häipyi kuin pieru saharaan
Kyllä se tallella on
https://www.vauva.fi/keskustelu/4104271/miten-ihmeessa-saan-tuon-esitei…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin sen aamulla, silloin ainakin oli vielä täällä.
Mun neuvoni sulle: Itse ajattelen, että on tärkeintä, että lapsi ylipäätään syö. Mun mielestä kannattaa istua yhdessä alas ja sopia, mitä hän on valmis syömään ja mitä ei. Esim. kun sanoit, että syö sen 3 cm pätkän porkkanaa, niin fine, syököön sen. Osta vitamiineja hänelle. Anteeksi nyt, mutta esim. se, että revit hänen käsistään lihapiirakan, kuulostaa aika äärimmäiseltä. Mieti, jos olisit itse se, jolta revitään.
En usko, että vanhempana voit vaikuttaa noin nirson, todennäköisesti aistiyliherkän lapsen syömisiin. Tuo meno, mikä teillä nyt kotona on, etäännyttää lapswn sinusta ja tuhoaa kaiken luottamuksen.
Yksi keino on hakea lapselle toimintaterapiaa. Sillä voi saada lapsen itse suhtautumaan maistamiseen eri tavalla. Mutta tuo, mitä nyt teette, tuskin kantaa mitään muuta kuin negatiivista hedelmää. Anteeksi, että olen näin suora, mutta jos olisit itsekin ulkopuolinen, pystyisit tarkastelemaan tilannetta pienwmmällä tunnelatauksella.
Kiitos vastauksesta ja myös suoruudesta.
Tuo lihapiirakan ottaminen teinin kädestä oli nyt ääeimmäinen teko, kuten kirjoitin siihen aloitukseni alkuun, olin eilen niiiiin turhautunut ja meni ns. kuppi nurin. Siis kun takana on yli 10 vuotta vääntöä, huolta, ammattilaisten toimimattomia vinkkejä jne.
Ei tätä tapahdu siis yleensä.
En oikein usko että kyse on kuitenkaan aistiyliherkkyydestä, ainakaan niin paljoa että sen voisi "diagnosoida".
Ja kummastelen, voiko aistiyliherkkyys todellakin kohdistua vaan kaikkeen terveelliseen ja ihan normaaliinkin kotiruokaan, esim eilen se tekemäni perunamuusi ja lihapullakastike, kota teini kieltäytyi syömästä ja haki sen löytämillään pullorahoilla ostamansa eineslihapiirakan tilalle. Josta sitten "riemastuin" ja otin sen pois käsistään, kun ei vapaaehtoisesti antanut.
Ap
Jos vielä olet siellä lukemassa, niin kyllä aistiyliherkkyys voi olla juuri tuollaista. Siitä kertoo jo se, että takana on yli 10 vuotta vääntöä. Jos lapsen makumieltymykset olisivat muutettavissa kotikeinoin (tarjotaan teveellistä ruokaa, odotetaan, että joku vaihe menee ohi), ne olisivat jo muuttuneet.
Erään ystäväni edellisen kumppanin perheessä oli runsaasti aspergertapauksia, ja kuulin mm. pojasta, joka on elämänsä syönyt lähinnä jotain nakkeja ja makaronia eikä juuri muuta.
Se, että sä et ole saanut lastasi syömään terveellistä ja monipuolista ruokaa, ei tee susta huonompaa vanhempaa.. Mutta se, että ruokailuihin liittyy noin valtavasti tunnelatauksia, vaikuttaa kyllä sekä sinuun että ennen kaikkea lapseesi. Älä käsitä väärin, ymmärrän kyllä turhautumisesti ja epätoivon tunteesi vallan hyvin.
Minusta tässä on kaksi tietä: joko annat lapsesi syödä mitä syö, tai sitten otat yhteyttä ammattilaisiin ja kyselet, mitä kautta apua voisi saada. Koulukuraattori tai koululääkäri tai -terkka voisi olla tässä oikea osoite. Sinun lapsesi ei ole lainkaan ainoa ihminen maailmassa, joilla tämä ongelma on, eli asiantuntijoilla on kyllä siitä kokemusta. Kannattanee myös lukea niiden ihmisten kertomuksia, joilla tätä äärimmäistä nirsoutta tai yliherkkyyttä on ollut. On nimittäin aika raastavaa lukea siitäkin, miltä pakottaminen tuntuu.
Sivun oma haku on surkeista surkein. Sillä ei ainakaan mitään löydä.